"Kuolleen miehen kaveri", Andrei Kurkov, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2024,
126 s., suomentanut Riku Toivola.
Andrei Kurkov (s. 1961) on ukranalainen kirjailija, toimittaja ja käsikirjoittaja.
Hän syntyi Pietarissa mutta on asunut Kiovassa lapsuudesta asti. Kurkov kirjoittaa venäjäksi. Yli 40 kielelle käännettyjen, mustanpuhuvan huumorin sävyttämien romaanien lisäksi hänet tunnetaan kansainvälisen median Ukraina-kommentaattorina.
Kurkovilta on aiemmin julkaistu suomeksi teokset Kuolema ja pingviini ja Harmaat mehiläiset. Kuolleen miehen kaveri ilmestyi alkukielellä vuonna 1996. (Lievelehti)
"Näivettynyt avioliitto, vaimolla uusi rakastaja. Kolmekymppinen Tolja on lopen kyllästynyt elämäänsä. Työtäkään ei ole, ei merkityksellisyyden tunnetta.
Mikä neuvoksi? Mies päättää ottaa yhteyttä tutun tuttuun palkkamurhaajaan. Hänen on järjestettävä näyttävä kuolema - itselleen.
Tolja suunnittelee kaiken tarkasti. Hän toimittaa tappajalle kuvan kohteesta, sopii ajan ja paikan. Hintakin on kohtuullinen. Muutama mutka matkassa tosin on,
eikä niistä vähäisimpinä: entä jos hän tuleekin toisiin aatoksiin." (Lievelehti)
Kutkuttava kansi ja tuntematon kirjailijanimi saivat nappaamaan tämän matkaan kirjastosta, - eikä turhaan. Mikä herkullinen ja omalla tavallaan huumorinsävyttämä teos tästä lukiessa kuoriutuikaan!
Muutamia maistiaisia:
Kadunnaisten kasvot: - Puolihämärässä, kaupungin keinotekoisessa loisteessa he näyttivät houkuttelevilta, ikään kuin herkällä kädellä piiretyiltä, mielihaluja herättäviltä varjoilta, jotka tavallisesti heittivät jonkinlaisia lyijykynänhuokoisia katseita kirjojen melodramaattisilta etulehdiltä ja kansilta. Olisin voinut helposti kuvitella olevani heidän asiakkaansa tai että olisimme tuttavia, jopa ystäviä...
Tuikitavallinen ihminen: - Aina kun katseeni pysähtyi ikkunaan, lumipyry lumosi minut. Se sai kaikki muut ajatukseni kätkeytymään johonkin, aivan kuin ne olisivat arastelleet lunta. Kohtasin lumen yksin, mutta en ihmisen lailla, vaan kuin susi tai jänis, yksinkertainen eläin, jolla oli silmät. Jokin sisälläni jähmettyi ja saatoin seistä tuijottamassa ikkunaan kymmenen tai viisitoista minuttia, niin kauan kunnes jokin ulkopuolinen ääni käänsi huomioni pois lumesta. Silloin minussa heräsi tai pikemminkin ilmeni tuiki tavallinen ihminen. Tuo ihminen halusi juoda teetä ja laittoi pannun kaasuliedelle.
Kuluneen vuoden ehdottomasti kiinnostavampia ja herkullisimpia teoksia! Uudenoloinen, positiivisesti kepeä, mutta kiehtova ja rikas kirjoitustyyli ilahdutti erilaisuudellaan, ilmavuudellaan kuin myös mustanpuhuvalla vaan ei pahansuovalla huumorillaan. Riku Toivolalta kerrassaan mainio suomennos tästä hyvän mielen kaverista ja Tuomo Parikan hykerryttävä kansi on omiaan houkuttelemaan mukaan tähän veijaritarinaan, josta ilmaan jää leijumaan kysymys:
entä jos?
Ihan outo kirjailija minullekin. Mutta sisältä kiinnostava, joten lisään e-kirjajonoon. Jumi edelleen sitä hidastaa, mutta uskon syksyn tuovan apua asiaan. Kesällä on tehtävä muita asioita, kuten se järvi :D :D
VastaaPoistaUusi kirjailia, joka tarjosi mainion yllätyksen, sillä hänen tyylissään oli jotain hyvin kutkuttelevaa.
PoistaJep, tuo jumi tuntuu olevan aika yleinen ilmiö tähän vuodenaikaan, mutta aika aikaans' kutakin...
En ole koskaan kärsinyt lukujumeista, onneksi. Kesällä maistuu kuitenkin ennemmin kevyempi kirjallisuus. Kaikenlaiset murheet jätän kesäisin pois lukulistalta. Parempi kun kesäkirjoista löytyy sitä huumoria, niin kuin tästä kirjasta. Minä kyllä odotin nimen perusteella dekkaria. Sivujakin näyttää olevan vähänlaisesti.
VastaaPoistaKiitos Mai ja mukava kuulla sekä totta, että kevyemmälle ja huumoripainotteiselle linjalle kesä helteineen lukemisen heittää!
PoistaTämän teoksen lukeminen oli silkka iloa ja Kurovin tekstiä olisi lukenut pidempäänkin, mutta pidetäänpä nimi mielessä:)
Andrei Kurkov on minulle nimenä tuttu kirjailija, mutta toistaiseksi en ole lukenut häneltä mitään aneemisen kirjastovalikoiman takia. Mutta kirjoituksesi nostatti taas kiinnostusta haalia Kurkovin kirjoja vaikka sitten kirpparilta, jos niitä sieltä sattuu löytymään. Olen ymmärtänyt, että monet (kaikki?) Kurkovin kirjat ovat jollain tapaa ”mustahumoristisia”.
VastaaPoistaKiitos Elegia! Tämä oli minulle ensimmäinen käteen osunut Kurkov, mutta hänen teoksiaan luonnehditaan yleensä mustan huumorin sävyttämiksi ja ainakin tässä hänen kirjoitustyylinsä ihastutti ja miellytti suuresti.
PoistaNo ei kun varaamaan Kurkovia.
VastaaPoistaOtavan sinisestä kirjastosta olen lukenut monta hyvää teosta, joille yhteistä on ollut pieni sivumäärä ja sisällöllinen suuruus.
Kiitos Marjatta! Pieni sivumäärä ja sisällöllinen suuruus ovat kohdalle sattuessaan ilahduttavia kirjan ominaisuuksia ja myös aika harvinaista herkkua, jotka tässä kyllä toteutuvat kiitettävästi.
PoistaMusta huumori on huikean hyvää jos sen osaa 🖤
VastaaPoista"lyijykynänhuokoisia katseita" - onpa mahtava ilmaus ☘️
Nalan kantaan: harvinaista herkkua, mutta sitä nautittavampaa, kun kohdalle sattuu!
PoistaKurkovilla on tosiaan sanavarasto laajasti hallussaan ja hän käyttää taitoaan herkullisesti.
Kiitos kommentistasi ja aurinkoista hyvän mielen viikonloppua Sinulle!