"Lintujen silmissä kivien kylmyys", Keijo Nevaranta, 1982, Non Art Books 2022,
2. uusittu painos. Kannen kuva "Västäräkki", Keijo Nevaranta.
"Keijo Nevaranta (klik) (s. 18. marraskuuta 1957 Nurmijärvi) on suomalainen runoilija ja kuvataiteilija. Nevaranta opiskeli Oriveden opiston kirjoittajalinjalla vuonna 1986 ja Kemin taidekoulussa 1993–1997. Hän työskenteli 1980–1990-luvuilla myös toimittajana Pohjanmaan Kansassa ja freelancerina Pohjolan Työssä." Nevarannan esikoisteos on vuonna 1982 omakustanteena julkaistu runokokoelma Lintujen silmissä kivien kylmyys." (Wikipedia)
©Jussi Pohjavirta
"Kokoelmassa liikutaan merenreunan ja lakeuden maisemissa. Linnut, luonto
ja huoli luonnon tuhoutumisesta ovat kokoelman keskiössä. Kirjoittajan
mukaan runokokoelma on kestänyt aikaa. Vaikka jossain kirja-arvostelussa
esikoisteoksen ilmestyessä kirjaa syytettiin hieman synkäksi ja
pessimistiseksi, todellisuudessa luonnon saastuminen ja ihmisen
aiheuttama ilmastonmuutos ovat kehittyneet paljon tuhoisampaan suuntaan
kuin runoissa 40 vuotta sitten edes varovasti uskallettiin vihjata.
Kuitenkin runojen pohjasävynä koko ajan ilmenee kirjoittajan rakkaus
luontoon, luontoyhteys jonka lähes kokonaan olemme jo kadottaneet." (Adlibris)
Keijo Nevaranta on uusi tuttavuus ja teoksen valintaan vaikuttivat sekä herkkä kansi että sen kaunis ja kutsuva nimi, etenkin kun nyt västäräkit , jotka ovat lempilintujani, keikuttelevat vielä pyrstöjään lämpimämmissä maissa ja kylmyys on huurtanut koristein parvekelasit kauniiksi. Makupaloja:
jonakin iltana,
kun kävelet meren rantaan,
ryhdyt kuuntelemaan tuulta
kärsivällisesti...
...On hetkiä jotka mittaavat äärettömyyttä
koska ne ovat äärettömiä
niissä aika menettää merkityksensä
elää kelloon sitoutumatta
vuosia laskematta, päiviä muistamatta
rajattomalla lakeudella
kokemusten ja niiden käsittämisen
ikuisuudessa
Etsiä itseään? Olla hiljaisessa paikassa
missä veden hengityksen vielä kuulee?
Koota sirpaleista mosaiikkia.
Pienessä kalastajakylässä, meren rannalla
kun katselen kalastajaveneiden kotiinpaluuta
rannalle, maihinlaskun aikaan.
Poimi rannalta pehmeä ja märkä kivi.
Ota se käteen, kuvittele kiven sykkivän
vuosituhanten rytmiä, tunnustele!
Kuuntele kylmän sydämen ääntä
kädessäsi, rannalla
Nevarannan motto kuuluu: "Maalaaminen ja kirjoittaminen on kävelemistä."
Tämä pieni, suuri teos osoitti jälleen kerran, että intuitio koosteen nimen ja kannen kuvan suhteen vastasi odotuksia ilmavuudellaan, kauneudellaan, herkkänäköisyydellään ja luonnon läheisyydellään.
Satavarmasti jahka kevät tästä koittaa, aurinko paistaa ja vedet ovat auki tämä tyttö kävellä hilppaisee johonkin rantaan, ottaa tuon sileän kiven kätöseensä
- ja tuo sen kotiin edellisten kiviaarteidensa jatkoksi - ja kuuntelee sydämensä ääntä:)
Lupaa:
Tuntuu olevan sellainen teos, että virittää sekä ilon että haikeuden tunteita.
VastaaPoistaSamoin kuin Kaskisen ´'Tuulen tuoksua, puun puhetta', joka minulla on sängyn vieressä ja iltaisin luen yhden sivun.
Kiitos Cara, osuit oikeaan! Kaskisen runoissa on jotain hyvin herkkää, osuvaa ja ne kietovat lukijansa unnukkaiseen, turvalliseen vaippaansa. Iltarunoina herkuteltaviksi sopivia.
PoistaMyös Nevaranta on sinut luonnon kanssa, mikä heijastuu tästä esikoisestakin.
Lukiloa ja kevätauringon varovaista kurkistelua!
Vaikuttavat säkeet. Tuli juhlallinen olo. Yksin luonnon keskellä voi aistia ikuisuutta ja äärettömyyttä. Kiven sydän - siinäpä uusi ajatus.
VastaaPoistaAjattelen silloin tällöin yhtä lukemaani kirjaa, jonka kirjoittaja kertoi joutuneensä / päässeensä joksikin aikaa tuonpuoleiseen. Hän sanoi että ajalla ei tuntunut olevan mitään merkitystä siinä maailmassa. Olisipa mahtavaa - sitten aikanaan - tosiaankin siirtyä "ajasta ikuisuuteen" kuten sanotaan.🖤
Totta, ilmavaa, lukijalle tilaa jättävä kooste.
PoistaMahtava ajatus! Itse ajattelen, että elämä on mielenkiintoinen ja suuri seikkailu kahden ikuisuuden välillä...
Kiitos kommentistasi ja vallan mainiota loppiaista Sinulle:)
Joidenkin lintujen kannat ovat taantuneet vuosikymmenten kuluessa, viimeksi hömötiaisen tilanteesta oltiin huolissaan. Hienoa että tämä on julkaistu uudestaan. Västäräkit pärjäävät onneksi edelleen.
VastaaPoistaKiitos Jokke! Korutonta kertomaa on se, että yhä useampi lintu on punaisella listalla... lisää: https://www.birdlife.fi/suojelu/seuranta/linnuston-tila/
PoistaMuuttolintujen määrää huventavat edelleen ja kielloista huolimatta etelä-Euroopan perinteiset verkkopyynnit(:
Toivottavasti keväällä saapuvat mm. nuo hilpeät pyrstönheiluttajamme ja uljaita liitonäytöksiä tarjoavat pääskyt:)