tiistai 4. tammikuuta 2022

Henry David Thoreau: "Kävelystä/ Walking" - ex Libris...

"Kävelystä", Henry David Thoreau, Basam Books Oy, 2021, 98 s., suomentanut ja selityksin varustanut filosofi Antti Immonen.

Henry David Thoreau (s.12.7.1817 Concord, Massachusetts - 6.5.1862) oli yhdysvaltalainen luontokirjailija, yhteiskuntakriitikko ja filosofi, joka kannatti orjuuden lakkauttamista ja kansalaistottelemattomuutta. (Wikipedia)

 

                                                            ©Public Domain
 

”En usko, että voin ylläpitää terveyttäni ja mielialaani, ellen vietä vähintään neljää tuntia päivässä - ja yleensä enemmänkin - kuljeksimalla metsissä ja kukkuloilla ja niityillä täydellisen vapaana kaikista maallisista sidonnaisuuksista .
Tässä villiyttä ja vapaata vaeltelua ylistävässä kirjasessa Henry David Thoreau (1817-62) tutkiskelee ennen muuta ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä.
Thoreau kirjoitti omaan luontosuhteeseensa perustuvan koskettavan esseensä alun perin vuonna 1851 luennoksi. Se julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen 1862 The Atlantic Monthly -lehdessä ja se inspiroi edelleen luonnon ystäviä kaikkialla maailmassa." (Takakansi)
 
 

 
Olen luonnossa kävelijä luonnoltani ja aatoksiltani villi ja vapaa.  Edellisen kerran kirjallisessa muodossa tepastelin Frederic Grosin teoksen Kävelyn filosofiaa matkassa 2015. Kävely toki kohottaa ja ylläpitää kuntoakin, mutta ennen kaikkea se on henkinen tila, jossa ajatukset vapautuvat ja eheytyvät, perspektiiviä löytyy hakemattakin ja kotiin palaa aina seestyneemmin ja levollisemmin mielin.

-  Jollakin syrjäisellä niityllä, missä ei ole nähtävissä ainoatakaan taloa, aurinko laskee kaikella sillä hehkulla ja upeudella, jota se jakaa tuhlaillen kaupungeille, ja kenties siten kuin ei ole koskaan aiemmin laskenut - missä on ehkä vain jokin yksinäinen sinisuohaukka valon kultaamine siipineen tai kolostaan kurkistava piisami, ja keskellä suota on pieni mustasuoninen puro, joka lähtee juuri kaartumaan ja kiertää hitaasti jonkin lahoavan kannon ympäri. 
 
Kävelin niin puhtaassa ja kirkkaassa valossa, jonka kultasi lakastuneen ruohon ja lehtiä, niin pehmeän ja seesteisen kirkkaan, etten uskonut koskaan kylpeneeni niin kultaisessa virrassa, jossa ei näkynyt aallonvärettäkään eikä kuulunut vähäisintäkään kohinaa. 
Jokaisen metsikön ja mäen länsipuoli hehkui kuin Elysionin portti, ja auringon lämpö selässäni tuntui lempeältä paimenelta, joka kaitsi minua iltamyöhällä kotiin.

- Näin me käymme kohti pyhää maata, kunnes eräänä päivänä aurinko paistaa kirkkaammin kuin koskaan aiemmin- kunnes se mahdollisesti valaisee myös mielemme ja sydämemme ja sytyttää koko elämämme hehkumaan suurenmoista herättävää valoa, yhtä lämmintä, seesteistä ja kullankimalteista kuin tuo valo, joka jokivarressa syksyisin säkenöi...

Kaunista, kaunista ja kaunista... Tuollainen lämmön ja ajattomuuden tunteen  kokonaisvaltaisen vaikutus, kun kaikki oleellinen on yht'aikaa läsnä - eikä niin mitään puutu - säilyy ja väreilee koko olemuksessa pitkään kävelykokemuksen jälkeen.

Näin joulun notkuvien pöytien ja omalla kohdallani etenkin vastustamattomien belgialaisten suklaatryffelien aiheuttaman vaa'an selkeästi virhelukemain, 
on omaa moraalia  ryhdistävää laittaa töppöstä toisen eteen, siitä tulee muun annin lisäksi niin hyveellinen olo;)  Kuinka on, nautitko Sinä kävelemisestä vai mikä on se kaikkein omin lajisi kunnon ja mielenrauhan ylläpitämisen kainalosauvana?

Teos, joka sopii kaikille meille villeille ja vapaille kävelyn nimiin vannoville,  luonnossa  sekä elämän  teillä ja taipaleilla vaeltaville sekä kulloisenkin kokemuksen  mukanaan tuomasta hyvänolon tunteesta nauttiville.

Reippaisiin tai viivytteleviin kävelemisiin:

8 kommenttia:

  1. Thoreaun jäljillä, nautin myös kävelystä. Ja toistaiseksi ilman sauvoja. Otan ne avuksi myöhemmin, tarpeen mukaan. Nyt tykkään heilutella käsiäni vapaasti. Belgialaiset suklaakonvehdit ovat mmmmmmmaiskis...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Kädet heiluvat vapaina täälläkin toistaiseksi, mutta pidetään ne sauvat ns. takataskussa.
      Nuo suklaakonvehdit ovat kyllä yksi kavala hyvien lupausten murtaja.

      Poista
  2. Kiitos tästä, Thoreuau on tunnettu myös teoksesta Walden Elämää metsässä. Eeva Kilpi viittaa siihen Punaisessa muistikirjassa. Hänen mies suomensi sen 1954, ja tämänkin suomentanut Antti Immonen uudestaan 2010. Nämä pitäisi varmasti molemmat lukea. Kiitos esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, ollos niin hyvä! Tämä on nopealukuinen, hyvänmielen teos, jonka kannet suljettua tuntuu kuin itsekin olisi käynyt nautinnollisella kävelyllä;)

      Poista
  3. Hoidan omaa kuntoani juuri kävelemällä. Olen välillä harrastanut juoksuakin, mutta kävely pysyy aina mukana. Helppoa ja vaivatonta, ei vaadi jatkuvaa varusteiden ostelua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki! Juoksu oli itselläkin mukana nuorempana, mutta kuten viisas Mummini minulle tuolloin asiaa ymmärtämättömälle rusettipäälle usein lohkaisi:"Jos ei maailmassa muuta opi, niin hiljaa kulkemaan."

      Totta kävelyssä viehättää myös helppous lähteä: ei varusteita kuin kunnon tossut jalkaan, ovi auki ja menoksi.

      Poista
  4. Thoreaulla on ollut tervehdyttävä vaikutus ihmiskuntaan.

    Kävely on ihana ilmainen tapa kohentaa kuntoa ja mielialaa. Heppu osasi arvostaa metsiäkin 🌲 🐇 🌿

    Virkistävää keskiviikkoa 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää paikkansa! Paljon puhutaan siitä, että nuoret ja ihmiset yleensä liikkuvat liian vähän. Ne nuoret, jotka liikkuvat, tekevät sitäusein varsin monipuolisesti.

      Kävellessä tulee kaksi oivaa hyötyä: kunto - jos ei aina kohoakaan - kutenkin vähintäänkin säilyy ja mieli saa ravintoa:) Vekkulia viikon jatketta Lomalaiselle!

      Poista