Anna-Mari Kaskinen, Minna L. Immonen: "Ihmeiden aikaan" - ex Libris...

 

"Ihmeiden aikaan", Anna-Mari Kaskinen, Minna L. Immonen, Kirjapaja, 2021,

 46 s. 

 

"Anna-Mari Kaskinen on monipuolinen kirjailija, runoilija ja lauluntekijä.

 Minna L. Immonen on kuvataiteilija, joka tunnetaan etenkin korteistaan ja kalentereistaan. Kaskinen ja Immonen ovat julkaisseet yhdessä monia teoksia, mm. Tähtihetkiä (2020) ja Ota vastaan aurinko (2020). 

Eräs viisas on todennut, että on kaksi tapaa elää: joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä, tai niin, että kaikki on ihmeellistä. Anna-Mari Kaskisen uudet runot ja Minna L. Immosen herkät akvarellit kannustavat pysähtymään arjen pienten ihmeiden äärelle. Tarkkanäköiset havainnot ja kauniit tuokiokuvat saavat lukijankin iloitsemaan elämän ainutlaatuisista hetkistä.
Ihmeiden aikaan on runolahja, joka hivelee silmiä ja lämmittää sydäntä. Sen pariin haluaa palata yhä uudestaan. " (Kirjapaja)

 

 

Anna-Mari Kaskinen on useasti ollut elämänmyötäsillä ja höyhenenkevyillä, oivaltavilla runoillaan mainio ilon ja oivalluksen tuoja sekä viihdyttäjä kuten: Kauneimmat haukkuni  (2020) ja Vanhuus on kaunista  (2021) eikä tämä Immosen hurmaavin ja ilmavin kuvin varustettu kevään ja elämän ylistys ja riemulaulu tee siitä poikkeusta:

 

Ihmettä et tee.

Se syntyy, kun on aika.

Valmista tilaa.

Kun katsot perhosen toukkaa,

aavistatko jo siivet?

 

 

Kevään ihme on jo vauhdilla alkanut: leskenlehdet ja vuokot sekä krookukset ja lumililjat kukkivat väriläiskinä muuten vielä ruskeanharmailla penkoilla ja penkeissä. Ruoho alkaa hiljalleen vihertyä, kyyhkyt ovat kujertaneet jo jonkin aikaa ja mustarastaan huilu soi kauniisti aamun valjetessa ja illan hämärtyessä yöksi. Västäräkkipari saapui äskettäin viikon edellisvuosia aikataulustaan edelle keikuttelemaan keimailevasti pyrstöjään ja tsirpittelemään pihamaallamme.

 

 

Tapasin sinut.

Epävarmuuden maassa

olet ihmeeni.

Mikään ei muuttunutkaan,

ja kaikki on nyt toisin.

Paljon on vettä virrannut yhteisessä joessamme, on koski kuohunut ja ollut tyynesti soljuvaa menoa, on ollut ukkosmyrskyä ja poutaa.  Kuluneen reilun bunkkerivuoden aikana mikään oleellinen ei ole muuttunut, mutta silti kaikki

on nyt toisin: tiiviimpänä, avoimempana ja yhteisenä, tuplattuna selviytymisen riemuna sekä puolitettuna, suurena ikävänä takaisin perhekunnan jäsenten läheisyyteen ja yhteyteen, jonka toteutuminen jo häämöttää onnellista kyllä horisontissa.. 

Jos matka onkin ollut suurta kasvamista ja  ihmettä, niin sitä tulee olemaan myös kylläkin mitä suurimmassa määrin tämä - joskaan ei vielä se lopullinen - 

perhekunnan fyysisen yhteenpalaamisen odotettu  määränpää....

Ihmettä jos etsit,

se löytämättä jää.

Ihmettä on matka,

ei vain määränpää.

Ihmettä jos etsit,

se on täällä jo,

valonsäde, varjo.

tuuli, aurinko.

 

 

Ensimmäiset perhoset ennustavat wanhan viisauden mukaan kesän kulkua ja luonnetta. Onni oli osanamme sillä ensihavaintona kaksi kaunista, kevyen riemukkaasti liihottelevaa sitruunaperhosta, jotka vanhan sanonnan mukaan tietävät  parasta mahdollista, hauskaa, hyvää ja aurinkoista kesää, jollaista toivon myös kaikille teille lukijoilleni!

Lyhyesti ja ytimekkäästi: viehko ja oleellisen oivaltava  teos, joka sopii myös hyvin lahjaksi kevään juhlijoille:)

-  Ruohonkorren keveys, tammen rungon leveys, tuulen väre hiljainen, ihmettä on jokainen...

 

Pää ihanan iloisesti ihmeistä pyörällä: