Anna Ekberg ja Thomas Rydahl: "Merenneidon kuolema/Mordet på en havfrue" - ex Libris...

 

"Merenneidon kuolema", Anna Ekberg ja Thomas Rydahl, Minerva Kustannus Oy, 2021, 470 s., suomentanut Katarina Luoma.

"Anna Ekberg on pseudonyymi, jonka takana on kaksi tanskalaista bestseller-dekkaristia Anders Ronnow Klarlund ja Jacob Weinreich. Ekbergiltä on aikaisemmin julkaistu dekkarit Salattu nainen, Uskottu nainen ja

Kadotettu nainen.

 

                                                          ©Bjarke Johansen

Thomas Rydahl on Kööpenhaminassa asuva kirjailija. Häneltä on aiemmin ilmestynyt dekkaritrilogia Erakko, Paossa ja Myrskyn silmään. 

                                                               ©Ninna Flor 

 

"Se näyttää ihan merenneidolta!” Väkijoukosta kuuluva pienen pojan huudahdus saa nuoren Mollyn astumaan lähemmäs. Häntä kohtaa kamala näky. 

Kanaalin törkyisestä vedestä nostettu prostituoitu on hänen sisarensa.

Brutaalisti murhattua naista kauhistelevassa väkijoukossa Molly huomaa tutun nuoren miehen, kirjailijaksi kutsutun Hans Christian Andersenin. Molly on useasti nähnyt tämän vierailevan sisarensa luona. Myös iltana jona sisar katosi.

Todistajalausunnon perusteella Andersenista tulee murhan pääepäilty. 

Hänen on nopeasti otettava kohtalonsa omiin käsiinsä ja löydettävä oikea murhaaja välttääkseen pyövelin kirveen.

Köyhyyden, tautien, kaaoksen ja poliittisten juonittelujen riivaamassa Kööpenhaminassa tämän murhan syy osoittautuu erityisen makaaberiksi.

Kun murhaajan henkilöllisyys lopulta selviää, Andersenia kielletään rangaistuksen uhalla paljastamasta mieltä kuohuttavasta tapauksesta mitään.

Kirjailija päättää kuitenkin kertoa tarinan omalla tavallaan. Hän kastaa kynänsä mustepulloon ja raapustaa otsikon Pieni merenneito, ja loppu on historiaa." (Takakansi)

- Mies ei ole normaali. Normaali mies repii vaateet hänen yltään. Normaali mies tuuppii häntä ympäriinsä. - Normaali mies on liian väsynyt juopunut ja kiihottunut edes nähdäkseen hänet tai tietääkseen, että hänen nimensä on Anna ja hänellä on kuusivuotias tytär, pikku-Marie, josta tytön täti  huolehtii viereisessä huoneessa. Normaali mies ei ajattele häntä kuin pehmeänä vakona.

Kappas ihmettä mikä äkkinäinen alku, sillä tämä asiakas onkin epänormaali: jonkinlainen kirjailija, ei rikas ei köyhä, huoliteltu ja hyväntuoksuinen, istuu penkillä leikkaamaassa siluettikuvia Annasta... Mies on Andersen.

Siis H.C.Andersen, kirjailija ja runoilija, tuttujen lapsuuden satujemme isä. Kukapa meistä ei olisi ainakin salaa pyyhkinyt kyyneleitään kuunnellessaan iltasaduksi luettua Pientä tulitikkutyttöä ?  Tätini ja minä ainakin keitimme hiirille pesuvettä molemmat.  Joten mistä kumman yhtälöstä mahtaa olla kysymys??

 

Teos on kokonaisuudessaan uskomaton runsaudensarvi historioineen, köyhyyden ja tautien Kööpenhaminan ja toisaalta linnan asukkaiden, kuninkaallisten ja silmäätekevien, upseerijuhlien naamiaishuveineen, 

joissa tapahtuu kummia. 

Kuka on puolestaan mystinen Madame Krieger nuuhkaistavine huiveineen, enkelinhenkäyksineen. Entäpä laivaston upseeri,  joka  anatomian ja kirurgian professori Horowitzin luennolle ilmoittautuessaan referenssinä kertoo,

että merellä  olemme oman onnemme nojassa. Murtuneiden luiden ja irti repeytyneiden raajojen kanssa ja  mainitsee  vaikutuksen tehdäkseen purjehtineensa itse prinssi Frederikin kanssa?

Mitä mystistä piilee salaperäisen kirjainyhdistelmän  AVK takana? 

Tämän kaiken keskellä murhaajaa sitkeästi vainukoiran lailla jäljittävät kolmen päivän armonajan ennen lopullista noutajaa saanut Hans Christian ja tarmonpesä Molly, mitättömyys Odensesta.

 

Toiminnallinen osuus onkin vauhdikasta, suorasanaista ja hyvin etenevää luettavaa. Mutta teoksella on toinenkin, vastapainottava, herkkä ja tunnetiloja luotaileva, koskettava puolensa:

-  Pieni käsi. Hänen omassaan. Hans Christian säpsähtää hereille. Tyttö katsoo häntä suurilla silmillään. Lapsen tuska, sen hän tuntee, hän ei ole koskaan päässyt irti omastaan. Häntä auttoivat lapsena ainoastaan tarinat, katoaminen toiseen maailmaan. Ei ollut väliä, oliko tarina julma vai ihana. Jos se oli julma, oli helpotus palata todellisuuteen, jos se oli kaunis ja ihana, hän saattoi keksiä lisää, sepittää tuskan pois.

- Marie? Hans Christian sanoo. Tyttö katsoo häntä. Tuntee olonsa yhä hieman turvattomaksi hänen kanssaan. Tahdotko kuulla tarinan kynttilästä? 

- Hän ei ole oikeastaan koskaan kertonut tarinoita lapsille. lapset ovat niin yksinkertaisia, he eivät ymmärrä sanojen viuhuvia ääniä ja monia merkityksiä, 

he eivät käsitä rakkauden lukuisia sävyjä. Marie kuitenkin nyökkää arasti.

Kukapa ei rakastaisi hyvää tarinaa? Kaunis kynttilä on rakastunut.... 

 

Tästä kerrassaan villistä ideasta  voimalla kolmen miehen yhdeksi ja ainoaksi dekkariksi luontevan oloisesti rakennetusta taidonnäytteestä olisi voinut helposti kuvitella syntyvän melkoisen sekametelikeiton vailla päätä ja häntää, mutta toisin käy. Kaleidoskooppimaisen värikirjavat palaset loksahtelevat yksi kerrallaan paikoilleen muodostaen yhtenäisen kuvion, kerronnallisen jatkumon, josta kuoriutuu rubensmaisen runsas, mutta hallittu ja värikäs, nopeakäänteinen  sekä tervetulleen aikamatkailun tarjonnut dekkari

 -  Hänen mielensä ei vain keksi tarinoita, jotka vaikuttavat todellisilta, vaan saavat myös todellisuuden vaikuttamaan tarinalta. Ikään kuin sadoittain sulkakyniä olisi sidottu suoraan hänen sielunkuviinsa ja jokainen hetki tuottaisi uusia tarinoita, jotka pannaan Kööpenhaminan kokoiseen kirjastoon, kyllä, kaikki talot ovat kuin kirjahyllyjä, jokainen kerros on hylly, jossa on kirjoja täynnä draamaa ja komediaa.

Arvailujen varaan jää, mitä itse Hans Christian Andersen olisi päähenkilöydestään tuumaillut...  Merenneidon kuolema oli tässä erikoisessa tapauksessa myös Pienen merenneidon syntymä - tai v.v...

(PS. Vahvennoksia klikkaamalla löydät tavan mukaan halutessasi lisätietoa ko. asiasta:)

Koskaan ennen vastaantulematon ja lukematon idea, jonka toteutus räväkästä startista, omista alkuyskähtelyistäni ja -epäilyksistäni huolimatta toimi verrattomasti. Elämä on mainioita yllätyksiä täynnä, kun asettaa ennakkolulottomusprillit sirosti nenällensä. Summa summarum:  kaikkien kyseisten neljän intresantin herran seurassa sulkakynien kutituksessa

varauksitta viihtyi: