Chris Carter: "Teloittaja / The Excecutioner" - ex Libris...

"Teloittaja", Chris Carter, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2022, 462 s., 

suomentanut Inka Parpola.

"Brasiliassa kasvanut  Chris Carter opiskeli USA:ssa ja työskenteli rikospsykologina. Los Angelesiin muutettuaan hän vaihtoi puvun revittyihin farkkuihin ja salkun sähkökitaraan. Muusikon työ kuljetti Chrisiä ympäri maailmaa. Nykyään hän asuu Lontoossa ja omistautuu bestsellerkirjailijan uralleen." (Lievelehti)

 

                      Chris Carter/no credit/saatu Darley Anderson Literary Agent /Otava 
 

"Alttarin portailta löydetään papin verinen, mestattu ruumis. 

Huolellisesti aseteltuna, kädet ristissä rinnan päällä.  Rikosteknisessä tutkinnassa uhrin rinnasta paljastuu verellä raapustettu numero 3.

LAPD:n rikosetsivä Robert Hunterin silmään tapaus näyttää rituaalimurhalta. 

Kun ruumiiden määrä kasvaa, hän joutuu kuitenkin arvioimaan asiaa uudelleen. Ennen kuolemaansa jokainen uhri joutui kohtaamaan pahimman painajaisensa. Mutta mistä tappaja olisi voinut tietää, mitä he kaikkein eniten pelkäsivät? 

Ja mikä yhdistää näennäisiä uhreja?

Hunterin pitäisi  pysäyttää kieroutunut ja sadistinen sarjamurhaaja, jolla tuntuu olevan pääsy uhriensa mieleen. Murhaaja, joka ei lopeta ennen kuin on saavuttanut tavoitteensa. (Takakansi)

 

 

 

Chris Carterin kanssa paiskasimme kättä ensi kerran teoksen Krusifiksitappaja  merkeissä viime kesänä: Kirjailija painaa alkuun rauhallisesti kaasupoljintaan, mutta sitten astuu raskas jalka kuvioihin, ja tutkijat saavat hieroa aivonystyröitään kerran jos toisenkin löytääkseen uhreille yhteisen nimittäjän. 

Teloittaja puolestaan alkaa kirjaimellisesti räväkästi murhatapauksella, 

jonka jatkolle ei hevin loppua näy. Hunter ja nuori, innokas työparinsa Garcia  kollegoineeen saavat kerrassaan visaisen pähkinän purtavakseen. 

 

Lyhytlukuisuus, 143 kpl on teoksen ehdoton valtti. Varoituksen sana: ei kannata ensimetreillä kompastua brutaaleihin murhatapoihin vaan keskittyä nauttimaan Carterin vahvasta psykologisesta otteesta ja herkästä silmästä.

Erikoismurharyhmä HSS: on nimensä mukaisesti erikoisyksikkö, jonka ydinosaamista ovat aikaa ja asiantuntemusta vaativat sarjamurhat sekä korkean profiilin henkirikokset. Hunter oli yksikön pätevin etsivä. Hänen nuori työparinsa Carlos Garcia oli tehnyt runsaasti töitä yletäkseen etsiväksi ja olikin onnistunut tavoitteessaan  nopeammin kuin useimmat kollegansa. Uransa alussa hänet oli palkattu LAPD:n keskiseen suurpiiriin, jossa hän oli muutaman vuoden pidätellyt jengiläisiä, aseistettuja ryöstäjiä ja huumekauppiaita koillisessa Los  Angelesissa, minkä jälkeen hänelle oli avautunut paikka Erikoismurharyhmästä.

- "Eikös meillä pitänyt olla tänään vapaapäivä?" Garcia sanoi matalalla äänellä Hunterin lähestyessä heitä. "Minulla oli suunnitelmia." Hunter nyökkäsi äänettömät huomenet poliisille, joka vastasi eleeseen. "Me olemme Erikoismurharyhmä, Carlos," Hän työnsi kädet takintaskuihin. "Sellaiset sanat kuin `vapaapäivä, palkankorotus ja loma´ eivät koske meitä. Luulisi sinun jo tähän mennessä ymmärtäneen. "Tieto alkaa mennä pikkuhiljaa perille"...

Niin dekkareiden ystävä kuin olenkin, ei niissä suinkaan kiehdo julmin mahdollinen hengiltäottamistapa tahi yleensä rikoksen raakuus, 

mutta tässä ajatuksia herätti tuo pahimman-pelon-kautta murhan toteutus, 

joka on psykologisesti kiinnostava idea. 

Mikä se omalla kohdalla olisi? Pelkuri en ole koskaan ollut ja kokemuslisät ovat jo  paksuntaneet nahan, joten kuinka olisi joutuminen kuhisevaan ampiaispesään, sillä niiden julmasilmäisten kanssa en tuntemattomasta syystä ole lainkaan sinut...

 

- Nuoret ihmiset ovat hyvin alttiita psykologiselle traumalle. Teinit ovat luonteeltaan epävarmoja eivätkä he kestä minkälaista kovista hyvänsä.

Siinä iässä epävarmuuksien ovet ovat apposen avoinna, eikä mikään estä kiusaajaa menemästä sisään ja sotkemasta kiusatun alitajuntaa ilman,

että tämä edes tajuaa sitä.

Ilmaan leijumaan jää kysymys: mikä on se korsi, joka katkaisee kamelin selän? Mikä on se itse kunkin viimeinen niitti? Carter perkaakin tänä päivänkin erittäin ajankohtaista kiusaamista ja sen ihmisessä aiheuttamia parantumattomia  haavoja ja  arpia sekä traumoja, jotka saattavat johtaa poikkeavaan destruktiiviseen käytökseen.

Tässä kakkososassa Carter luo henkilöhahmoihinsa kiinnostavasti syvyyttä ja karaktääriä sekä ominaispiirteitä, tapahtumat kulkevat ripeästi ja jahkailematta, jaarittelematta ja verbaliikka on ilahduttavan eloisaa. Sarjan kolmas osa Vaanija ilmestyy huhtikuussa eli kevään koittaessa

jännittäviin tapaamisiin: