"Välähdys Hämärässä - Variaatioita Izumi Shikibun runoista", Basam Books 134 s., 2022, suomentanut Eija Aromaa, kannen kuva Minna Mukari.
"Izumi Shikibu (klik) Tuhat vuotta sitten Japanin keisarillisen hovin viroissa oli moderneja naisia. Yksi heistä oli Izumi Shikibu (974–1034), joka kirjoitti elämänsä päiväkirjaansa ja runoihin. Ajan tavan mukaan hän vaihtoi runokirjeitä rakastettujensa kanssa, ajan tavoista poiketen hänen runonsa usein ovat avoimen aistillisia, intohimoisiakin."
Muistan sinua…
Tulikärpästen hehku
luhdan laidalla
syttyy silmittömästä
kehoni ikävästä.
"Eija Aromaa (klik) on saanut Izumi Shikibulta tehtävän kirjoittaa hänen ajatuksiaan suomeksi. Tämä valikoima sisältää 119 Izumi Shikibun inspiroimaa suomenkielistä tankarunoa, jotka kertovat etteivät vuosituhannen takaiset tunteet ole meillekään vieraita. (Takakansi)
Lukijalle: "Kiitän ja kiroan Kai Niemistä, joka osoitti minulle kivisen suloisen tien Izumi Shikibun luokse. Mestarin kanssa on turha kisailla ja tässä esimerkki vain yhdestä hänen suomennoksestaan:
rakkaus sinuun
murskasi sydämeni
tuhansiin sirpaleisiin,
mutta yhtäkään niistä
en ole kadottanut."
Teos sisältää osat: Kevät, Rakkaus ja Syys. Kiintyminen, ihastuminen ja rakastuminen kuin myös ero, hylkääminen ja luopuminen koskettavat meistä kaikki elämämme varrella. Siksipä kävinkin uteliaana tutustumaan tähän teokseen voidakseni todeta olisiko tässä yhä nopeammin muuttuvassa maailmassamme edes tunnetasolla jotain pysyväistä ja ikiaikaista? Päätteleminen jää lukijan harteille....
Makusteltavaa ohjenuoraksi:
- Kerran sulanut
lumi sataa uudestaan.
Toivon hartaasti,
että tulisit edes
takatalven ajaksi.
- Joka oksalta
ovat kukat varisseet.
kevään on aika
jatkaa matkaa, vaan minne
sen polut johtavatkaan.
- Sinun äänesi
sävyä niin ikävöin.
Kasvosi, jotka
näen aivan selvästi
eivät sano sanaakaan.
- Mitä on tämä
iltahämärän hetki?
Hienovaraisen
tuulenvireen hipaisu
lävistää sydämeni.
- Katkennut nauha,
ympäriinsä levinneet
vierivät helmet -
vielä vaikeampaa on
pitää elämää koossa.
Kiehtovia ja lähelle tulevia runoja, mutta vastasivatko ne alun kysymykseen,
mene ja tiedä...
Mutta paljon kaunista ja sielua sekä mieltä lämmittävää sisältyy näihin hienoihin, vanhoihin runoihin ja ainahan meille joskus lähellä olleet ihmiset jättävät oman muistijälkensä mieliimme ja persoonamme. Ainakin tietyssä määrin voimme valita jäämmekö märehtimään niitä ikäviä - surullisimmat ja lopulliset tietty tässä poissuljettuina - eli kannammeko koko taakan mukanamme vai tallennammeko vain ne hyvät, hellät ja hauskat kuin myös lämmöllä muistamamme edeltämennet eväiksi elon reppuumme:)
- Tulit toviksi,
haihduit hetkessä harmaan
usvan keskelle.
Miten läheinen voikaan
olla pilvinen taivas.
Välähdyksiä hämärässä toi valoa tähän pimeyteen ja sateen ainaiseen ropinaan ja runot olivat kaunista sekä ajatuksia kutittelevaa luettavaa:)
Korvamatona tätä naputellessa alkoi lupaa kysymättä korvamatona soida
Love is a many splendored thing... (klik)
Arvoitusta pohtimaan jää:
Ihania runoja! Luinkin tästä kirjasta ja kirjailijasta lehtijutun vähän aikaa sitten ja kiinnostuin, mutta olin jo ehtinyt unohtaa. Kiitos muistutuksesta, nyt pitäisi oikeasti muistaa etsiä kirja käsiinsä!
VastaaPoistaNäissä runoissa on jotain tarkemmin määrittelemätöntä pintaa syvemmälle koskettavaa ja luonnonläheistä.
PoistaEhkäpä innostus palasi ja toivon mukaan nautit lukemastasi.
Kommentistasi kiitos ja oivaa viikonlopun jatketta Sinulle:)
Kiitos kun tuot meille näitä uusia runokirjoja - toki 'uusi' on tässä yhteydessä vähän hassu sana. :)
VastaaPoistaKiitos Anki ja kiva jos aina joskus jotain uutta löytyy, edellinen sarjasta vuoroin vieraissa;)
PoistaSyntyperältään vanhaa, meille uutta eli hyvin aikaa kestävää runoutta kauniisti suomennettuna nautittavaksi.
Sateen ropinasta ja tuulenpuuskista huolimatta rentoa viikonloppua, villasukat jalkaan, mukavasti nojatuoliin käpertymään jnpp.!
Ikävää ja kaihoa... Mestarilista runoutta, ja ihan tulee huono omatunto kun saan niistä pienen "blääh"-tuntemuksen. Jääkö elämä elämättä kun haikailee saavuttamattoman perään?
VastaaPoistaKaunis piirros kannessa 🌷
Kiitos Rita A! Tuo blääh on ihan paikallaan esittämäsi kysymyksen suhteen, johon oma vastaukseni on epäröimätön ja painokas: kyllä.
PoistaErittäin hyvä on teologi Reinhard Niebuhrin ohje:
" Anna minulle tyyneys hyväksyä asiat joita en voi muuttaa, rohkeus muuttaa ne jotka voin, Ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan". Alkuun kuuluu vielä sana Jumala, mutta omalta osaltani olen sen typistänyt pois.
Totta, viehko on ja oiva osoitus siitä, että yksinkertainen voi olla kaunista ja katseen vangitsevaa:)
Japanilaisilla on pitkä historia ja runoutta paljon. Kiitos esittelystä.
VastaaPoistaKiitos Jokke! Kunnioitettavan pitkä ja runotäyteinen, josta on antoisaa saada pieniä makupaloja suomeksi.
PoistaIhana runokirja. Tykkään just tuommoisista runoista. Ne ovat hyvin ajattomia. Uskomatonta, että japanissa on naiset runoilleet noin kauniisti yli tuhat vuotta sitten <3
VastaaPoistaHistorian siipien havinaa, mutta samalla myös ajankohtaista, koskettavaa ja kaunista:)
PoistaKiitos kommentistasi ja oivallista alkanutta viikkoa Sinulle!
Voimakkaita kuvauksia myös symbolisella tasolla. Jostain syystä nämä runot muodostavat kuvia mieleeni: niin eläviltä ne tuntuvat. Tämän kirjan voisin ostaa itselleni omaksi ja palata runoihin käyttäen niitä myös inspiraationa kuvien tekemisessä.
VastaaPoistaKiitos esittelystä ja makupaloista, kolahti! <3
Kiitos Elegia ja mukavaa, että osui!
PoistaEi pelkkiä sanoja vaan mielikuvia muodostavia säkeitä, ehkä juuri siinä niiden suurin anti. Inspiroivia lukuhetkiä siis Sinulle:)
voi kiitos tästä! yhtäkkiä löysin Hämäräni Välähdyksen ja olen niin iloinen että sinä olet sen saman löytänyt ja näin kauniisti jakanut! kiitos!
VastaaPoistaLämmin kiitos kommentista! Ilo näitä ikiaikaisia tuntemusrunoja lukiessa oli tyystin puolellani, ihastuttava ja ajatuksia herättävä kooste, jonka lukemisesta jäi kaunis ja mietteliäs muistijälki:)
Poista