Joel Haahtela: "Jaakobin portaat" - ex Libris...

"Jaakobin portaat", Joel Haahtela, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2022, 192 s.,

 kansi Päivi Puustinen.

 

"Joel Haahtela (s. 1972 (Helsingissä) on kirjailija ja lääkäri. 

Pienoisromaani Jaakobin portaat on hänen kolmastoista teoksensa.  

Haahtelan romaanit ovat voittaneet lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja olleet Finlandia- ja Runeberg -palkintoehdokkaina," (Lievelehti)

 

                                                      ©Otava/Jukka Mykkänen
 

"Mies lentää lumipyryn halki Jerusalemiin. Hän on saanut puhelinsoiton: hänen veljensä on hoidettavana psykiatrisessa sairaalassa ja tarvitsee saattajaa päästäkseen kotiin.

Mies majoittuu veljensä vuokrahuoneistoon vanhankaupungin liepeille ja löytää asunnosta isoisänsä vanhan muistikirjan. Kirjassa on Jerusalemin kartta ja salaperäinen merkintä: Jaakobin portaat.

Merkintä alkaa kiehtoa miestä, se johdattelee hänet yhä syvemmälle pyhään kaupunkiin. Se talven peittämillä kujilla hän kohtaa jotain syvälle muistiin varastoitunutta, yhtä tuttua kuin kesäisen syreenin tuoksu." (Lievelehti)

 

 

Haahtelan parissa olen saanut viettää antoisia lukuhetkiä mm. teosten Hengittämisen taito, 2021 ja Mistä maailmat alkavat, 2017 ja molempiin pätee:  ihastuttava, koskettava ja suurella intensiteetillä luotu teos, 

jossa sanataiteilija on onnistunut loistavasti. Siispä avoimin ja innostunein mielin lähdin  kohti Jaakobin portaita valmiina niille kapuamaan.

Teos sisältää 23 lukua,  tapahtumat sijoittuvat viikon ajanjaksolle ja viimeisin luku on nimetty otsikolla Kevät.   Jaakobin portaat löytyvät myös Raamatusta.

-   Iljan sisäinen elämä oli pysynyt minulle aina mysteerinä, se oli kuin hauras oksa, joka tuntui olevan katkeamaisillaan pienimmästikin tuulenpuuskasta.

-  Jollain kummallisella tavalla olin kuitenkin ylpeä Iljasta ja kadehdinkin häntä, hänen uppiniskaista sopeutumattomuuttaan, ainaista vastahankaisuuttaan,  

joka ei välttämättä ollut tietoista kapinaa, vaan kuului hänen olemukseensa, 

siis perustavanlaatuinen yhdenmukaisuuden tarpeen puute.  Olisin antanut paljon, jotta olisin saanut saman kyvyn, ja kenties sen vuoksi olin nyt täällä:

en pelkästään Iljan vaan myös itseni vuoksi. 

Kun me hoidamme toista ja huolehdimme hänestä kuten kuvittelemme pyyteettömästi, jää usein tiedostamatta, hoidammeko samalla jotain syvällä ja piilossa olevaa itsessämme?

Teos kätkee sisälleen runsaasti kulttuurisia  ja uskonnollisia poimintoja kuten:  Jerusalemin syndrooma,  Atlantis ja Tyno Helig, José de Riberan Jaakobin uni, Robert Walser,  Caravaggio,   jonka  töistä henkilökohtaisesti pidän paljon ja joita on tullut livenäkin nähtyä, Allegrin Miserere mei sekä  kevyemmin

Carlos Gardelin Mi noche triste jne. ja joista useimmat tulivat tiedonhaluisena nyt googletettua (klik vahvennokset yllä).

 

-  Olin rakkaudessa, jonka äiti oli jättänyt tähän maailmaan. Tuo rakkaus pystyi ottamaan minkä muodon tahansa, se saattoi liikkua ajassa ja muuttua myös paikaksi. Eikä ädin rakkaus loppunut hänen kuolemaansa, koska hän pystyi rakastamaan kuolemankin yli, ja se täytyi tarkoittaa vain sitä, että kuoleman valta olisi rajallinen ja rakkaus sai sen menettämään voimansa.

Ja samalla tunsin, että siinä paikassa oli maailman kaikkien äitien rakkaus,

kuin valtava peitto, joka suojasi meitä. Tunsin syvää onnea, joka ympäröi minua kaikkialta, kohisi läpi ruumiini ja täytti joka sopukan, ja silloin minä ojensin käteni äitiä kohti ja tiesin, että muistaisin eivätkä hänen kasvonsa koskaan katoaisi...

Kuten kirjassa kertoja yön pimeydessä katolla tapaamalleen Mihálylle, satunnaisissa kohtaamisissa maailman turuilla on helppo ajautua huomaamattaan avaamaan sisimpänsä kipupisteitä tyystin tuntemattomalle, josta tiedät, ettet häntä enää koskaan tule kohtamaan ja uppoutua varsin syvällisiinkin keskusteluihin.

Lukiessa virisi kysymys: Missä ovat minun symboliset Jaakobin portaani ja löytyvätkö ne itse kultakin meistä?

Haahtela on mitä luontevimman oloinen opas Jerusalemin kaduille ja kujille sekä ihmismielen alati kiinnostaviin koukeroihin ja mekanismeihin. Hienoviritteinen  teos, joka tarjoaa lukijalleen runsaasti kosketuspintaa ja reflektointimahdollisuuksia. Sisällöltään ja kieliasultaan rikasta ja laadukasta, 

osin unnukkaista sekä immersoivaa kerrontaa; laadulla on kirjoittajansa 

ja Joel Haahtela todella osaa asiansa!

 

Jerusalemissa on vierailtu myös blogissa Tuijata.Kulttuuripohdintoja, 

missä mietteissä, selviää klikkaamalla;)

Tähän vaivatta koossa pysyvään ja tyylikkääseen  monitasoisuuteen ihastui: