"Ikävän yli on silta - Lohdutuksen sanoja", Anna-Mari Kaskinen, Kirjapaja, 2022, 48 s.
"Anna-Mari Kaskinen on monipuolinen kirjailija, jonka laajaaan tuotantoon kuuluu muun muassa runoja, laululyriikka sekä mietelmiä ja proosateoksia." (Lievelehti)
©Tommi Tuomi
"Läheisen poismeno on raskas ja pysäyttävä kokemus. Anna-Mari Kaskisen
herkkävireiset runot sanoittavat surun ja ikävän tunteita ja tuovat
lohtua menetyksen keskelle. Vaikka kaipaus ei ehkä koskaan katoa, elämä jatkuu, kuitenkin
erilaisena kuin ennen. Vähitellen suru voi muuttua kiitollisuudeksi
yhdessä kuljetusta matkasta." (Kustantaja)
Vaikka en enää
voi kuunnella ääntäsi,
rohkaisun sanat
loistavat niin kuin valo.
Muistan sinut aina.
Anna-Mari Kaskisen seurassa on tullut vietettyä monta antoisaa hetkeä erilaisten elämänläheisten teemojen myötä viimeksi teoksen
Kiitos kun olet. 2021, kauniista oivalluksista nauttien sekä terveelliseksi muistutukseksi siitä,
ettei kiitos ei ole kirosana ja ettei se lausumalla lopu, mutta kuitenkin se tahtoo usein jäädä silkaksi ajatukseksi, sanomatta ja
ilmaisematta.
Kuluneena korona-aikana, joka pian täyttää 2-vuotta, monet meistä ovat menettäneet rakkaimpiaan, ystäviään ja läheisiään, kokeneet läheltä piti tilanteita sekä joutuneet elämässään yhä niukemmalle ja rajoitetummalle polulle: matkailusta on luovuttu, opiskelu-, harrastus- ja kulttuurimahdollisuudet ovat kaventuneet, terveydenhoito on sakannut ja etenkin kanssakäyminen läheistemme kanssa on ollut rajoitettua, päivä kerrallaan on kuitenkin paarustettu eteenpäin...
Eivät muistot ole minnekään hävinneet.
Ne ovat kasvaneet meihin
kuin ikimetsien puut,
jykevin juurin kuin humisevat hongat,
ohuin rihmoin kuin timotein varret.
ne tuntevat sinut vielä,
kun kuljet tässä metsässä.
Ne ymmärtävät, että
me muutumme, mutta emme
koskaan toisiltamme kokonaan katoa.
Olemme olleet, minä ainakin, aika ajoin voimattomia ja huoli- ja suruhattu on painunut välillä syvälle korvien päälle niin, ettei lierien alta ole auringon sädettäkään silmiimme osunut, valoa tunnelin päästä häämöttänyt...
Nyt olemme kuitenkin uuden kevään edessä ja kaikki sen suoma positiivinen vaikutus ja kauneus odottavat meitä. Annetaan sille mahdollisuus, heitetään hikinen ja kiristävä hattu huitsin Nevadaan, avataan silmät uteliaina keväälle, kesälle ja kaikelle tulevalle, uusille mahdollisuuksille ja kokemuksille.
Tämä maisema
on tulvillaan sinua.
Heiluva heinä,
satakielen helkytys,
vieläkin kuljet tässä.
Anna-Mari Kaskisella on oivaltavan kauniisti sanomisen taito ja lahja sekä hän osaa nähdä pitkälle muistuttaessaan kuin vaivihkaa kaiken eletyn antamasta vahvuudesta ja muistojemme pysyvyydestä sekä edessä olevan hyvän ja positiivisen olemassaolosta heittäytymättä tahi sortumatta yltiöpositiivisuuden ansaan. Kiitos!
Jahka saamme - toivottavasti tänään - tietoon Kanssakulkijan pitkään odotetun leikkauksen päivämäärän ja sen läpikäytyä, aion etsiä valmiiksi tuulettumaan kaapin perukoilta elämää nähneen lomalätsäni ja istua kaikessa rauhassa etsimään vastausta relevanttiin ja terveelliseen, unohtuneeseen kysymykseen: Koska teit viimeksi jotain uutta ensimmäistä kertaa elämässäsi??
Uskon ja toivon ennen pitkää voivani vastata siihen: tänään!!
Näissä mietteissä:
Kaskisen runot ovat elämänmukaisia ja sopivat hyvin moniin tilanteisiin. Suru ottaa aina oman aikansa.
VastaaPoistaKiitos Mai, sanomasi pitää paikkansa, surussa ei ole oikotietä muistoiksi!
PoistaTalvista viikonloppua Sinulle:)
Minulla on kirjastossa pitkä lista varauksia tämän kevään uutuuksista, myös tämä kirja. Varmaan se pian tulee, kun kerran sinäkin olet sen jo saanut käsiisi. Kaskisen runoissa on lohdullisia ajatuksia, kuten tuo, että emme koskaan toisiltamme kokonaan katoa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Sanotaan: se, mikä ei ole takanapäin on edessäpäin, joten lempeää luettavaa Sinulla edessä.
PoistaKauniita ja herkkiä runoja <3 Ystäväni kertoi vanhempansa sairaudesta, joka on mm. muuttanut äidin persoonallisuutta ja kuinka hän ei selviä arjen asioissa ilman jatkuvaa apua. Nämä runot koskettavat ja sopivat minusta myös tuohon tilanteeseen.
VastaaPoista"Eivät muistot ole minnekään hävinneet.
Ne ovat kasvaneet meihin
kuin ikimetsien puut,
jykevin juurin kuin humisevat hongat,
ohuin rihmoin kuin timotein varret.
ne tuntevat sinut vielä,
kun kuljet tässä metsässä.
Ne ymmärtävät, että
me muutumme, mutta emme
koskaan toisiltamme kokonaan katoa."
Kiitos Tarja K! Muistisairaudet ovat kuormittavia ja hankalia. Olen ollut herra Alzheimerin kainaloonsa lupaa kysymättä nappaaman Tätini omaishoitajana, joten...
PoistaLopputulemana oli: Me emme toisiltamme koskaan katoa:))
Kiitos kirjavinkistä. En ole huomannutkaan tämän kirjan ilmestymistä. Menee ehdottomasti lukulistalle, niin paljon pidän Kaskisen runoista.
VastaaPoistaKiitos Anneli A1 Kaskisella on armoitettu taito vähäeleisesti ja lämpimästi osua asioiden ytimiin, joten lukuiloa Sinulle sekä lumirikasta viikonloppua!
PoistaOn tässä tosiaan tarvottu kuin suossa! Jospa nyt se tartuntahuippu olisi tosiaan saavutettu kuten jotkut lääkärit uumoilevat. Kunpa tämä pandemia vihdoin päättyisi!
VastaaPoistaKiitos Anki, osuvasti kuvattu: suossapa hyvinkin, niin, että välillä ovat saappaat olleet irrota... Mutta: haluan uskoa, että kohti valoisampia ja vapaampia aikoja kuljemme ja tehkööt myös kevään tulo oman osansa siitä, sillä nyt tämä saa riittää!!
PoistaMukavaa viikonloppua:)
Onhan tämä koronasuossa tarpominen raskasta. Toivotaan kuitenkin valoisampia aikoja ja onnistunutta leikkausta.
VastaaPoistaJep, suokävely ei - vaikka kävely muutoin - kuulu lempiharrastuksiini, mutta jalkoja on ollut pakko nostella ja toivoa, että kalossit pysyvät kintuissa, mutta toivostahan me emme luovu.
PoistaKiitos kommentistasi ja toivotuksista, olkoon tuleva torstai siis toivoa täynnä:)
Todella kauniita ovat Kaskisen säkeet. Yhden akvarellein kuvitetun runokirjan olen häneltä lukenut. Omat tunnelmat ovat vaihdelleet tänä korona-aikana tyyneydestä typertyneisyyteen. Rankkaa on ollut, vaikka toistaiseksi emme ole tartuntaa saaneet.
VastaaPoistaOnnea kanssakulkijan leikkaukseen. Valoa ja kevättä kohti - vaikka ensin tämän viikonlopun lumi-inferno!
Hyvin sanottu: tyyneydestä typertyneisyyteen:)
PoistaMeillä Kuopuksen perhe nuorinta lukuunottamatta poti viruksen, mutta ovat nyt parin viikon jälkeen reippaasti liikekannalla töissä ja kouluissa.
Kiitos kommentistasi ja toivotuksistasi suunnatkaamme läpi tulevan pyryn ja nietosten kohti kevään valoa ja iloja, kyllä me tämän(kin) selätämme, eikös juu!?
Kunpa huolet pystyisikin heittämään huitsin Nevadaan.
VastaaPoistaJuuri kun luulee onnistuneensa, olkapäälle koputetaan...
Mutta: huikaisevan valon kevättä toivottaen!
Niinpä, mutta ainahan voi urheasti mielenkohennusta ja -rakennusta yrittää viritellä;)
PoistaMistä ihmeestä se koputtelija oikein onnistuukin kerta kerran jälkeen paikalle saapumaan, en tiedä, vai onko se joku sisäsyntyinen mekanismi meissä ikäänkuin huolten summan "pitäisi" olla joku vakio??
Kommentistasi ja kaikista hyvistä blogipohdiskeluistasi iso kiitos ja huikaiskoot kevään valo silmäsi iloisesti sirrilleen!