lauantai 21. tammikuuta 2023

Juha Seppälä: "Merille" - ex Libris...

"Merille", Juha Seppälä, Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2023, 213 s. 
Graafinen suunnittelu Mika Tuominen.
 
" Arvostetuimpiin nykykirjailijoihimme kuuluva Juha Seppälä (s.1956) on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja kuunnelmia. Hyppynaru (1980), Super Market (1991), Paholaisen haarukka (2008) ja  Mr. Smith (2012) olivat Finlandia-palkintoehdokkaina. Seppälä on palkittu muun muassa Kalevi Jäntin palkinnolla 1988, Valtion kirjallisuuspalkinnolla 2000 ja Runeberg-palkinnolla 2001." (Lievelehti)

                                                          ©Laura Malmivaara

"Kirjallisin hanttihommin itsensä elättänyt mies kokee eläkevuosiensa epäkiitolliseksi missioksi elämän varrella kertyneiden kirjamassojen hävittämisen ja itselleen tärkeimpien teosten turvaan saattamisen. Tehtävään soveltuvaksi paikaksi tarjoutuu opiskeluaikaisen ystävän, taiteilija Bomanin, merenrantamökki.
Iltarusko punaa taivaanrantaa, mutta sen kajo on armollinen. Vanhenevat miehet osaavat puhumisen sijasta kuunnella ja sovittaa olemisensa toistensa lomaan. Menneiden kokemusten ohella heitä yhdistää vierauden tunne maailmassa, 
jossa painetun kirjan relevanssin hiipuminen on tehnyt siitä kurtturuusun." (Takakansi)
 
 
 
 
No niin: Juha Seppälä on ollut laajasta tuotannostaan huolimatta tähän asti katvealueella lukuun ottamatta lyhyttä poimimaani sitaattia  Myrskyn mentyä -teoksesta Hannu-Pekka Björkmanin &  Nina Honkasen teoksessa Pakopiste :  --  Olemme tottuneet ajatukseen, että ihmisjärki on ainoa universaali järkilaji, 
joka pystyy avaamaan maailmankaikkeuden toimintakoodit. Avoimin ja uteliain mielin siis tutustumaan tämän uunituoreen teoksen antiin, meille useimmille päänvaivaa  ja -särkyä tuottavan rakkaiden kirjojen ja papereiden hävittämisprojektin pariin:
 
- Kun olin lapsi, maailma oli puuta ja paperia
- Keski-iässäni se oli paperia ja muovia
Maailma tuotti niitä kiihtyvästi, kunnes se ykkösiksi ja nolliksi muututtuaan alkoi vihata paperia.
Olin aloittanut sen hävittämisellä.
Siinä vaiheessa Boman tai hänen oleskelunsa asunnossani ei vielä voinut käväistä mielessäni.
 
 -  Kirjat olivat nyt ääniä, ihmispuhetta. Puhuttiin "äänikirjan kirjallisuudesta" tarkoitettaessa kirjatonta kirjallisuutta, aidon cocktailelämyksen mahdollistavaa viinatonta viinaa. Siitä pääsi nauttimaan jopa ilmaiseksi, jos suostui kuuntelemaan sitä aina välillä.

- Painettuja kirjoja ei pelastaisi mikään. Jäljellä olevien kirjojen valvonta ja hävittäminen julistettaisiin valtion monopoliksi ja digikirjat ainoiksi sallituiksi. Fossiilisten kirjojen aika oli ohi, työ totuuden palveluksessa.
 
Niin nuo rakkaat kirjat ja täydet hyllymetrit... Onko niiden aika ohi? Kirjoilla on outo ominaisuus, sillä vaikka niitä välillä karsisikin, eivät hyllyt hupene aukkoja sisältäviksi, vaan ne täyttyvät kuin itsekseen.

Boman:  - oli tarkkailija. Taidekoulun vuosina hän yllätti jonkun meistä ojentamalla kapakassa hahmotellun profiilin tai kasvotutkielman, ilman että vastaanottaja oli havainnut Bomanin luonnostelleen sellaista. Hän oli saattanut istua pöydässä pitkiä aikoja puhumatta, seuraillen keskustelua silmillään, nauramatta tai hymyilemättä. Joku oli arvellut Bomania ujoksi, joku kylmäksi. Välillä hän oli innostunut puhumaan paljonkin. Hän oli taiteilija.

Tervehtimisestä: - Boman oli ilmestynyt taakseni laiturille. Hän näytti minulle oikeaa kämmentään, minä laitoin nyrkkini sydämen kohdalle...
 
Fanittamisesta:   - Kun oli vaikea itse olla mitään, täytyy fanittaa. Fanittaminen on keräämistä: hyväksyn sinut, hyväksy minut. Suosiosi lämmittää.
 
Seppälä pohdiskelee teoksessaan rauhallisen verkkaisesti ja kiinnostavalla otteella kahta itsellenikin tärkeää asiaa: kirjoja ja merta, henkilönä, jolle kokemuslisiä on kertynyt. Tekstin kuljetus on viivyttelevää ja tuntoja tarkastelevaa maustettuna pienellä omintakeisella huumorilla ja satiirinhäiveellä
Kuolemisesta hän osuvasti  toteaa: - Kuoleminen. Arvoituksellista siirtymistä olotilasta toiseen.
 
Mutta viimeisessä luvussa : Kaksi vuotta myöhemmin  seesteisyys on tipotiessään ja Seppälä avaa padon portit ja antaa tekstin vyöryä, kynänsä sauhuta sekä kiihdyttää tahtinsa suorastaan hengästyttäväksi lukijansa yllättäen ja todeten :  
On kirjoitettava viimeinen kirja, joka on eri kuin lopullinen.  
 
Kyytiä ja kriittistä suhtautumista saavat  osakseen  mm. kolmas maailmansota, politiikka ja kirjallisuus, luonnontila ilmastonmuutoksineen, markkinatalous, "asiantuntijuus", Cannesin filmifestivaalit ja kirjailija lopettaa "vuodatuksensa" näin: 
 
Minä en halua elää tämmöisessä maailmassa. Minä häivyn. Roskapuhetta, ymmärrätte. Aika on täyttynyt, ei sen kummempaa. Ei ole muuta vapautta kuin kiven ja puun. Ei ole kunniakasta poistua voimatonta halveksuntaa puhkuen, 
mutta muuhunkaan en pysty. Olen kuin kuuro tai kehitysvammainen paralympialaisissa, vailla sarjaa. Väärällä tavalla poikkeava. Viimeinen aisti, 
joka ihmisellä jää toimimaan, on kuulo. Kun lähden, en paukauta ovea perässäni. Minä katoan, kuin kirja...
 
Tämä edukseen poikkeava ja vaikuttava teos kuuluu niihin kirjoihin, joka avautuu kullekin lukijalleen kosketuspinnasta riippuen omalla, yksilöllisellä tavallaan. Erinomaisesti kirjoitettu, antoisa, tyylikäs ja ilmava teos, jonka lukeminen sujui viivytellen ja makustellen,  merille menolle kun ei koskaan ole kiirettä silloin, kun se luvassa on!

Auringossa valo taittuu traagisesta koomiseen, yöllä syttyvät kirkkaat tähdet. Lopulta meren ylle työntyvät suuret hiutaleet. Arvoitus jää.

Ja hyvä niin:

8 kommenttia:

  1. Hmm, tavallaan samastun joihinkin näihin sitaatteihin, mutta väistämättä tulee myös fiilis sisäänpäin käpertyneestä konservatiivista, joka on pudonnut jossain määrin kelkasta... Mikä on tietysti minulta aika röyhkeä näkemys mutta sellainen olo tuosta "minä en halua elää tämmöisessä maailmassa"-aloituksesta välttämättä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki! Ei ole röyhkeä näkemys, sillä nuori ihminen katselee asioita eri perspektiivistä kuin vanha, joihin sekä kirjailija että minä lukeudumme:)
      Seppälällä on mielenkiintoisia näkemyksiä mm. painettujen kirjojen tulevaisuudesta ja itse pidin hänen pohdiskelevasta tyylistään.

      Poista
  2. Voi kuinka hyvin tiedän tuon kirjoista luopumisen tunteen. Kymmenet metrit Lundiaa tuli vuosi sitten talvella purettua ja kirjoista oli luovuttava. Onnekseni aika paljon kelpasi ystäville ja tutuille, vain osa lähti kierrätyskeskukseen. Pakko oli luopua, se kirjamäärä mahtui vain kolmeen "kirjasto" huoneeseen talossamme ja työhuoneisiimme.

    Seppälä on kirjailijana jäänyt minullakin katveeseen. En muista lukeneeni ainuttakaan hänen kirjaansa. Tässä uudessa on teemoja, kuten kirjat, meri ja vielä kuolemakin, joten saatan laittaa e-kirjan varaukseen. Katsotaan tuleeko luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoinen urakka ollut Sinulla, pisteitä sopistan sen selvittämisestä!! Kirjoja voi mieluustikin antaa ystävilleen tai kierrätyskeskukseen, mutta roskikseen heittäminen ei kyllä onnnistuisi.

      Seppälän julkaisuluettelo on kunnioitettavan pitkä ja sarjasta parempi myöhään... totesin, sillä kirjailijan ajatukset saavuttivat lukiessa vastakaikua ja fundeeraileva tyyli istui saumatta omaan lukuvireeseen, joten kannatta vilkaista. Suloista sunnuntaita:)

      Poista
  3. Olishan se ihan kamalaa, jos pitäisi yks kaks luopua kirjoista ja alkaa vain lukemaan kirjoja tabletilta tai kuunnella äänikirjoja. Mutta nykyaika vähän niin kuin on vaatimassa sitä, että siirrytään pois paperikirjoista. Kumpi on sitten pahempaa luonnon tuhoamista, kun vaihtoehtona on nuo digilaitevuoret, joita haalataan laivakaupalla kehittyviin maihin, kun omat kaatopaikat ovat jo niitä täynnä?! Paperit sentään palavat ja palaavat tuhkana luontoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kyllä paperikirja itselleni on se ainoa oikea: paprin tuntu käsissä ja sen ominainen tuoksu ynnä se huojuva pino yöpöydällä:)
      Hyvä kysymys, vastausta vaille! Olisiko molempi parempi?
      Kommentistasi kiitos ja leppoisaa sunnuntaipäivää!!

      Poista
  4. Heh, luin aamusella (nettilehdestä) vinkkejä kirjahyllyillä sisustamiseen koska ne ovat taas palaamassa koteihin. 📚

    Kun himolukija ikääntyy hänen on hyvä irtaantua tomuisemmista opuksista, hävittää sellaisia joita ei enää lue, keventää sen sijaan että täyttäisi aina vaan lisää hyllyjä. Kierto ja kierrätys ja vaihto ja vaihdatus kunniaan. Ihana ajatus on sukellella kirjoihinsa ja tehdä inventaariota, muistella lukemaansa, suunnitella uutta, ajatella ajatuksia ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva uutinen, näinhän monilla trendeillä ja muodillakin on tapana kiertää.

      Oiva ja valoisa asenne: on todella ihanaa sukellella kirjoihinsa, niihin vanhoihin ja suvussa kulkeneisiin, mutta pitää vain muistaa ettei samalla "liimaudu" niihin eli muistoihinsa kiinni, vaan toimii kirja kiertoon ja muistot sydämen kätköihin asenteella:)

      Kommentistasi kiitos, leppoisaa sunnuntaipäivän jatketta sekä sopivan tarmokasta alkavaa viikkoa Sinulle:)

      Poista