Paul Auster: "4321" - ex Libris...

"4321", Paul Auster, Kustannusosakeyhtiö Tammi, keltainen kirjasto, 2017,
1141 s., suomentanut Ilkka Rekiaro.

"Paul Auster  (s.1947) asuu New Yorkin Brooklynissa. Auster opiskeli Columbian yliopistossa ja asui sen jälkeen neljä vuotta Ranskassa. Hänen tuotantonsa käsittää romaaneja, muistelmia, esseitä. runoja ja elokuvakäsikirjoituksia.
Lisäksi hän on tehnyt käännöksiä ranskasta englantiin. Hän on yksi Yhdysvaltain arvostetuimmista kirjailijoista." (Takakansi)

"Kolmas maaliskuuta vuonna 1947 Archibald Isaac Ferguson syntyy New Jerseyn Newarkissa Rose ja Stanley Fergusonin ainoana poikana. Tuosta lähtöpisteestä saa alkunsa neljä yhtäaikaista ja itsenäistä fiktiivistä elämänpolkua. Neljä Fergusonia, samasta geneettisestä materiaalista tehtyä, elää neljä erilaista elämää. Pienet erot sysäävät liikkeelle suuria muutoksia; perheen kohtalot vaihtelevat, rakkaudet, ystävyydet ja intohimot ovat kullakin erilaiset, ja luku luvulta jokainen Ferguson toteuttaa omaa kohtaloaan 1900-luvun Amerikan historian pyörteissä. Poika kasvaa mieheksi uudelleen ja uudelleen." (Lievelehti)

Lukemistani Austerin teoksista, kuten Mielen maisemissa, 2014 olen pääsääntöisesti pitänyt. Nyt kun tämä järkäle tömähti yöpöydälle, oli naurussa pitelemistä.  Alkuosa menikin ihmetellessä Ferguson sitä ja Ferguson tätä malliin juurihan tämä ikävaihe edellissivuilla tuli käsitellyksi, ennen kuin juju aukesi ja lukeminen pääsi vauhtiin; nokkela temppu Austerilta.

Kuinka kaikki alkoi:  - Seuraavien neljän kuukauden aikana Stanley soitti Roselle usein, ei niin usein että hänestä olisi ollut riesaa, mutta säännöllisesti, hellittämättä, sammumattoman keskittyneesti ja päättäväisesti, päihittäen kuvittelemansa kilpakosijat niin ikään kuvittelemallaan strategisella juonikkuudella. Mutta totta puhuen varteenotettavia kilpakosijoita ei ollut yhtä ainoaa, vain pari kolme miestä, joiden kanssa Nancy oli järjestänyt Rosielle treffit sen jälkeen, kun tämä oli lokakuussa tavannut Stanleyn.

Kunnianhimosta:   - Siinä oli se varsinainen ero, Ferguson päätteli. Ei siinä, oliko rahaa liikaa vai liian vähän, ei siinä mitä ihminen teki tai jätti tekemättä, ei siinä, ostiko isomman talon tai kalliimman auton, vaan kunnianhimossa. Se selitti, miksi Brownstein ja Solomon onnistuivat soljumaan elämänsä läpi verraten levollisin mielin; kunnianhimon kirous ei piinannut heitä. Sen sijaan Fergusonin isä ja Don-setä olivat tulenpalavan kunnianhimoisia, mikä paradoksaalisesti teki heidän maailmoistaan pienemmän ja epäviihtyisämmän kuin niiden, joita kirous ei vaivannut, sillä kunnianhimo merkitsi ainaista tyytymättömyyttä, jatkuvaa nälkää saada lisää, loputonta yrittämistä, ja koska suurimmatkaan saavutukset eivät voisi tyydyttää uusien ja vielä suurempien saavutusten janoa, oli pakko laajentaa yksi kauppa kahdeksi ja sitten kolmeksi, pakko puhua neljännen kaupan rakentamisesta ja jopa viidennen, samalla tavalla kuin yksi kirja oli pelkkä askelma toiseen kirjaan, ja lisää kirjoja syntyi koko elämän ajan, mikä edellytti samanlaista keskittymistä ja määrätietoisuutta kuin liikemies tarvitsi rikastuakseen. Aleksanteri Suuri valloittaa maailman ja mitä sen jälkeen?
Hän rakentaa avaruusraketin ja valloittaa Marsin.

Kyttäkengät: - Hank ja Frank, vasen ja oikea kenkä, tapaavat ensimmäisen kerran tehtaassa, jossa ne on valmistettu ne on heitetty umpimähkään yhteen. Liukuhihnan viimeinen työntekijä on pakannut ne samaan laatikkoon.
Ne ovat lujat, hyvin tehdyt ruskeat nahkakengät, ne ovat työkengät, ja vaikka ne hieman eroavat persoonallisuudeltaan (Hankilla on taipumusta pelkoon ja introversioon, Frank taas on peloton ja suorasukainen), ne eivät ole niin erilaiset kuin esimerkiksi Ohukainen ja Paksukainen tai Heckle ja Jeckle tai Abbot ja Costello, vaan erilaiset kenties siten kuin Ferguson ja Federman olivat olleet erilaiset, kuin paita ja peppu mutta eivät kuitenkaan identtiset.

Näistä popoista, Hankista ja Frankista Auster vääntää aivan hervottoman oloista tarinaa keskinäisine mielipiteiden vaihtoineen, aktiivivuosineen ja komeroon karkottamisineen. Kirjailijan taito riittää upeasti tällaiseen hurvitteluun, ilman että stoori luisuu absurdiuden puolelle, vaan jää silkaksi lukijansa hauskuutukseksi ja pirskahteleviksi ilonpisaroiksi.

                                                                ©Lotte Hansen

Kirjailija kuvaa herkästi ja koskettavasti pojan kehityskulkua ja kasvua nuoreksi mieheksi; hapuleivaa ja kipuilevaa seksuaalisuuden heräämistä ja yleistä maailmantuskaa elämän  lukemattomina avautuvien vaihtoehtojen edessä. Elämässä on roppakaupalla sattumuksia, risteyksiä ja kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. Teemme jatkuvasti erilaisia enemmän ja vähemmän pitkävaikutteisia valintoja. Hauskaa - joskin hedelmätöntä -  onkin jossitella ja leikkiä ajatuksilla: Entä jos? Kuinka olisi käynyt jos? No, tärkeintä on se, että itse kokee elämänsä tulleen täydesti eletyksi ja on sinut sen kanssa kaikkinensa.

Auster kirjoittaa mainiosti kulkevaa ja sanavalinnoiltaan runsasta, tasalaatuista tekstiä, jota on ilo lukea. Hänellä on taito viljellä ketteriä käänteitä, pyöritellä henkilöitään armottomasti, suvaitsevaisesti, ymmärryksellä ja huumorilla. Erityisesti Fergusonin nuoruuden kasvukivut tulevat herkkyydessään suoraan iholle. Taustalla kulkevat Yhdysvaltain mieliä kuumentaneet tapahtumat rotumellakoineen ja opiskelijaikäpolven radikalisoitumisineen, Vietnamin sotaa ja sen kiemuroita  sivuuttamatta. Sekä Paul Austerilta että Ilkka Rekiarolta  tyylipuhdasta jälkeä.

Toisaalta jäin miettimään, tarvittiinko tähän kaikkeen kokonaista toistatuhatta sivua?  Onko tässä kenties kyse eräänlaisesta kirjailijan joutsenlaulusta? Jännittävä kysymys kuuluukin, kuinka Auster aikoo tästä uraansa jatkaa ja eteenpäin luovia?

Ole rohkea - lue paljon - kirjoita paljon - julkaise vähän - pysy etäällä rikkiviisaista - äläkä pelkää mitään. (Edgar Allan Poe)

Näillä eväillä: