Hannu Mäkelä: "Viiden minuutin juttuja" - ex Libris...

 

"Viiden minuutin juttuja", Hannu Mäkelä, Aviador Kustannus, 2022, 112 s.

 Kansi Sara Enstedt.

Hannu Mäkelä  (s.1943 Helsinki) on suomalainen, tuotannoltaan monipuolinen kirjailija, runoilija sekä taiteen akateemikko. (Wikipedia)

 

                                                         ©Auli Närevuori

 

"Kirjailija-akateemikko Hannu Mäkelä tarkastelee uusimmassa teoksessaan maailmanmenoa milloin hymyillen tai jopa satiirisen naurun lävitse, milloin taas vakavammin sävyin. Mennytkin on teksteissä läsnä omien lapsuus- ja nuoruusmuistojen kautta. Moni ystävä on jo poissa, mutta välillä hekin palaavat mieleen. Silti vahvimmin kirjan teksteissä näyttäytyy ihmisten elämä nykyajan Suomessa kaikessa monimuotoisuudessaan " (Takakansi)

.

 

 

Sitten Herra Huun päivien on Hannu Mäkelän taatussa seurassa tullut matkan varrella vietettyä tovi jos toinenkin, viimeksi hän ilostutti pohdinnoillaan teoksella Lukemisen ilo eli miksi yhä rakastan kirjoja  (2021): Pitkä ja lämminhenkinen lukujälki on yhdellä sanalla seesteinen.  Totuuden nimissä myönnettäköön, 

että  niskat olivat jatkuvasti nyökytellessä kovalla koetuksella.

 

Tämä uutukainen sisältää 27  houkuttelevasti nimettyä lukua ja saatesanoissaan Mäkelä antaa lukijalleen vapaat kädet: Jos luku kaksi, Aikuisen elämää vaikuttaa lukijasta pitkältä sijoittuessaan ammoiselle 50-luvulle ja ollen autofiktiivinen sekä kesto hurjat 10 -15 min.,  niin: Mäkelä muistuttaa, että lukijallahan on aina valta hypätä yli, vaihdella omaa lukemisjärjestystään ja myös valta päättää hyppääkö yleensäkään kuormaston kyytiin. No minä tyttöhän  tietty hyppäsin lennosta tähän pirssiin ja siispä sitaatti valikoitui juuri ko. luvusta: Aikuisen elämää:

-  Maisema on satua, hiljaisuus leikkaa ääniä, kunnes kesynoloinen mustarastas puikkii lähelle, puhkeaa lauluun. Kuljemme polkua, kuvaamme. 

Sumua, sumua ja sitten aurinko. Laituri on näkyvissä, kuljen sen päähän. 

Sieltä näen vielä  paremmin puitten ja saaren heijastukset. Nekin ovat satua ja silti niin totta.  Ei ketään missään, me vain.

 

-  Silti tämä tuuli on runoa, voisi olla. Sillä minä tunnen, miten sulaudun yhteen maiseman kanssa ja sitten myös vaimoni, joka kaukaa kuvaa nyt minua. 

Sen hän saa tehdä, kun taas minä kuvaan häntä kamera silmillään. Olemme yhtä ja silti eri ihmisiä, mutta osia kokonaisuudesta. Niin kuin tämä maisema: niin kuin yksinäinen karimerkki sumussa ja aurinko joka puhkoo sumuun väylän ja heijastuu juuri ja juuri järven pintaa. 

- Ei sittenkään enää vain satua, vaan totta, totisinta ja kauneinta totta. 

Hetkiä, joita ei unohda koskaan. Siltä minusta  juuri tällä hetkellä tuntuu ja luotan siihen niin kuin kissapentu emoonsa... 

 

Niinpä:  nuo ainutkertaiset ja harvalukuiset hetkemme elämässä, jolloin kaikki oleellinen on yht'aikaa läsnä eikä niin mitään puutu. Aika seisahtuu, pieni ihminen kokee olonsa turvalliseksi ja on onnellinen olossaan...

Hannu Mäkelä, ikätoverini on pukenut sanoiksi koko ihmiselämän kirjoa, 

tavalla joka vaivattomasti avautuu lukijalleen: ensirakkauden, joka koskaan ei mielestämme unhetu, haikeuden ja vaikeuden sekä draamankaarta kotimaisen sarjatuotannon synnyttämistä huippuhetkistä. Menossa mukana on myös, poliittista satiiria nykymenon malliin mottona vanha kansanviisaus: 

Mistä kuningas kullan saa?" Vastausta ei tarvitse mitkään miettiä ei silloin eikä nyt. Kansalta kaikki kulta oli ja on yhä peräisin.

 

Hän ratkoo myös  tyhjänä seisovan trampoliinin mystistä arvoitusta tyynesti todeten: Mitäpä minä millekään voin." Kirjailija pohtii myös vauhtisokeuden ilmentymää rakkaassa kotimaassamme: Eteenpäin. nopeammin, kiivaammin vs. ikiaikainen: citius, altius, fortius. Hän fundeerailee sitä, miksi unohdus ei ole lainkaan nopea vaan kuin aamun usva metsälammella, piipahtaa Baddingin kioskilla  sekä avaa miksi Makkonen haluaisi kuulla vielä kerran vaimonsa komennon: "Housut pois!"

 

Summa summarum: Mäkelä oli harvinaisen hyvää seuraa - jälleen kerran - ja tämä kooste toimi erinomaisen lohdullisena omassa tilanteessani Kanssakulkijan ollessa onnistuneessa leikkauksessa aina hänen eiliseen kotiutumiseensa saakka, joten kiitos ratevasta seurasta ja mainiosta lyhykäisistä, jotka löysivät - kuten aina Mäkelän elämän ymmärtävyyden ja tekstin tuottamisen taidon - ollessa kyseessä - runsaasti kosketuspintaa, nostivat hymyä huulille ja jättivät jälkeensä hyvän mielen hyrinää.

Lumimyräkkä ulkona, kesä sydämessä: