Uusi tuttavuus: "Ruotsalainen Tegenfalk (s. 1965) teki menestyneen uran IT-yrityksessä ennen kuin julkaisi esikoisromaaninsa Vihan aika. Se on ensimmäinen osaWalter Gröhnistä ja Jonna de Bruggesta kertovassa trilogiassa ja Koston vanki on sarjan toinen osa". Alkusivuilla itseltä puuttuikin avainsana ja äimistelin, missä piilee "des Pudels Kern"? Koska en saanut ykköstä hyppysiini tähän hätään, olikin luvassa käänteinen lukukokemus.
"Brutaaleja kostomurhia tehtaillut tekijä on kadonnut maan alle, eikä kuukausia kestänyt tutkinta ole johtanut mihinkään. Rikoskomisario Walter Gröhn etsii uusia tutkintalinjoja, kun yhtäkkiä jutussa tapahtuu odottamaton käänne. Joku näyttää pitävän erikoisen huumeen kehittänyttä murhamiestä vankinaan, mutta kuka se voi olla ja miksi? Aivan kuin joku poliisissa tekisi kaikkensa, ettei murhaajaa löydettäisi."
Juonenkulussa pohditaan paljolti itse poliisityön olemusta. Ovatko säännöt ja byrokratia sellaisia, ettei niitä rikkomatta saavuteta tuloksia? Kuinka pärjätä ja menestyä työssä oman oikeudenmukaisuuden vaatimuksen ehdottomuuden kanssa? Kuinka edetä tutkimuksissa, kun järjestäytynyt rikollisryhmä on levittänyt lonkeronsa poliisiorganisaation eri haaroihin? Miksi joskus harvemmat työvuodet poliisivoimissa ovat meriitti? Onko mahdollista suorittaa menestyksellinen sielun- elikkä tietoisuuden kopiointi ja siirto ihmisestä toiseen?
Läpeensä konstailematonta ja kikkailematonta rouheaa henkilökuvausta ja kerrontaa, mihin ei ole ymppäämällä ympätty mitään turhakkeita rönsyilemään ja se riitti vallan mainiosti. Intensiivinenkin lukukokemus!
Tämä tyttö tykkäsi lukemastaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti