"1794 Elävien haudasta", Niklas Natt och Dag, Johnny Kniga Kustannus, 2020,
458 s., suomentanut Kari Koski.
"Niklas Natt och Dag (s. 1979) kuuluu Ruotsin vanhimpaan elossa olevaan aatelissukuun. Hän asuu perheineen Tukholmassa. Natt och Dagin sukulaiset tekivät 1400-luvulla valtakunnan puhutuimman kirvesmurhan ja menettivät valtavan omaisuuden suurvaltakaudella vain yhden sukupolven aikana.
Natt och Dagin 1793 palkittiin ilmestyessään parhaana ruotsalaisena esikoisromaanina ja se on ollut menestys sekä Euroopassa että
Pohjois-Amerikassa. 1794 oli yksi vuoden 2019 myydyimmistä kirjoista Ruotsissa. Vielä ilmestymättömän ja trilogian päättävän osan 1795 oikeudet on jo nyt ostettu 20 maahan." (Lievelehti)
"On nuori aatelispoika ja torpparin tyttö. Heistä kasvaa läheisiä toisilleen,
niin läheisiä ettei ympäristö voi hyväksyä sitä. Vuosia myöhemmin aateliskartanossa vietettyjen häiden jälkeen susien sanotaan raadelleen morsiamen hengiltä. Kun omaisten epätoivo on syvimmillään, ainoa apu asioiden selvittämiseksi näyttää olevan raakki Mickel Gardell, Ruotsinsalmen taistelun veteraani. Kukaan muu ei ojenna kättään, rahastakaan.
Tukholma on synnissä rypevä, korruption riivaama ja likainen kaupunki,
jossa ihmishenki ei ole killinginkään arvoinen eikä keneenkään voi luottaa.
Siitä kaupungista ja sen ihmisistä Niklas Natt och Dag maalaa verenkarvaisen freskon, joka kuohuttaa lukijan mieltä aina viimeiseen virkkeeseen saakka." (Takakansi)
Niklas Natt och Dagiin tuli tutustuttua ja ihastuttua edellisen teoksen 1793 tiimoilta: Teokseen uppotuessa kävi toisenkin kerran niin, että yö laskeutui tämän iltaunisen lukijan ylle. Kirjailija on ilman muuta armoitettu tarinaniskijä,
joka kerronnan rehevyydessään on vastaansanomattoman viettelevä...
1794 osat ovat: Elävien haudasta, Kadonnut taskukello, Virvatuli ja Minotauros.
Nyt vuotta myöhemmin on alkuilma sakeanaan ihanaa, hempeää nuorta rakkautta, sitä Ainoan Oikean kohtaamista, kuten silloin luuli(mme) ja niitä toppuutteluja ja vastoinkäymisiä, esteitä ikuisen onnen tiellä kuten tuolloinkin asiaan kuului:
Nea & Erik: - Hän painoi hyvästiksi huulet omiani vasten. Koskaan aiemmin en ollut jakanut suudelmaa, mutta taito on yhtä vanha kuin ihminen itse, ja minä suljin silmäni ja vastasin, samalla kun tuntemattomat värit ja muodot salamoivat pimeässsä silmänluomieni takana. Yhdestä ainoasta pisteestä, jossa hän ja minä liityimme yhteen, virtasi kaikki rakkaus jonka elämä oli minulta tähän asti kieltänyt. Minulle annettiin taas se mikä minulta oli puuttunut, ja olin ensimmäistä kertaa kokonainen. Koko ruumiini tärisi tämän hyökyaallon kourissa, polveni vapisivat ja kyyneleemme yhtyivät samaan suolaiseen virtaan, jossa huulemme kohtasivat...
Lähtökohtana yllä oleva sitaatti syystä, että vaikka kirjailija käyttää vahvaa, verevää ja rehevää sekä suorasukaista - lukijaa riemastuttavaa - verbaliikkaa,
hän taitaa myös herkän tunnetilan virittelyn ja ihmismielen, sekä luonnon ja ympäristöjen monimuotoisuuden piirron.
1794 tarjoaa lukijalleen paitsi aikamatkan, myös faron peluuta, vaiherikkaan purjehduksen Enighetenillä ja oleskelujakson Karibianmeren Saint Barthélemyn saarelle, jonka Ruotsi osti siirtomaakseen 1785 ja jolla on synkkä sydän:
- Hän kertoi, että tänä vuonna siirtokunta täytti tasan kymmenen vuotta ja
että edesmennyt kuningas Kustaa oli suuressa viisaudessaan hankkinut sen ranskalaisilta vaihdossa Göteborgin sataman tullivapautta vastaan.
Sen paremmasta kaupasta on tuskin kuultukaan. Saari on yksi monista suuren Atlantin valtameren toisella puolen, ja sen sanotaan olevan trooppinen paratiisi kuin suoraan Defoen kynästä, sovelias juuri sellaisille kasveille, joiden ostaminen maksaisi valtakunnalle valtavia summia: puuvillaa vaatteisiin, sokeria ruoan maustamiseen, melassia juomiin ja makeutusaineiksi.
- Tämä on Barthélemyn salaisuus, Erik, ja olen tiennyt siitä muutaman päivän. Antillien suurimmat orjamarkkinat ovat Ruotsin maaperällä. Meillä on täällä vapaasatama, jossa myyjältä ei peritä maksua ja ostaja joutuu suorittamaan vain pienen vientimaksun. Kauppa käy nyt paremmin kuin koskaan.
Englantilaiset ovat julistaneet ranskalaisille sodan, ja hollantilaiset ovat liittyneet heidän rinnalleen. Me olemme ainoa puolueeton satama Länsi-Intiassa, eikä Afrikan rannikoilta tulevilla orjalaivoilla ole muuta paikkaa minne mennä.
Pääsemme käymään myös Danvikenin sairaalassa, Finnbodan suunnalla sijaitsevalla hullujenhuoneella kuin myös kehruuhuoneen ankeissa onkaloissa. Asukeille eli hoidettaville - lue säilöönheitetyille - tarjotaan lääkinnäksi fyysisten toimenpiteiden lisäksi thebaicaa, joka lienee unikoista tehtyä uutetta sekä jo Pietikäisen Hulluuden historian tiiimoilta tutuksi tullutta kallonporauksen metodiikkaa. Raakki Gardellin jalanjäljissä kirjailija johdattaa lukijansa myös dekkarinomaiselle tutkintajaksolle, joka istuu hyvin kokonaisuuteen.
Tarkemmin ajatellen, eipä reilussa parissasadassa vuodessa ahneudesta, kähminnästä, juonittelusta ja eriarvoisuudesta juuri puusta pitkään ole pinnitty, joskin ne nykyisin esiintyvät - kuten haluamme kuvitella, uskoa ja asiaintilan nähdä - "sivistyneemmässä" ja miljöiltään toisenlaisissa raameissa...
Kirjailija tarjoaa lukijalleen runsaan vaan ei päällekäypän annoksen: rehevää kieltä ja eläväistä kerrontaa, jossa historiallinen aika, miljöö, luonto ja persoonat ovat balanssissa, joten lukija tempautuu itsestään mukaan aikakauteen niin sen likaiselle ja raadolliselle kuin myös kauniille, lämpimälle ja välittävälle, yhteisölliselle puolelle. Natt och Dagin vahvuuksiin kuuluvat myös vahva draaman ja loppuhuipennoksen taju. Kari Koskelta jälleen erinomainen suomennos!
Natt och Dagin taika toimii ja tenhoaa; teos vei ajatukset kauas pois, rentoutti, viihdytti ja oli kiinnostava!
- Pöytään käy - vaan muista tää: Ilo kun on ylimmillään. Ystävä voi yllättää: Selkään pistää stiletillään. Carl Michael Bellman, 1794
Isosti tervetuloa 1795!
