keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Robert Seethaler: "Tupakkakauppias / Der Trafikant" - ex Libris...


"Tupakkakauppias", Robert Seethaler, Lurra Editions, 2017, 240 s., suomentanut Arja Rinnekangas.

Robert Seethaler  (s.1966, Wien)  on Berliinissä ja Wienissä asuva ja työskentelevä itävaltalainen kirjailija ja näyttelijä. Tupakkakauppias (Der Trafikant, 2012)  on hänen läpimurtoteoksensa.  Sen jälkeen  ilmestynyt Ein ganzes Leben -romaani oli samaten kritiikki- ja myyntimenestys niin saksankielisenä laitoksena kuin englanninkielisenä käännöksenä - ollen Man Booker -palkinnon lyhyellä listalla. (Lievelehti)

"Wien – vuosi 1937. Kaupunkiin saapuu maalta 17-vuotias Franz oppipojaksi tupakkakauppaan. Hän tutustuu vakioasiakkaaseensa Sigmund Freudiin, psykoanalyyttisen liikkeen keskeiseen luojaan. Tutustumisesta avautuu nuorukaisen mielen mullistava näkökulma Toisen maailmansodan alun ilmapiiriin, kansallissosialismin nousuun ja juutalaisvainoon.
Teos kuvaa Euroopan lähihistorian synkkää ajanjaksoa koskettavasta näkökulmasta. Samalla se on hyvin kipeä ja voimakas kuvaus nuoren ihmisen havahtumisesta tosiasioihin." (Takakansi)

Tämäpä mielenkiintoinen tuttavuus! Sota-ajoista ja natsismista kaikkinensa on tullut saturaatiopisteeseen asti luettua ilman, että se kuinka holokausti saattoi maailman silmien alla olla mahdollinen, olisi minulle auennut, joten hentoista aprikointia oli ilmassa tähän teokseen tarttuessani. Seethalerin tapa lähestyä tuota maailmanaikaa on kuitenkin kiintoisa: hän kuvaa tapahtumia yksilölähtöisesti Franzin kautta. Tämä saapuu äitinsä järjestämänä maalta
17-kesäisenä Wieniin tupakkakauppiaan apupojaksi, ihastuu palavasti iloluontoiseen tanssijatartyttöseen ja tutustuu kaupan vakiasiakas Freudiin, jonka isällisten neuvojen avittamana Wienin ahdistava ilmapiiri lukijalle avataan. 
 


                                               ©Anette Pohnert, Carl Hanser Verlag


Koti: -  Rajuilman vihdoin laannuttua, ja ensimmäisen hennon auringonsäteen väreillessä monen sukupolven raskaiden kalastajasaappaiden mustuttaman eteisen halki aina Franzin vuoteeseen saakka, tämä pyörähti kerälle hetkittäisessä hyvänolontunteen puuskassa, pistäen heti kohta päänsä ulos peiton alta katsellakseen ympärilleen. Mökki oli edelleen pystyssä. Jeesus roikkui yhä ristillä ja vesipisaroiden peittämän ikkunaruudun läpi loisti yksittäinen pelargonian kukan terälehti kuin hennonpunainen toivonvälkähdys.

Wien:  - Kun hän avasi silmänsä, häneltä pääsi  lyhyt , säikky naurahdus.
Kaikki olikin valtaisaa. Kaupunki poreili kuin vihannesmuhennos äidin hellalla. Kaikki ympärillä oli kuin alituisessa liikkeessä, jopa muurit ja kadut tuntuivat elävän, hengittivät, kaartuivat. Tuntui kuin hän kykenisi kuulemaan katukivien voihkaisut ja tiiliskivien kirskunnan. Ylipäätänsä se melu: ilmassa leijuva loputon kohina, käsittämätön äänien, sointujen ja rytmien sekamelskat, jotka vuorottelivat, sulautuivat toisiinsa, kilpailivat keskenään, huusivat toistensa ylitse, karjuivat toistensa ohitse.

Freud:  - Se puoskari. Professorin maine ei ollut kiirinyt ainoastaan maailman kauimmaiseen kolkkaan, vaan jopa Salzkammergutiin, jossa se oli herättänyt sikäläisissä ennen kaikkea välinpitämättömiä mielikuvia.
Puhuttiin kauhistuttavista vieteistä, rahvaanomaisista vitseistä, sudenlailla ulvovista potilaista ja vastaanotoilla tapahtuvista aina laajenevista tunnistuksista.
- Hän mukamas kykenee neuvomaan ihmisille, miten luoda elämään järjestys. - Hän käsittelee potilaitaan koskematta näihin päinvastoin kuin muu lääkärikunta tekee. Vaikkakin:  hän kyllä koskettaa heitä, mutta ei käsillään.  - Ajatuksillaan tai mielellään tai jollakin muulla typeryydellä. Joka tapauksessa se näyttää toimivan, ja se on pääasia. 

Seethaler ikäänkuin aluksi  kysyy, sopisiko, että kerron Sinulle erään tarinan?
Ja lopuksi: kuinka kävi, miellyttikö tarina? Kirjailija onnistuu kaikella kerronnallaan lähestymään lukijaansa aivan erityisellä henkilökohtaisesti puhuttelevalla tavalla ja hänen tyylinsä vie kuin itsestään teoksen kuvaamaan aikakauteen. 
Teksti on tasapainoista ja huolella kirjoitettua, loppuun asti vaivatta kantavaa, ja se -aiheestaan huolimatta - jättää rikkumattoman jälkitunteen valtaan. Kerrassaan tervetullut, bulkista edukseen erottuva, eheä ja lukemisen väärtti tuttavuus. Kaksi kertaa siis painokkaasti: kyllä!

Lohdulliseksi lopuksi kirjailija todentaa, että vaikka yksilöinä emme voi muuttaa maailmankulkua, voimme vaikkapa ilkikurisesti kohtaloamme uhmaten ilmaista konkreettisesti oman mielipiteemme nostamalla oman lippumme ylväästi liehumaan korkealle salkoon. Tästä on hyvä lähteä,

marraskuisia toivonvälkähdyksiä:

15 kommenttia:

  1. Kirjoitit niin koukuttavan arvion Tupakkakauppiaasta, että päätin varata sen. Vaan kuinkas kävikään, meidän kunnan kirjastoissa sitä ei ole. Höh. Seutuvaraus maksaa kaksi euroa, joten turvaudun siihen mikäli hankintapyyntöni ei mene läpi.

    VastaaPoista
  2. Cara, mukavaa kun kiinnostuit. Oli vaikea sanoin ilmaista, mikä tässä oikein viehätti.
    Oma kokemus noista hankintapyynnoistä on yksinomaan positiivinen, sillä kaikki harvakseltaan tehdyt ovat menneet läpi:)

    VastaaPoista
  3. Aloin lukea postaustasi, maailman historian ja psykologian valtavien murroksien ja kuolemanvakavien asioiden vyöryessä tajuntaan... ja sitten tulin vilkaisseeksi sivupalkkiisi missä oma Pikku hiiren joulu - postaukseni oli juuri rullannut esiin. Hah hah, purskahdin nauruun, sellaiseen minkä jälkeen kuivataan vedet silmistä 😀

    Tykkäisin lukea tuon Tupakkakauppiaan. Luin aikanaan Alice Milleriä joka avasi silmiäni Hitlerin suhteen, eli miten hänestä tuli karmaiseva diktaattori. Jotkut teokset räjäyttävät tajunnan ja jättävät lähtemättömän muistijäljen aivoihin. Lieneekö Tupakkakauppias mielenkiintoista pohdintaa vai tajunnan räjähdyksiä
    aiheuttava?

    Sanonpa nyt vielä hiiren joulun puolesta että omalla tavallaan sekin puhuu isoista asioista, vähän niinkuin natsi-Saksan vastakohdasta, rauhasta. ♥️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta: makea naurusi tarttui, mikä loistava tilannekomiikka! Herrakansasta Hiiruun, on meillä vaan leveä haitari ja se jos mikä on rikkaus:)
      Noista kahdesta satsaan kyllä hiirulaisen arvomaailmaan...

      Poista
  4. Kirja tuntuu kovin mielenkiintoiselta, kiitos esittelystä! Mukavaa alkanutta marraskuuta❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe on ilman kontaktipintaakin todella intresantti. Aurinkoista marraskuun jatkoa Sinulle:)

      Poista
  5. Minuakin tämä kiinnostaa mutta Freud vähän arveluttaa. Ehkä annan mahdollisuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henna, ei hätiä mitiä: Freud on kokonaisuudessa vain sivujuonne, jota vasten Franz reflektoi tunteitaan ja aikuistumistaan.

      Poista
  6. Kiinnostaa tuo Freud-yhteys...

    Kiitos hienosta arviostasi, tämäkin kirja olisi jäänyt multa pimentoon ilman sinua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Kaisa Reetta! Nuo Franzin ja Freudin keskustelut on mainiosti kirjoitettu.
      Freudistahan ja hänen metodeistaan sekä tulkinnoistaan voidaan olla montaa mieltä, mutta kyllähän hän yksi alan suurista nimistä ja edelläkävijöistä ilman muuta on.

      Poista
  7. Olipas mielenkiintoisen kuuloinen postaus :)
    Vanha veikko Freud on sen verran kiinnostava persoona, että mikä ettei hänestä lukisi tämänkin opuksen :)

    VastaaPoista
  8. Mai, ihanasti: vanha veikko Freud:) On kyllä totta tosiaan mielenkiintoinen tapaus kaikkinensa. Vaikkei tässä teoksessa pääosassa, niin kätevästi Franzin pohdiskelujen heijastajana ja kommentoijana.

    VastaaPoista
  9. Hei Takkutukka ja Cara sekä muut Mummo matkalla -blogin lukijat! Itävallan suurlähetystöllä on jo viiden vuoden ajan ollut tapana lahjoittaa joulun alla Suomen kirjastoille suomennettua itävaltalaista kaunokirjallisuutta. Tänä vuonna pääpaino on juuri tässä Robert Seethalerin teoksessa "Tupakkakauppias" (toinen teos on Milena Michiko Flasarin teos "Kutsuin häntä Solmioksi").Toivottavasti Caran kirjasto olisi nyt niiden kirjastojen joukossa, jotka saavat kirjalahjoituksen. Parhain Jouluterveisin Arja Rinnekangas, LURRA Editions

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia mieltä ilahduttaneesta kommentista!

      "Kutsuin häntä Solmioksi" on viehko teos ja henkistä kuurupiiloa sai leikkiä "Muuan loppuaan odottavan miehen" kanssa. Varauksessa on jo myös tuleva "Leo Trotskin ajastin". On kiintoisaa ja virkistävää saada lukea valtavirrasta poikkeavaa kirjallisuutta, jota myös teidän kustantamonne meille lukijoille iloksemme tarjoaa.
      Hyvää jouluaikaa ja alkavaa uutta kirjavuotta 2018!

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista