"Ujous ja arvokkuus" ("Genanse og verdighet 1994), Dag Solstad, Teos, 2014,
154 s., suomentanut Tarja Teva.
Dag Solstad (s. 1941) on palkittu norjalainen kirjailija. Solstadin tuotantoon kuuluu seitsemäntoista romaanin lisäksi esseitä ja artikkeleita, joissa tekijä arvioi muun kirjallisuuden lisäksi myös omaa työtään. Solstad on saanut Norjan Kriitiikkopalkinnon kolmesti, minkä lisäksi hänelle on myönnetty Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto teoksesta Romaani 1987 (suom. 1989 Gummerus). Mainitun teoksen lisäksi Solstadilta on suomeksi julkaistu romaani Syyskuun 25. päivän aukio (1974, suom. 1977, Gummerus) (Kirjan lievelehti)"Viisissäkymmenissä oleva opettaja Elias Rukla aloittaa päivänsä kuten aina – ottaa salkkunsa ja päänsärkylääkkeensä ja hyvästeltyään vaimonsa lähtee töihin, kuten on tehnyt kahdenkymmenenviiden vuoden ajan. Päivästä on kuitenkin tulossa toisenlainen kuin tavallisesti. Vaikka Rukla on tietoinen opiskelijoidensa vihamielisestä asenteesta häntä ja hänen opetustaan kohtaan, tänään se viiltää syvemmältä kuin aiemmin. Ibsenin Villisorsaa käsitelleen kiihkeän luennon jälkeen asiat riistäytyvät hänen käsistään.
Kriisi johdattaa hänet pohtimaan elämänvalintojaan, avioliittoaan ja lopulta omia arvojaan ja arvoaan modernissa yhteiskunnassa. Ujous ja arvokkuus on yleispätevä tarina maailmaan hukkuvasta ihmisestä, jota tuo maailma ei enää tunnista eikä arvosta. Tässä Norjan merkittävimpiin kuuluvan kirjailijan huikeassa taidonnäytteessä kaikuu sekä Vladimir Nabokovin että Thomas Bernhardin vaikutus." (Kirjan takakansi)
"Ujous ja arvokkuus ovat ominaisuuksia, jotka syöksevät ihmisen nyky-yhteiskunnassa sivuhenkilöksi, mutta nostavat kenties oman elämänsä päähenkilöksi. Kun ne riistetään yksilöltä,
ei edessä ole kuin putoaminen omaksi sivuhenkilökseen, mikä johtaa pohjattomaan kuiluun.
Siitä huolimatta ujoutta ei enää suvaita ja arvokkuudesta on tullut vanhanaikaista."
Sitaatti Tarja Tevan mainiosta loppukaneetista. Laadukas suomennos!
Tämä kooltaan pieni, mutta kaunokirjalliselta sisällöltään eheä ja suuri teos on yhden ainoan luvun mittaista syväluotaista ja kiperää eksistentiaalista pohdintaa, jopa siinä määrin koskettavaa,
että se minulle lukijana aiheutti ajoittain lievää, mutta siedettävää epämukavaa oloa ja huolenkantoa Ruklan ajatuksellisesta kompuroinnista ja henkisestä insolvenssista.
Ehkäpä juurikin siksi, että aiheessa oli yhtymäkohtia joissain elämävaiheissa omakohtaisiin ajatuksenpyörittelyihin ja etsintöihin, joissa olen päätynyt siihen, että: elämän tarkoitus on elämä itse, elämä kysyy ja vastaamme parhaan kykymme mukaan sekä Eeva Kilven sanoin: "Elämän tarkoitus on päästä kotiin." Tuo koti siinä laajemmassa merkityksessä, jota se itsekullekin meistä edustaa ja tarjoaa; minulle se on mielentila, jossa kaikki kulloinkin oleellinen on yht'aikaa läsnä,
ei konsanaan seinät tai paikka...
Ehdottoman kaunista ja syvämietteistä tekstiä, joka tuntuu pulppuavan sensuroimattomasti ja pidäkkeettömästi suoraan kirjailijan sielusta ja sydämestä ja joka rehellisenä kyllä tavoittaa vastaanottavaisen lukijansa! Päähenkilönä pyritään pysymään, kotona ollaan ja kaiken uhallakin ujouden ja arvokkuuden puolesta,
liputtaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti