keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Anna-Mari Kaskinen: "Kauneimmat haukkuni" - ex Libris....

 "Kauneimmat haukkuni - Runoja koirille & koirien ystäville", Kirjapaja, 2020, 66 s.

"Anna-Mari Kaskinen  on monipuolinen tekstintekijä, jonka kirjallinen ura on jatkunut jo yli kolmekymmentä vuotta. Hänen tuotantonsa käsittää muun muassa runoja, laulu- ja virsitekstejä sekä lasten- ja nuortenkirjoja." (Lievelehti)

                                                      ©Timo Pekka Kaskinen                         

"Koira tietää, mitä on aito ystävyys ja vilpitön rakkaus. Sen kertoo rajaton riemu ja hännän vispaus, kun saavut kotiin. Nelijalkainen ystävä käpertyy kylkeäsi vasten, kun kaipaat lohduttajaa. Koira patistaa lenkille ja tutustuttaa sinut uusiin ystäviin. Se osaa elää hetkessä." (Kustantaja)

 
 
Kokoelma sisältää luvut: Löysin sinut juuri, Paratiisin perilliset, Arkea ja Juhlaa sekä Luopumisen aika. Kiivetäänpäs nyt kerrankin takaperoisesti puuhun eli siihen, mitä jokaisen pennunostoa harkitsevan soisi kohdallaan miettivän: ensinnäkin ei kannata perustaa mappia nimikkeellä kuluja koirasta ja toisekseen luopuminen. Koira ikääntyy ja raihnaistuu, sairastuu ja se joudutaan lopettamaan tai se kuolee. Oletko valmis pitämään nelijalkaista ystävääsi sylissäsi tai kellimään sen vierellä piikkejä annettaessa, silittämään sitä ja puhelemaan mukavia? 
Jos, niin mainiota, mutta muistutan, että se on kova paikka, josta Kaskisen sanoin  tassunjälki painautuu pohjaan sydämen...

Tassujen ääni
kaikui korkkimatolla
kauan sen jälkeen
kun viimeinen haukahdus
oli vaiennut yöhön
 
Mutta palataan iloiseen yhteiselon alkuhetkeen, jolloin lasket pienen suloisen karvakerän isoine tassuineen aivan liian pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen varovasti ensi kertaa kotisi lattialle,  ja kas siihen lirahtavat hätähiset tietty juuri sille ainoalle  aidolle matollesi ja näin molskahdetaan Kuraveteen eikä elämäsi tule enää olemaan ennallaan eikä yllätyksistä vajaata:
 
Herttaisin pentu päällä maan,
enhän nyt sinua loukkaa,
mutta ohikulkija matkallaan
ei tykkää, jos koira koukkaa
kadulla suoraan eteen,
käy selälleen kuraveteen,
 ja odottaa, että vieras siihen jäisi
ja märkää mahaa silittäisi.

Entä oletko niitä iloisia perfektionisteja, joilla on matonhapsut ja eteisen kenkärivit aina vaaterissa? Se on sitten passé ja jos koissussa vähääkään potkua on, ei se suinkaan makustele niitä linttaisia aamutohveleitasi vaan iskee surutta  kiinni uunituoreisiin ykkösellä alkaviin Eccoihin ta Puma-tossuihisi (Sempulle rakkaita terveisiä:)

On kuono ja neljä tassua,
tuhat tervetuliaishyppyä hassua,
hupsusti heiluva tuuhea häntä
ja olemus lyhyenläntä,
Olet kuraa matolla, lattialla,
olet nukkaa ja karvoja kaikkialla,
olet hyrskyn myrskyn ja mullin mallin,
ja sydämeeni sinun saapua sallin.

Kaskinen tietää, mistä runoilee ja hän tekee sen eloisasti ja hauskasti, jolloin eläinrakkaus loistaa läpi ilkikuristenkin hetkien ja kokemusten runoiksi piirtyen. Lukiessa heräsi koko nippu hullunhauskoja ja toisaalta hammasten kiristyksiä aiheuttaneita muisteluksia  yhteensä seitsemän koiran mattena vuosikymmenet huserattuani, joista yhtäkään kokemusta en vaihtaisi pois!! Lukemisen poikiman mielihyvän lisäksi myös näistä lämmin kiitokseni Anna-Mari Kaskiselle! 
Teos sopii mainiosti kaikille koirien- ja eläintenystäville, niin olleille, nykyisille kuin tulevillekin.
 
 

 
Koirista on monta yleispätevää sanontaa (klik)  kuten: Ei ole koiraa karvoihin katsominen, Mitä enemmän ihmisiä tapaan, sitä enemmän pidän koirastani (Blaise Pascal) jne. 
Koira on ihmisen paras ystävä, sanotaan.  Ainakin varmasti se luotettavin ja koskaan pettämätön, sen tiedän ynnä aina hyväntuulinen sekä luovasti ilahduttamisen haluinen, joskin jälkimmäinen ominaisuus saa välillä  idearikkaine ja tarmokkaine toteutuksineen vahvasti epäilemään koiransa kieroutunutta  huumorintajua...
 
Jos uskoisin taivasmatkailuun,  haluaisin ajatella tähän tapaan: 
Kun ihminen kuolee ja menee taivaaseen, kaikki ne koirat, jotka ovat kuuluneet hänen elämäänsä juoksevat iloisesti haukkuen ja häntäänsä heiluttaen häntä vastaan...

Luonteikasta, lystikästä & leutoa lokakuuta!

Koira koiran tuntee...

Koiruudet mielessä:

12 kommenttia:

  1. Tämä on varmaan ihastuttava teos! Hau-hau ja vuff!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SusuPetal, kokoelma kutkutteli hilpeitä ja hurjiakin muistijälkiä. Vuff-vuffit lokakuullesi:)

      Poista
  2. Mukava kirja ja mukava postaus, kiitos. Monelle koiran ulkoilutus on murheiden tuuletus, ja moni toivoo, että kunpa kaveritkin olisivat yhtä uskollisia kuin koira.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke; molemmat pitävät tasan tarkkaan paikkansa;)

      Poista
  3. Kiva kirjan esittely, kiitos tästä. Varmasti todella viehättävä kirja. Tunnen Kaskisen erityisesti virsitekstien kirjoittajana. Ainakin sillä saralla häntä ei voi muuta kuin ihailla. Mukavaa ruskaviikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laaja-alainen Kaskinen on tässä tekosessaan osunut lämmöllä koiran & omistajansa suhteen ytimeen: kyllä nauratti - ja vähän itkettikin;)

      Kommentistasi kiitos, luonnon kaunista väriloistoa sekä luonteikasta lokakuuta Sinulle!

      Poista
  4. Koira koiran tuntee, mutta koira voi hellyttää myös henkilön, joka ei pidä eläimistä. Olen sen huomannut monet kerrat. Ozzy menee rohkeasti ihmisten luo. Yleensä hän saa rapsutuksia ja iloisia ilmeitä aikaiseksi. Ihan tuntemattomilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai, totta turiset: koissuilla on siunattu kyky olla hellyttäviä, myös pahantekojensa jälkeen!
      Ozzy onkin sitten avoin yksilö, enkä ihmettele iloisia ilmeitä. Jotkut etenkin metsästyskoirat on jo koulutettu viis-veisaamaan muista ihmisista.

      Toisaalta taas esim Irlannin susikoiramme reagoi voimakkaasti esim. kun ilolientä nauttinut tuli minulle sökertelemään: "Mitäs noin pieni tyttö noin isolla koiralla tekee?" Ehkä liikeradat ja tuoksu aiheuttivat uskottavanoloisen hammaskaluston paljastamisen, tai sitten hän ei herrasmiehenä hyväksynyt mattensa tytöttelyä:)

      Poista
  5. Ihanasti tuli koiranomistajan elämä mieleen! Koirat ovat kyllä mainioita, suloisia ja viisaita otuksia, jotka saavat omistajansa hyvälle tuulelle pelkällä olemassaolollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep: tuo kaikki kuvaamasi pitää paikkansa, välillä tuntuu, että turhankin viisaita, mutta aina omistajansa mielentilan tunnistavia.

      Kiva, että tuli mukavia muistoja mieleen, kommentistasi kiitos ja kaunista viikonloppua:)

      Poista
  6. Oikein voi nähdä sielunsa silmillä tuon mainitun hännän vispauksen 😀 Hauskoja runoja jotka pistävät hymyilemään ja välillä huudahtamaan "se on just noin". Kissakirjoja näkee aina, mutta ovatkohan koirakirjat vähissä vai enkö ole muuten vain niihin törmännyt?

    Mukavaa uutta viikkoa sinulle ja koiralle/ koirille! 🍁🌿🍂🍄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta: nämä runot ovat hyvänmielenhyrinää ja hännäheilutusta täynnä. Tuo kissakirjojen enemmistö pitänee paikkansa, johtuisiko siitä, että tyttöset lukevat enemmän, ja ne kis-kis-kissanpojat kun ovat niin söpöjä?

      Kommentistasi kiitos, mahtavaa viikonalkua ja pidetään koiruudet mielessä ja pilke silmäkulmissa;)

      Poista