"Vanhuus on kaunista" Runoja, Anna-Mari Kaskinen, Kirjapaja. 2021, 70 s.
"Anna-Mari Kaskinen (s.1958) on monipuolinen tekstintekijä, jonka kirjallinen ura on jatkunut jo yli kolmekymmentä vuotta. Hänen tuotantonsa käsittää muun muassa runoja, laulu- ja virsitekstejä sekä lasten- ja nuortenkirjoja." (Lievelehti)
"Anna-Mari Kaskisen runot puhuvat vanhuudesta ymmärtäväisesti, arvostavasti ja myös lämpimästi. Keskiössä on tunteva, kokeva, tekevä ihminen - jo paljon nähnyt, vielä moneen kykenevä." (Takakansi)
"Vanhuus on kaunista -teoksen runoista suurin osa on syntynyt maailmanlaajuisen koronapandemian aikana, jolloin monet meistä ovat joutuneet olemaan erossa iäkkäistä läheisistään. (Lievelehti)
Anna-Mari Kaskisen elämänläheiset ja lämminhenkiset runot ovat siivittäneet sitaatteina monia postauksiani. Edellinen häneltä lukemani teos
Kauneimmat haukkuni käsitteli ihmisen parasta ystävää. Sen herkullinen anti kiteytyy ytimekkäästi sananparteen: Koira koiran tuntee...
Tämän teoksen luvut ovat: Kysyin peililtä, Vanhuus voi olla upea,
Tänään olen hengissä, Kahden metrin mitalla ja Rakkaat mielessäni.
Uutukaisessaan Kaskinen siis lähestyy suoraan ja surutta sekä lämmöllä kaikkia meitä joskus - jos hyvin käy - koskettavaa aihetta: vanhenemista ja vanhuutta todeten sen olevan kaunista. Ehkäpä sitäkin, mutta myös luopumista ja haasteellista sekä väistämättä haperoituvaa habitusta.
Vastapainoksi ennen kaikkea erittäin mielenkiintoista, ja seikkailurikasta aikaa, jolloin uteliaisuuden ja uusien kokemuksien hankkimisen tuntosarvet - tässäkin elämänvaiheessa ja koronatilanteen varjossa - ovat herkimmillään ja haavoittuvimmillaan...
Älä murehdi ikääsi.
Sano, että sinulla on elämänkokemusta.
Älä häpeä ryppyjäsi.
Sano niiden kertovan, että olet nauranut ja itkenyt paljon.
Älä sano, että vartalosi parasta ennen -päivä on mennyt.
Sano, että siinä näkyvät vuosien taistelut ja voitot.
Älä usko, että sinulla ei enää ole annettavaa.
Sano, että hedelmät ovat kypsyneet pomittaviksi.
Tiivistäen: periaatteessa koen, että näillä kokemuslisin varustettuna on enemmän voitettavana kuin hävittävänä ja menetettävänä.
Paitsi tänä reilun vuoden aikana mustaan aukkoon kadonneet fyysinen läheisyys ja lämpö, rakkauden jakaminen ja saaminen sekä yhteinen aika -
poissulkien Kanssakulkija, jonka kanssa yhteys ja kiintymys ovat lujittuneet ja tiivistyneet malliin rintama pitää -, ja jotka eivät ole millään, koskaan korvattavissa...
Jos tilaisuuden saisin,
toimisinko toisin?
Mistä luovuttaisin?
Mistä unelmoisin?
Jos tilaisuuden saada voisin,
toimisi en toisin.
Kulkisin samaa latua.
Tarvitse ei katua.
Lohdullinen ja helpottava tilinpäätös, joka sulkee pois katkeroitumisen kaamean, kaikkinielevän viitan. Paljon on tullut tehdyksi, on kaaduttu vaan ei maaduttu, itketty ja iloittu, naurettu, rakastettu ja saatu vastarakkautta eli elämän tase on balanssissa ja tulos riittävän hyvä.
Ann-Mari Kaskisen tavassa lähestyä aihetta on oivallusta ja lämpöä.
Rohkaisevaa ja tervettä vastapainoa kaikelle vähättelylle, ongelmajätekommenteille jne. Kuten useasti ennenkin, hänen teksteissään on myös runsaasti kosketuspintaa; ne pysähdyttävät ajattelemaan olennaista ja tuovat hyvää mieltä:)
- Voisinpa olla kiitollinen,
kun näen taivaan sinen,
kun pihalle astun ja tuulessa vastaan
soi laulu mustarastaan...
Juuri tässä ja nyt on aika nauttia kaikesta kauniista alkavan kevään tiimoilta, mitään sen suhteen ei ole vielä menetetty, vaan kaikki kaunis mustarastaan heleine huiluineen on vielä edessäpäin korviemme, silmiemme ja aistiemme iloksi.
Mitäpä mieltä asiasta on nuoremman polven edustaja: Keko Salata ft. BEHM ja Vanha klikkaa, kuuntele ja hymyile:)
Ihania runoja. Tykkäsin varsinkin tuosta keskimmäisestä. Jos toimisin toisin, niin moni ihana asia katoaisi elämästäni. Mutta joistain pikkuvirheistä voisin luopua. En ole siis virheetön, mutta on mitä mummona muistella, kun ne pienetkin virheet muistaa hemmetin hyvin...
VastaaPoistaKiitos Mai; kuka virheetön viskatkoon sen kuuluisan ensimmäisen kiven, sillä ne luovat sen särmän elämään!
PoistaOpiksi sen sijaan on otettu eikä toistettu ja tärkeintä on se, että näin mummoillessa on muistojen varasto, mistä ottaa...
Aurinkoista alkukevään viikkoa!
Minun suosikkini on tuo viimeinen pikkuinen runo.
VastaaPoistaJuuri olen minäkin miettinyt vanhenemista monena päivänä, kun olen huomannut itsessäni enenevässä määrin merkkejä ikääntymisestä. Jotkut vuodet vanhentavat enemmän kuin toiset. Nuorilla on kasvupyrähdyksiä, samaa on myös toiseen suuntaan mennessä.
Tänään paistoi aurinko ja ihan kuin olisin nuortunut, kun käänsin kasvoni sitä kohti ja kuuntelin lintujen kevätlaulua.
Kiitos Marjatta, tuo pitää paikkansa! On vuosia ja vuosia, mennyt on yksi niistä hankalista, mutta ehkäpä kuluvasta parempi ja avarampi.
PoistaKevään alku on parasta, paljon valoa ja päivittäistä eloa luonnossa luvassa, ja tämä siunattu valo tekee hyvää sielulle ja sydämelle, joten nuorrutaan kaikessa rauhassa:)
Hyvää sanomaa tulvii sekä tuo teos että sinun postauksesi. Vanhuuden ylistystä ja hellimistä soisi kuultavan useammin (niin tai edes joskus). Aina vaan toitotetaan siitä luopumisesta, miksi ei sanota että on voitu jättää taakse ruuhkavuodet ja rotanpyörä? Haperoituva habitus - voi miten hauskasti ilmaistu 🙂 💕 🌹 Minulla on iäkkäät vanhemmat joita en ole päässyt tapaamaan aikoihin. Onneksi on puhelin.
VastaaPoistaNautitaan auringosta mutta varotaan liukastumasta jotta meistä ei tule haperoita. Mukavaa keskiviikkoa. 🌷
Kiitos Rita A hymyn poikineesta kommentistasi!
PoistaOutoja ovat olleet kuluneet kuukaudet, mutta näin vaan olemme kevään kynnykselle taaperrelleet; not bad!
Lisäsin tuohon postaukseeni vielä nuoremman polven musiikillisen näkemyksen sanasta vanha. Keko Salata on mainio tyyppi;)
Jep; nyt nautitaan valosta ja annetaan sydämen kuplia kevään odotuksen riemua jeikätotta tosiaan langeta, sillä tiet ja tantereet ovat viime päivät olleet todella haasteellisia asteltavia.
Kepeää keskiviikkoa Sinulle!
Kaunista tekstiä! Tämän voisi joskus lukea, vaikka vanhuus ei ole vielä lähellä. :)
VastaaPoistaKiitos Anki! Ei kiirettä, ehdit kyllä muistaen: ei se päivien lukumäärä vaan kuinka paljon niissä on sisältöä ratkaisee...
PoistaKannattaa tutustua, Kaskisella on yleensäkin runoissaan kaunis ja lämmin ote ja toisekseen onneksi kirjallisuudessa ei ole ylä- eikä alaikärajoja;)
Kaikki vanhenemme. Kaskisen muistan tuolta musiikkikirjojen puolelta, mutta tämä oli pirteää
VastaaPoistaKiitos Jokke! Kulloinenkin ikä olkoon se paras ikä;)
PoistaTuo mustarastas-runo puhutteli minuakin, pari päivää sitten kävi juuri noin. Astuin pihalle, kuusiaidan alla oli mustarastas-"farmimme" ja sieltä joku heläytti laulun.
VastaaPoistaKatkeroitumaan ja katumaan ei ole syytä ruveta. Elämässä on ollut niin monenlaista. Nyt parhaillaan on maaliskuu, jonka joka vuosi muistan sanoa, että minun kuukauteni. Olen kevään lapsi.
Meillä on syksy ja talvi ollut hyvin erilaiset kuin aiemmin, olen ryhtynyt talonmieheksi ja syksyllä ajattelin, että mitenköhän jaksan ja pari kyyneltäkin vierähti liiteristä puita kantaessa. Mutta olen sitkeää ainesta ja nyt kun pahimmat pakkaset ovat takana, huomaan, että kaikessa on jotain hyvää. Talvesta on selvitty ja NE lihakset :D
Huippua; oman pihan mustarastaat ja ensimmäinen laulu, sydäntäsykähdyttävää! Ja vielä oman vuodenaikasi alkumetreillä, se on hyvä enne!
PoistaSyksy on ollut aina ominta aikaa tällaiselle syksyn lapselle, mutta nyt vaikuttaa kelkka kääntyneen...
Ihmellistä on tuo piilevä sitkeys,joka joskus on (ollut) rasite suorittamisena, loppuunsaattamisen pakkona jne, mutta joka aina tiukissa mutkissa meistä edelleenkin onneksi löytyy. Sitkeästä puusta veistetyt.
Kaikeksi onneksi on myös talvenselkä taitettu, sillä ylikuntoon ajautuminen & NE lihakset alkoivat tässä pikkuhiljaa huolettaa;)
Löysin hyllystäni yhden saman kirjailijan runokirjan, rupesin miettimään, että tutulta tuntui. ´
VastaaPoistaTämän:
Sitten kun olen vanha : runoja täydestä elämästä
Kaskisen asennetta ja tuotantoa kuvaavaa: täydestä elämästä:)
PoistaTeoksesta: Iloa ja elämänvoimaa:
Vuosien jälkeen
en haluaisi olla
hyvin säilynyt
vaan kaikkeni antanut,
arvokas joka arpi.
Asennetta!!