"Mafiaprinssi", Philip Leonetti, Scott Burnstein ja Christopher Graziano, Scanria Oy, 2014,
319 s., suomentaja Risto Mikkonen.
Tarinaa kerrotaan osittain Philip Leonettin omalla ja osin kirjoittajien suulla, joista jälkimmäisten osuus perustuu kattaviin tutkimuksiin ja henkilökohtaisiin haastatteluihin. Eri kirjasintyypit erottavat oivasti nämä kaksi ääntä toisistaan.
"Leonettista itsestään tuli enonsa varjossa lopulta hänen leivissään työskentelevä ammattitappaja. Kuinka hän kääntyi miestä vastaan,
joka oli kasvattanut hänet ja kuinka hän lopulta päätyi todistajan aitioon, kaikki nuo ovat asioita, joita tämä kirja käsittelee."
"Mafian sisäpiiriläisten karu kertomus eräästä Amerikan armottomimpaan lukeutuvista mafiaperheestä. Tositarina sen noususta, häikäilemättömistä toimintatavoista ja romahduksesta. Tapahtumien keskiössä on kaksi miestä: Nicodemo Scarfo ja hänen siskonpoikansa Philip Leonetti."
Vaikka aihepiiri kiinnostaakin, tämä reportaasimainen tapahtumia toteava ja luetteleva teos, joka vilisee nimiä ja niitä yhteisölle niin tärkeitä lempinimiä, kylläkin selkiyttää ja turhia kainostelematta esittelee mafian ja eri perheiden tapaa toimia, ei tullut loppuun asti rivi riviltä luetuksi. Totuuden nimissä on tunnustettava, että oma lukuterä ei viiltävästä selkäkivusta ja pillereidenpopsinnasta johtuen ollut priimaluokkaa... Käsitteet "amici" ja "Cosa Nostra" - "ystävä" ja "tämä meidän asiamme" eivät jää epäselviksi asekäden ojentuessa, aseen paukkuessa ja exitukseen tuomittujen habitusten kidutettuina, raiskattuneina ja moninkertaisine sydänosumine lattialle, kujille ja tanhuville rojahtaessa. Verta & väkivaltaa - kyllä, mutta kuitenkin omanlaisensa kunniakäsitykset pätevät ja ovat ohittamattomat yhtälailla kuin Famiglian, perheen yhteys
on pyhä & rikkumaton... "He olivat koskemattomia. Tai siltä ainakin vaikutti."
Enemmittä illuusioitta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti