Henry David Thoreau: "Kävelystä/ Walking" - ex Libris...

"Kävelystä", Henry David Thoreau, Basam Books Oy, 2021, 98 s., suomentanut ja selityksin varustanut filosofi Antti Immonen.

Henry David Thoreau (s.12.7.1817 Concord, Massachusetts - 6.5.1862) oli yhdysvaltalainen luontokirjailija, yhteiskuntakriitikko ja filosofi, joka kannatti orjuuden lakkauttamista ja kansalaistottelemattomuutta. (Wikipedia)

 

                                                            ©Public Domain
 

”En usko, että voin ylläpitää terveyttäni ja mielialaani, ellen vietä vähintään neljää tuntia päivässä - ja yleensä enemmänkin - kuljeksimalla metsissä ja kukkuloilla ja niityillä täydellisen vapaana kaikista maallisista sidonnaisuuksista .

Tässä villiyttä ja vapaata vaeltelua ylistävässä kirjasessa Henry David Thoreau (1817-62) tutkiskelee ennen muuta ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä.

Thoreau kirjoitti omaan luontosuhteeseensa perustuvan koskettavan esseensä alun perin vuonna 1851 luennoksi. Se julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen 1862 The Atlantic Monthly -lehdessä ja se inspiroi edelleen luonnon ystäviä kaikkialla maailmassa." (Takakansi)

 

 

 

Olen luonnossa kävelijä luonnoltani ja aatoksiltani villi ja vapaa.  Edellisen kerran kirjallisessa muodossa tepastelin Frederic Grosin teoksen Kävelyn filosofiaa matkassa 2015. Kävely toki kohottaa ja ylläpitää kuntoakin, mutta ennen kaikkea se on henkinen tila, jossa ajatukset vapautuvat ja eheytyvät, perspektiiviä löytyy hakemattakin ja kotiin palaa aina seestyneemmin ja levollisemmin mielin.

-  Jollakin syrjäisellä niityllä, missä ei ole nähtävissä ainoatakaan taloa, aurinko laskee kaikella sillä hehkulla ja upeudella, jota se jakaa tuhlaillen kaupungeille, ja kenties siten kuin ei ole koskaan aiemmin laskenut - missä on ehkä vain jokin yksinäinen sinisuohaukka valon kultaamine siipineen tai kolostaan kurkistava piisami, ja keskellä suota on pieni mustasuoninen puro, joka lähtee juuri kaartumaan ja kiertää hitaasti jonkin lahoavan kannon ympäri. 

 

Kävelin niin puhtaassa ja kirkkaassa valossa, jonka kultasi lakastuneen ruohon ja lehtiä, niin pehmeän ja seesteisen kirkkaan, etten uskonut koskaan kylpeneeni niin kultaisessa virrassa, jossa ei näkynyt aallonvärettäkään eikä kuulunut vähäisintäkään kohinaa. 

Jokaisen metsikön ja mäen länsipuoli hehkui kuin Elysionin portti, ja auringon lämpö selässäni tuntui lempeältä paimenelta, joka kaitsi minua iltamyöhällä kotiin.

- Näin me käymme kohti pyhää maata, kunnes eräänä päivänä aurinko paistaa kirkkaammin kuin koskaan aiemmin- kunnes se mahdollisesti valaisee myös mielemme ja sydämemme ja sytyttää koko elämämme hehkumaan suurenmoista herättävää valoa, yhtä lämmintä, seesteistä ja kullankimalteista kuin tuo valo, joka jokivarressa syksyisin säkenöi...

Kaunista, kaunista ja kaunista... Tuollainen lämmön ja ajattomuuden tunteen  kokonaisvaltaisen vaikutus, kun kaikki oleellinen on yht'aikaa läsnä - eikä niin mitään puutu - säilyy ja väreilee koko olemuksessa pitkään kävelykokemuksen jälkeen.

Näin joulun notkuvien pöytien ja omalla kohdallani etenkin vastustamattomien belgialaisten suklaatryffelien aiheuttaman vaa'an selkeästi virhelukemain, 

on omaa moraalia  ryhdistävää laittaa töppöstä toisen eteen, siitä tulee muun annin lisäksi niin hyveellinen olo;)  Kuinka on, nautitko Sinä kävelemisestä vai mikä on se kaikkein omin lajisi kunnon ja mielenrauhan ylläpitämisen kainalosauvana?

Teos, joka sopii kaikille meille villeille ja vapaille kävelyn nimiin vannoville,  luonnossa  sekä elämän  teillä ja taipaleilla vaeltaville sekä kulloisenkin kokemuksen  mukanaan tuomasta hyvänolon tunteesta nauttiville.

Reippaisiin tai viivytteleviin kävelemisiin: