Klo 8.57 / 15,7 / 56% ja tyyntä, pilvistä.
Ei tullut eilen allaspäivää, siitä pitivät huolen poutapilvet ja kolea, puuskainen tuuli, joten taksitolpalle. Sama kuskiukkeli kuin La Pazin näköalakeikalla sattui kohdalle ja ei kuin vajoamaan syvälle Mersun pehmoisenmuhkuraiselle penkille. Taksit ovat pääosin valkoisia marsuja siis. Moottori kun murahti käyntiin niin pyllyn alla jyrähti: 952.000 km mittarissa, laakerit huusivat apua, mutta niin vaan ketterän sutjakasti hurautettiin ylös mäelle kohti Parque Taoroa, joka nyt vihdoin kahden vuoden kunnostuksen jälkeen on valmis. Pysähdyimme Iglesia Anglicana kappelille, jossa runsaat pari vuotta sitten kävimme sytyttämässä kynttilät Kuopuksen Vaavin hyvälle elämälle.
Puisto on suuri, kaunis ja runsaskasvinen ja -puinen. Paikallisia kuntoilijoita koirineen hölköttelee poluilla menemään. Vaarilla kamera räpsyi ahkeraan, sillä hehkuvanvärisiä, kukkivia kasveja oli runsaammin kuin konsanaan. Mummo ihasteli punaisia hapsukukkia, kun tunsi kosketuksen olallaan: kanssaihastelija otti ja riipi hentolehtistä puuta ojentaen sormensa nuuhkittavaksi. "Pfeffer"; totta tosiaan, mikä voimakas aromi. Tein itse saman perässä, totta kai, eihän suomalainen usko ja sitten sormet tuoksuivat vahvasti ja pitkään! Jos nyt joku käskee painua niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, on varmaa tietoa, minne tulla. Intressanttia.
Louhikoissa asuvat auringonlämmössä köllöttelevät liskot, joita on kahta sorttia: toinen kuin meikeläinen vain isompi. Se toinen muuttaa väriään alustan mukaan ja kasvaa selkeästi kookkaamaksi. Nokkelia velikultia. Tämä jälkimmäinen edustaa samaa tyyppiä kuin muinoinen Pargan vaatekaapissa asustellut raamikas ja luotettava matkakassan vartijamme. Siellä oli myös komeita konnia, joista yhdellä oli illan hämärtyessä tapana loikkia jemmaan köllöttelemään kampauspöydän alle, kun ovi aina patiolla päivän tapahtumia keriessämme oli apposen avoinna. Vaari sen sitten ennen nukkumaan menoa hellästi kantoi pyyhkeen sisässä takaisin ulko-osastoon. Lieko ollut se prinssi, joka suukkoa ootteli...
Risco Bellon kahvilassa, jota ennen piti pari herttaista hollantilaisrouvaa, bongasimme varsinaisesti hassun tipun: ensivaikutelma tästä n. 40-senttisestä mysteeristä oli dodon & kuningaskalastajan risteytys, liikeradat loivat esihistoriallisen vaikutelman, jonniinsortin kahlaaja lienee kyseessä; jää googletettavaksi & tutkittavaksi. Kyllä luonnosta löytyy!!
Ihmetellään:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti