Jorge Luis Borges: "Viisi aihetta / Borges oral" - ex Libris...

"Viisi aihetta", Jorge Luis Borges, Aviador Kustannus, 2021, 82 s., suomentanut Pentti Saaritsa.

"Jorge  Francisco Isidoro Luis Borges Acevedo ( 24. elokuuta 1899 Buenos Aires, Argentiina - 14. kesäkuuta 1986 Geneve, Sveitsi), joka lyhensi kirjailijana nimensä muotoon Jorge Luis Borges, oli Argentiinan kuuluisin nykykirjailija. 

Borgesia pidetään laajalti maagisen realismin yhtenä huippunimenä, vaikka itse asiassa hänen kirjoilleen ei ollut kovinkaan tyypillistä sellainen kansanperinteen ja realismin  sekoittaminen, joka luonnehtii esimerkiksi Gabriel Garcia Márquezin pääteosta." (Wikipedia)

 

                                                     ©Ulf Andersen/Aurimages
 

"Jorge Luis Borges käsittelee esseekokoelmassaan Viisi aihetta elämän perusasioita, kuten aikaa ja kuolemattomuutta. Näillä sanoilla nimettyjen esseiden lisäksi argentiinalainen mestari paneutuu tässä kirjassa salapoliisiromaanin ideaan ja 1700-luvulla vaikuttaneeseen ruotsalaiseen mystikkoon  Emanuel Swedenborgiin.  Viides aihe teoksessa on kirja,

jota Borges pitää ihmisen luomista ”instrumenteista” erikoisimpana. Se on Borgesille ennen kaikkea ihmisen mielikuvituksen jatke ja vertautuu mikroskooppiin näkökyvyn jatkeena, puhelimeen äänen jatkeena sekä auraa ja miekkaa käden jatkeina.  -  Argentiinalainen mestari osoittaa tässäkin teoksessaan, että suuri viisaus voi olla samalla kepeää." (Takakansi)

 

 

 

Teos, joka pohjautuu Borgesin 1978 lähellä Buoenos Airesia Belgranon yliopistossa pitämään luentosarjaan, sisältää Pentti Saaritsan sanat Saatteeksi ja alla mainitut luvut´. Lisäksi esittelee minulle uuden tuttavuuden ruotsalaisen Swedenborgin, tiedemiehen, filosofin, mystikon ja teologin, jolla siis on melkoisesti meriittejä.

 

Saatteeksi:  - Ensimmäisenä on kirja, tämä instrumentti jota ilman en pysty kuvittelemaan elämääni, ja joka ei ole minulle vähemmän läheinen kuin kädet tai silmät.

Kirja:  - on muistin ja mielikuvituksen jatke.

- Verba volant, scripta manent, ei tarkoita sitä, että puhuttu sana on ohimenevää, vaan sitä, että kirjoitettu sana on jotain pitkäkestoista, kuollutta. 

Sen sijaan puhutussa sanassa on jotain siivekästä ja painotonta. Siivekästä ja pyhää.

- Olen omistanut koko joukon elämästäni kirjallisuudelle, ja ajattelen lukemisen olevan yksi onnellisuuden muoto. Toinen vähäisempi onnellisuuden muoto on kirjallinen luomistyö, joka on sekoitus unohdusta ja kaiken lukemamme muistamista.

 

Kuolemattomuus:  -  Yhteenvetona sanoisin että minä uskon kuolemattomuuteen, en henkilökohtaisesti vaan kosmiseen. Me olemme jatkuvasti kuolemattomia. Ruumiillisen kuolemamme jälkeen on vielä jäljellä meidän muistimme, ja muistimme tuolla puolen on jäljellä meidän tekomme, asenteemme, koko tämä ihmeellinen osa maailmanhistoriaa, vaikka me emme tiedä sitä, ja on parasta ettemme tiedä.

Emanuel Swedenborg:  - omistautui vierailemaan taivaissa ja helvetissä, keskustelemaan enkelten kanssa ja Jeesuksen kanssa, ja sitten kertomaan tästä kaikesta rauhallisella ja kirkkaalla proosalla, ilman kielikuvia ja liioittelua.

 

Salapoliisikertomus:  - Meidän sekasortoisessa ajassamme on jokin, mikä nöyrästi on säilyttänyt klassiset hyveensä: salapoliisikertomus. On mahdotonta ajatella salapoliisikertomusta ilman alkua, ilman keskikohtaa, ilman loppua.

 

Aika:  -  on siis oleellinen ongelma. Tarkoitan ettemme voi tulla toimeen ilman aikaa. Tietoisuutemme liikkuu lakkaamatta yhdestä tilasta toiseen, ja se on aikaa: jatkuvuus

- Tulemme aina Augustinuksen tavoin sanomaan: Mitä on aika? Jos minulta ei kysytä sitä, tiedän. Jos minulta kysytään, en tiedä. 

 

Lukuisilla luennoilla on tullut tähän ikään penkkiä kulutettua sekä opiskeluaikana että myöhemminkin - joskus pitkästyneesti kiemurrellen, joskus suuresti innostuen, ihastuen ja viisastuenkin - mutta näin herkullista "kuultavaa" ja aivonystyröitä kutkuttelevaa on harvoin tullut vastaan kuin nyt lukiessa. Immersoivan kokemuksen kruunaa Pentti Saaritsan laadukas ja ammattitaitoinen suomennos. 

Tämä Viisi aihetta kuuluu ilman muuta siihen luokkaan, josta on äärettömän vaikea edes kohtuullisessa pituudessa laatia arviotaan. Uskon jokaisen lukijan löytävän  siitä omia ajatuksiaan ja maailmankuvaansa vastaavaa tai haastavaa yksilöllistä kaikupohjaa, vaikkakin toisaalta Borgesin teksti on myös yleisluontoista ja -pätevää, mutta kylmäksi se ei jättäne ketään... 

Näillä luennoilla ilokseen istui ja korvat höröllään niitä kuunteli sekä pienessä mielessään  pähkäili, että itse tämä elämä kuten Borgesin teoskin ovat erittäin mielenkiintoisia!

Aurinkoista viikonloppua: