Klo9.48 / 16,4 /81%, pikkuruista poutapilveä = sää on ollut koko reissumme ajan poikkeuksellisen mainio: parit ripaukset ja lyhytkestoiset ropaukset = hyvä meille viajanteseille, maajussit sen sijaan tuijottavat taivasta epätoivoisen kysyvästi. Syksy oli varsin sateinen, vaan vimppa sade lankesi maahan marraskuun puolivälissä. Tasan ei käy onnenlahjat!
Sarjasta ne kauhiat naapurit: viereisessä asunnossa habitoi n. kolmikymppinen omistajapari. Kaupunki-toimintareissulta juuri kotiutuneina lasehdimme urvahtaneina terassilla, kun alasummeri soi, - EI vastata -varuiksi & Poikiemme ohjeet sisäistettynä. Kotvasen päästä pärähtää ovikellomme vaativasti,- pakko avata, jos vaikka talossa kaasuputeli pimahtanut tms toimintaterapiallista hässäkkää tyrkyllä. Naapurit seista törröttävät noloina edessämme, pyytävät anteeksi aiheuttamaansa häiriötä ja tiedustelevat varoen, josko puhuisimme edes un poco englantia? Avaimethan ne olivat unhettuneet kotiin nuorilta ( aina tää sama jutska: omat Pojat, Torstin Leasingtytöt & M...) "No, meillä on kyllä terassin ovi auki, joten con su permiso/luvallanne vecinopoika sujahtaa kovalla vauhdilla sivuilleen silmäilemäti laajan residenssimme päästä päähän tämän kunnioitettavan neljän metrin pikataipaleen näppärästi vuoteita ja baarituolienjalkoja väistellen.
Pysähtyy terassilla nopeasti arvioimaan väliseinäämme, luja ote oikealla kädellä ja nuoruuden ketteryydellä ulkokautta omalle puolella. Jumppahuti!! Huom. 4 krs ja katutasolle pudotusta n. 20 m!! Mummo hihkaisee äidilliset cuidadot ja rappukäytävässä hämillisen hätääntyneelle neidille:"No problem, none at all". Muchas graciaseja tuli tulvimalla onnellisen päätöksen jälkeen.
Positiivista oli tieto siitä, että paikalliset poistuvat kodeistaan lukitsematta parvekkeita ja terasseja. Me emme edelleenkään. Mistään "tarkistuskäynnistäkään" tuskin oli kyse; mitään muuta intohimoja ja mielenkiintoa herättävää ei tavan mukaan ollut näytillä kuin baaripöydällä iloisesti pötköttävä, pannuun matkalla ollut yrittipäällysteinen possun sisäfile, joka turvallisesti päätyi pömppömassuihimme.
Niinpä. Koto-Suomessa voidaan (ei kylläkään koske meidän yhtiötämme) asua vuosikymmeniä samassa talossa ja rapussa tuntemati/tervehtimäti. Pikavisiitit sujuvat täällä PdlC.ssa ihan luontevasti, ilman kaffetarjoiluja ja pakkopullan tuputtelua.
Talven hälinäaika on takanapäin. Loppiaisesta alkoivat ne kovasti odotetut ja suuresti paikallistenkin noteeraamat alet - rebajos. Kauppa näkyy käyvän rivakasti. Trendikästä okin juuri nyt kulkea nyssäkät ja pussukat käsissä kaupungilla. Tähän riehaan emme osallistu, ostelemme tarpeen mukaan ja keräämme voimia 12.2. alkavia pariviikkoisia Karnevaaleja varten...
Viikonalkua:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti