Klo 8.46 / 14,2 / 46% (eilen 92%%) eikä pilvehattaraakaan.
mitä henkilökohtaisimmin ja intensiivisimmin: huushollissamme on istuinosastossa kaksi massiivipuista baarijakkaraa ja yksi palli sekä terassila neljä valkoista muovituolia. Yhtä näistä Vaari on käyttänyt iltaisin sisätiloissa yhdistettynä tietskari- ja tv-tuolinaan. Liukkaalla klinkkerillä ulkoilman säävaihteluille altistuneet hapertuneet tuolinjalat ensin tuntuivat leviävän alta ja ruts-ruts ja halkeamisiin.
Hotelli Edenissä v. 2008 Vaari yksi kaunis aamu partsilla vuohilaumojen liikkeitä ja aamulypsyn etenemistä seuratessamme häipyi yht'äkkiä rusahduksen myötä pois näköpiiristä alle horisontin ja tuolloin käsi loukkaantui lääkärireissun verran.
Vahingosta viisastuneena (jaa etteikä vanha koira opi?) Vaari soittaa rimpahuttaa välittäjällemme raportoiden pulmatilanteen ei kiirettä sabloonalla ja jotta joskos pari puutuolia?? Tämä klo 16.00 ja H.O. lupaa hoitaa asian. Klo 17.30 pärähtää alasummeri: Vaari hellota ja holata vastataan. Löytyvät sitten avainsanat H.O. & Kaya. Vuokraemäntämmehän se sieltä kahden kelpo puutuolin kanssa tulla rahjustaa, - ei mikään kevyt kantamus Tove Janssonin mainion teoksen mukaan, mutta hän asuu lähellä 300 m:n päässä.
Me tietty kovasti kiittelemmään! Kaya ei taida ainuttakaan sanaa englantia, vaan vartin verran niin hilpeän iloisesti rupateltiin, tehtiin ilmeitä ja heiluteltiin käsiä sekä yhdessä naurettiin, että erottaessa lämpimästi halattiin ja vaihdettiin poiskisuudelmat. Jälkimmäinen onkin näin tapaan tottumattomalle teknisesti kinkkinen toteutus, ei moiskauhuteta vaan kevyesti hipaistaan, jos sitäkään. Oppia ikä kaikki!
Kaikenlaista on kuultu ja luettu seikkailuista, sotkuista ja uunotuksista välittäjien/vuoranantajien kanssa, mutta pohjatyön lisäksi meillä on selkeästi ollut onnenkantamoinen matkassa: Kaikki hoituu kerralla just eikä melkein ja heti eikä viidestoista päivä!
Harjoitukset jatkuivat mercadossa, lihatiskille sattui varsinainen pilkesilmäinen huumormies, joka oli valmis virittelemään englantiaan omaa espanjaani vastaan. Elikkä "siivuina, ei paloina, kiitos" hallitaan nyt molemmilla kielillä. Hauskaa oli ja olihan siinä pientä, ilmavaa ja höyhenenkevyttä yli sukupolven ulottuvaa flirtinpoikastakin väreilemässä ilmassa, siitä päätellen, kuinka tiuhaan tahtiin vuoroaan odottavat kanssa-asiakkaat kärsimättömästi jalkaansa vaihtoivat. Ja Vaari se myhäili leppoisasti Mummon töhötykselle...
Hymyillään:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti