"James Fenimore Cooper (1789-1951) on Yhdysvaltain merkittävimpiä 1800-luvun alun kirjailijoita. Viimeistä mohikaania pidetään hänen pääteoksenaan. Sen tarina on lumonnut jo kohta kaksisataa vuotta lukijansa ja se on innoittanut myös muita taiteilijoita.Kilpikonnan veri on virrannut monessa päällikössä, mutta he ovat kaikki palanneet multaan, paitsi Chingachgook ja hänen poikansa. Hirventappajasta on tullut Haukansilmä, tiedustelija ja jäljittäjä, joka tuntee Amerikan erämaat. Hän luovii englantilaisten ja ranskalaisten välisessä sodassa ystävänsä Chingachgookin ja tämän pojan Uncasin kanssa. Nuori Uncas on mohikaanisuvun viimeinen vesa, jonka neuvokkuus ja urheus punnitaan kiperissä tilanteissa. Piiritetyn Fort William Henryn komentajan tytärten auttaminen johtaa ystävykset moneen vaaraan, taisteluun ja takaa-ajoon.
Nahkasukka-sarja alkaa 1740-luvulta ja jatkuu 1800-luvun alkuun. Siihen kuuluu viisi itsenäistä teosta: Hirventappaja (1841), Viimeinen mohikaani (1826), Polunetsijä (1840), Uudisraivaajat (1823) sekä Preeria (1827). Viimeisen mohikaanin uuteen, lyhentämättömään suomennokseen esipuheen on kirjoittanut Yhdysvaltain tutkimuksen professori Markku Henriksson." (Takakansi)
Suuri, hiirenkorville rypistelty suosikkisarjani tyttöikäisenä, ja kun tämän uudistetun painoksen näin vilahtavan uutuusluettelossa, tarrasin siihen oitis. Otinko tietoisen riskin pettyä nyt vuosikymmenten jälkeen? Kyllä vaan! Mutta mnkäs tyttö ensirakkaudelleen?? Nuori Uncas näet oli tuolloin salaisten heräilevien haaveiden ja suuren ihailuni kohde ja pitäytyi tiukasti roolissaan yhä edelleen, joskin nyt hiukka eri perspektiivistä katsoen... Jotain tekoa suursuosion ja huiman ihailun suhteen lienee ollut sillä surullisella faktalla, että naapurinpoikien leikkeihin minut ainoana tyttönä iloista ja onnellista kyllä huolittiin mukaan, mutta vain ja ainoastaan ja joka ainoa kerta vain ja ainoastaan sen skalpeerattavan valkonaamaan rooliin.
Seuraa varoitukset "Alkusanat vuodelta 1826 otsikon alta: Tämän lyhyen johdannon jälkeen kirjoittaja jättää nyt kirjansa lukijan käsiin. Rehellisyyden, ehkä jopa oikeudenmukaisuuden, nimissä hänen on kuitenkin kehotettava kaikkia nuoria naisia, joiden ajatukset yleensä rajoittuvat viihtyisän salongin seinien sisäpuolelle, ja kaikkia tietynikäisiä perheettömiä miehiä, jotka kääntyleivät kaikkien tuulten mukaan, ja kaikkia pappismiehiä laskemaan tämän kirjan käsistään ja unohtamaan sen lukemisen. Nuorille naisille hän antaa tämän neuvon siksi, että luettuaan kirjan he epäilemättä pitävät sitä pöyristyttävänä, poikamiehille siksi, että se saattaa häiritä heidän yöuniaan, ja kunnianarvoisille pappissäädyn edustajille siksi, että heillä pitäisi olla parempaakin tekemistä." Siispä ollos valppaana!
Elämässä näemmä kuitenkin on todistetusti jotain pyhää & pysyvää M.O.T., sillä jos ei nyt ihan kahdensadan vuoden, niin kuitenkin vuosikymmenten tauon jälkeen uudelleen lukemastani
- ja Uncasista - täydellisesti lumouduin!
Ugh:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti