"Joku menee aina ensin", Anja Erämaja, WSOY, 2024, 94 s.,
päällys Martti Ruokonen.
"Anja Erämaja (s. 1963) asuu Helsingissä ja on
kotoisin Merimaskusta,
Naantalin saaristosta. Hänen viides
runoteoksensa Olen nyt täällä metsässä ilmestyi elokuussa 2021 ja oli
Tanssiva karhu -palkintoehdokkaana 2022.
Erämaja on kirjoittanut myös
proosaa ja lastenkirjoja. Hän on opiskellut Taideteollisen korkeakoulun
valokuvataiteen laitoksella ja tehnyt musiikkia eri kokoonpanoissa, mm.
äänikirjalevyn Kuuluuko tämä teille yhdessä säveltäjä
Petra Lampisen
kanssa. Erämajalle myönnettiin WSOY:n kirjallisuussäätiön
tunnustuspalkinto 2019." (WSOY)
"Runoja pääkallopaikalta. Kas, kioskin nurkalla huojuu ihmisiä, hiljainen disko, haluan huojua mukana. Elää, se on tullut selväksi.
Puutarhaa kuopiva pieni aikuinen jatkaa siitä, mihin äiti jäi. Löytää juuria ja mustuneita varsia. Talvi lähenee.
Mitä
tehdä, kun tilaa seitsemän värikästä mekkoa, mutta räätäli toimittaa
mustan hupun? Tarvitaanko elämään suuret tunteet, mitä tarvitaan, jalat,
toimiva apuvälineyksikkö? Onko tämä hajoamispiste vai kokoamiskenttä? (WSOY)"
Anja Erämaja on onnistunut tähän asti pysyttelemään piilossa katseiltani,
joten tämän löydettyäni lähdin uteliaana tutustumaan hänen tapaansa kirjoittaa ja lähestyä vaikeitakin aiheita ja yllätyin iloisesti.
Teos sisäLtää luvut: Puutarha, Tropiikki, Kotitalo, Pääkallopaikka ja Keidas.
Monille meistä kuolema on pelottava peikko ja vaikea asia käsiteltäväksi, vaikka se vääjäämättä kohtaa meitä jokaista sekä läheistemme osalta että omanaan elämämme varrella, joten uteliain ja kiinnostunein mielin sukelsin näiden runojen maailmaan.
Auringon nopea liike vasemmalta oikealle. Päivien puristuminen
pilvien väliin. Rakentaa ja rakastaa.
Rakentaa ja rakastaa. Rakentaa ja rakastaa.
Purkaa ja rakastaa, purkaa ja
Aurinko tulee takaisin täysin pyöreänä, sen pyöreämpi se ei voi olla.
Mikä on kauneinta
tuuli hiuksissa, tuuli hiuksissa on
tuulen tarttuminen hiuksiin, tuulonen, hiukset
hujan hajan.
Rakkaan hiuksistossa tuuli temmeltää, se se on
tuuli sotkee ja kampaa hänen hiuksiaan, tuolla hän taivaltaa
tuulineen päivineen, kantaa kuin levotonta pesää
kauneuksissaan.
Näitä kauniita ja herkästi, mutta samalla rohkeasti ja avoimin mielin aihetta lähestyviä runoja oli silkka ilo lukea ja niistä jäi valoisa mieli. Kaunista ja elämänmyötäistä sekä seesteistä jälkeä.
Kauniita kesäpäiviä & elämisiin:
Kiitos näistä runoista. Luulenpa, että tuli aika minunkin tutustua näihin Erämajan runoihin. Tässäkin aamupäivässä on ollut kauneutta, auringonpaistetta, pilviä ja sadetta ja sitten jälleen aurinkoa. Uuvuttavien hellepäivien jälkeen, otan mielelläni vastaan nämä viileämmät päivät.
VastaaPoistaErämaja lähestyy taidokkaasti ja kauniisti tätä vaikeaa ja monien kaihtamaa aihetta, joten kooste oli sekä mielenkiintoista että antoisaa luettavaa.
PoistaKiitos kommentistasi ja pitäköön nämä viileämmät, kauniit kesäpäivät pintansa!
Nämä runopostauksesi ja runoilijoiden esittelyt ovat hykerryttävän mukavia. Hurja miten paljon sisältöä mahtuu muutamaan säkeeseen ☘️ Runokirjan kansien välissä piilee elämän kirjo. Ajatukset risteilevät. Valoisuus on iso plussa. 💗
VastaaPoistaKiitos Rita A ja mainiota jos ovat iloksesi!
PoistaOivasti toteat elämän koko kirjosta. joka säkeitten välistä meille aukeaa ja valoisuudesta heruvat kaikki pisteet:)
Yritin lukea häneltä joskus tuota Olen nyt täällä metsässä -teosta, mutta putosin kärryiltä kun vastaan tuli täyttä dada-runoutta. Ehkä pitäisi antaa uusi mahdollisuus.
VastaaPoistaEnsinnäkin: Kiitos kommentistasi ja minulle vieraammaan dada-käsitteen esillenostosta, jota kävin oitis tutkiskelemassa!!
PoistaTämä oli siis ensitapaaminen Erämajan kanssa ja ihailen hänen taitoaan nostaa esille monille vaikea asia eli elämän rajallisuus ja käsitellä sitä erilaisin lähestymiskulmin. tuloksena taitavaa, kypsää ja tasapainoista jälkeä:)