sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Karin Brunk Holmqvist: "Pieni potenssipuoti/Potensgivarna" - ex Libris...

"Pieni potenssipuoti", Karin Brunk Holmqvist, Bazar Kustannus, 2011, 245 s., suomentanut Raija Rintamäki.

Karin Brunk Holmqvist (s.1944) on kirjoittanut kuusi romaania, jotka ovat tehneet hänestä yhden Ruotsin luetuimmista ja pidetyimmistä kirjailijoista.
Hänen lämpimissä ja oivaltavissa tarinoissaan kohtaavat menneisyys ja nykyaika, maaseudun todellisuus ja kaupunkilaiselämä. Pieni potenssipuoti on ensimmäinen Brunk Holmqvistin suomeksi ilmestyvä kirja." (Lievelehti)

 

                                                                      ©Peter Carlsson

"Kahdeksaakymmentä ikävuotta lähestyvät vanhapiikasiskokset Tilda ja Elida asuvat yhdessä synnyinkodissaan pienessä ruotsalaisessa kylässä.
Heidän elämänsä on rauhallista ja mukavaa, samanlaista kuin aina.
Tilanteeseen tulee muutos, kun naapuritaloon muuttaa uusi asukas. 
Siskokset tutustuvat uuteen naapuriinsa ja saavat tältä oivallisen idean. Keksittyään sattumalta toimivan potenssilääkkeen reseptin vanhat neidit panevat pystyyn postimyyntifirman." (Takakansi)

 
 
- Silloin sattui olemaan oikea kunnon kesäilta. Kärpäset pörräsivät paikoillaan ilmassa ja vesi oli jo aikoja sitten kuivunut sädevesitynnyristä. Oli niin hiljaista, että puhuessa sanat palasivat takaisin kuin tahtoisivat tulla lausutuiksi uudestaan: ne eivät tavoittaneet vastaanottajaa, koska tiivis hiljaisuus kohosi muurina ympärille...

Kunnes rauhan rikkoo ja vipinää kinttuihn ja sykettä sydämiin aiheuttaa  Lanzen taloon muuttava komea, kolmen kultasormuksen poikamies Alvar Klemens, 
joka tietämättään mullistaa siskosten vedenpinnan tyynen elon ja sisäisen olon
sekä jonka tietämättään inspiroiman riemastuttavan  business idean ansiosta  taloon saadaan hankituksi sisä-wc... 
Tarinassa kulkee mukana myös kaupunkilaistunut veli Rutger arveluttavine kesämökkisuunnitelmineen ja Rivieralla huitelevine Marianne-vaimoineen.

- Tilda ei vastannut, häntäkin hermostutti. Ajatukset sinkoilivat aivoissa kuin guttaperkkapallot. Samalla kertaa oli tullut niin paljon kaikkea. Ensin he olivat olleet kaksin, mutta nyt heidän elämäänsä oli suorastaan virrannut väkeä. 
Alvar, Rutger ja Marianne, ja tietysti kaikki potenssilääkkeen tilaajat.
Tildaa hävetti, ja ensimmäistä kertaa moneen viikkoon hän risti kivulloiset kätensä ja rukoilu Jumalaa. Hän rukoili että Alvar tulisi takaisin, että rohto tepsisi Rutgeriin ja isä seppämestari Svensson suhtautuisi kaikkeen ymmärtäväisesti. Tilda kiitti myös siitä, että heillä oli terveys tallella, että veroilmoitukset oli tehty ja joulu oli ollut niin hieno.
 
Holmqvist kirjoittaa kauniilla kädellä ja rennosti etenevällä kerronnalla. 
Olikin vaihteeksi ilo lukea positiivisesti kunnon vanhanaikaista tarinankuljetusta ilman mitään enempi vähempi teennäisiä efektejä tai hätkähdyttämishakuisuutta. Teos on hyväntuulinen, herttainen, lämminhenkinen ja valloittava sekä tuotti  ponnistelematonta lukuiloa ja hyvää mieltä levittäen maalaiskesän tuoksua ja ääniä ympärilleni:)  

Kirjasähkökäyrän Maille lämmin kiitos tästä rentouttavasta tarinasta, 
matkasta muistojen maailmaan, lapsuuden kesiin ulkohuusseineen ja pörräävine kärpäsineen, inisevine itikoineen, maaseudulle, jossa merenaalloilla oli liplatuksensa ja ajalla oli aikaa seistä.... 
 
Kiitos myös elämälle siitä, että  maailmassa on jotain - ainakin muistoissa - pysyvää, kuten ikiaikaiset lapsuuden mokillä vietetyt kesät ja  nykyisyydessä perjantaikahvituokiot Esikoisen luona vaihtareineen:))

Teoksen opetus: Älä koskaan aliarvioi iäkkäitä naisihmisiä...

Suosittelee:

6 kommenttia:

  1. Hauska ja viehättävä, uskon. Muistan Kirjasähkökäyrän suositelleen tätä samaa ihanuutta. Guttaperkka... nyt googlaamaan.

    Mielleyhtymä: Arsenikkia ja vanhoja pitsejä leffa. Cary Grant ja hänen kaksi iäkästä tätiään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A, eipä Mai esitellyt ja suositellut turhaan!

      Noista kirjoitusteni vahvennetuista sanoista klikkaamalla selviää asioista lisää, minkä jo kai tiesitkin. Otin tuon käyttöön, kun en malta itsekään olla jäljittämättä epävarmuuksia tai tuntemattomia käsitteitä yms.

      Kuriositeettina tuosta guttaperkasta oli aikoinaan tehty myös kangasvartaloisen nukkeaarteeni neljästä nurkkareiästä ommeltu pää, joka siten kuten kroppakin oli uusittavissa, ja kummasti Isoiita aina hävisi joulun alla matkoille palatakseen ehompana pukin kontista.

      Hyvää helmikuun alkua pitseillä tai ilman:)

      Poista
  2. Meillä ei ole ollut koskaan kesäpaikkaa, mutta kesämökkeily on muuta kautta jonkin verran tuttua.

    Vanhoja naisia, eikä myöskään naimattomia naisia kannata väheksyä, eikä ihmisiä muutenkaan. Mukava kesäinen bloggaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke, tämä viritti tosiaan kesäisiin tunnelmiin ja hienoinen apilantuoksu kiertyi sieraimiin!

      Omat myöhäislapsuuden kesät vietin ennen kun töihin kelpasin Isovanhempieni mökillä. Omaa mökkiä ei ole meilläkään, mutta vuokramökillä olemme siivuja oivasti viihtyneet, ja se on ollut henkireikä edellisvuodenkin aikana.

      Totta: toisten väheksyminen osoittaa oman itsetunnon heikkoutta ja on oire epävarmuudesta, halu pönkittää omaa egoa; näinköhän toimii...

      Poista
  3. Viihdyin tosi hyvin Tildan ja Eliidan seurassa. Onneksi he saivat hyvän naapurin ja uutta piristystä päiviinsä. Potenssituotteen kehittely oli tosi mainio ajatus ja oli hauska seurata, miten he järjestivät asiat.
    Minä sain Riitalta vinkin kirjasta ja toivottavasti joku poimii sinulta vinkin. Tämä kirja on ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai vielä kertaalleen tästä herkästä, mutta aivan hulvattomasta lukukokemuksesta, joka teki hyvää sielulle!

      Hurmaavat ja touhukkaat tädit, joiden hiljaista elämää ja puuhaan ryhtymistä sekä tunnetiloja Holmqvist kuvaa suorastaan sydämeenkäypästi:) Oikea helmi kirjaksi.

      Poista