David Lagercrantz: "Mies pimeästä / Obscuritas" - ex Libris...

"Mies pimeästä", David Lagercrantz, WSOY, 2021, 458 s., suomentanut 

Outi Menna.

 

"David Lagercrantz  (s. 1962) on ruotsalainen kirjailija ja journalisti, 

joka on julkaissut sekä tietokirjoja myös useita romaaneja.  Maailmanmaineeseen kirjailijana hänet nostivat jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovicin elämänkerta 

ja Stieg Larssonin Millenium-romaanisarjaan pohjautuvat itsenäiset jatko-osat. Poikkeusyksilöt ja oman tiensä kulkijat ovat aina inspiroineet häntä-" (Lievelehti)

 

                                                         ©Anders Thessing
 

"Eletään kesää 2003, USA on vastikään miehittänyt Irakin. Tukholmassa hakataan kuoliaaksi Afganistanista Ruotsiin pelastettu jalkapalloerotuomari, 

mutta ilmeinen syyllinen ei tunnusta. Apuun kutsutaan psykologian professori Hans Rekke, joka on paitsi nerokas ja sivistynyt myös bipolaarinen ja pahassa lääkekoukussa. Hän kohtaa dramaattisissa olosuhteissa rationaalisen, kunnianhimoisen mutta alemmuuskompleksista kärsivän naispoliisin, 

Micaela Vargasin. Tämä epäsuhtainen parivaljakko alkaa yhdessä ratkaista tapausta, johonn näyttää liittyvän niin CIA kuin Talibanitkin. Kuka erotuomari todella oli, uhri vai rikollinen?" (Takakansi)

 

Sitten viime tapaamisen Lagercrantzin kanssa onkin vierähtänyt jo aimo tovi:  

Se mikä ei tapa, 2015, joten on korkea aika uusia tuttavuus toisissa, Milleniumin jälkeisissä mainingeissa. 

Giuseppe Costa, oletettu murhaaja: - eli tuttujen kesken Beppe, oli pahoinpidellyt jalkapallotuomarin hengiltä Brommanpojkarnan akatemian edustusjoukkueella oli ollut ottelu - joukkueessa pelasi myös Beppen poika Mario - ja toisen erän lopussa Beppe oli juossut kentälle umpitunnelissa ja alkanut huutaa ja riehua. Tarvittiin viisi miestä kaatamaan hänet nurmen pintaan, ja jälkeenpäin kun kaikki luulivat tilanteen rauhoittuneen, hän oli ilmeisesti lähtenyt seuraamaan tuomaria hullunkiilto silmissään.

Jamal Kabir, uhri:  oli kuollessaan kolmekymmmentäkuusivuotias. Hän oli kumarahko, laiha ja hyväryhtinen mies, jonka leuka oli hieman vino sen jäljiltä että häntä oli pahoinpidelty ja kidutettu aikoinaan Kabulissa. Moni kommentoi hänestä huokuvaa surumielisyyttä, eikä varmasti ollut ihme, että hänestä kiersi kaikenlaisia huhuja...

Hans Rekke:  Hän, (Costa) on alkoholisti ja ekstrovertti. Hän on ylpeä ja hän on katkera. Hän kieltämättä osaa olla väkivaltainen. Mutta hän ei murhannut tuomaria. Te olette erehtyneet syyllisestä, Hans Rekke sanoi äänellä, joka ei kuulostanut voitonriemuiselta.  - Silti hänen sanansa tuntuivat kuin läimäytykseltä poskelle, vieläkin enemmän siksi että he istuivat hänen isossa talossaan ja että Rekken pitkä ja ryhdikäs hahmo juuri sillä hetkellä suorastaan huokui yläluokkaista sivistystä - ikään kuin olisi jo pelkän ulkoisen olemuksensa puolesta ollut täysin eri maata kuin he. 

- Maior e longinquo reverentia - kunnia kasvaa etäisyyden myötä (Kaukana ihailu on suurempi) Tacitus.

Teoksessa on runsaasti eri elementtejä: Afganistania ja Talebania, kidutusbunkkereita,  CIA:ta, on jalkapalloa tuomareineen ja musiikkia viulisteineen ja orkesterinjohtajineen, on erilaisia mielenhäiriöitä ja -tiloja, tutkijaryhmiä ja hierarkiaa sekä psykologiaa...  Tapahtumat ja näkökulmat vaihtelevat lennosta,  ehtiipä Micaela jossain käänteessä pelastaa repäisemällä Rekken junan altakin ja ehkä hivenen rauhaisampi kuvakulmien vaihtelu olisi riittänyt hyvin...

Hans Rekke:  - Masennuksessa on erilaisia kausia, sanotaan nyt vaikka niin", 

hän aloitti."Jossain vaiheessa se vain pörrää suonissa, puoli sävelaskelta alavireisenä, ja sulkee muun maailman ulkopuolelle. Kaikki muualta tulevat äänet, kuten nauru, toimivat ainoastaan muistutuksena siitä mihin ei itse pysty, ja se on jo sinänsä riittävän kamalaa. Mutta vähitellen masennus käpertyy itsensä ympärille ja voimistuu. Se alkaa kirkua punaisena ja sietämättömänä, kunnes ei lopulta enää kestä vaan haluaa antaa periksi.

 

Lagercrantzin teoksissa eivät paperinukkehahmot rapise eivätkä ripise,

vaan kirjailjan erityistaito on ilmeikkäissä ja syväluotaavissa, suorastaan herkullisissa henkilökuvauksissa. Sivistynyttä, korvien välissä -malliin  kulkevaa tutkintaa, action-osuuden jäädessä vähäpätöisempään sivurooliin. 

Seikka, joka on virkistävää vaihtelua, sillä kirjailijan kerronnallinen ote pitää ja kantaa ja sitä tukee myös Outi Mennan verraton suomennos tormistautumisineen ym. herkkuineen.  Oiva uuden lukuvuoden aloitusdekkari psykologisen genren ystäville.                              

-  Quidquid latine dictum est, altum videtur -  Mikä tahansa latinaksi sanottu kuulostaa syvälliseltä...

Rekke & Vargas -sarjalle pitkää ikää!

Toivottaapi: