sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Simone Buchholz: "Verikuu/Beton Rouge" - ex Libris...

 

"Verikuu", Simone Buchholz, Kustantamo Huippu, 2020, 271 s., suomentanut Anne Kilpi. Kansi Taina Värri.

"Hanaussa vuonna 1972 syntynyt ja nyttemmin Hampurissa asuva 
Simone Buchholz  on yksi Saksan tämän hetken menestyneimmistä rikoskirjailijoista. Buchholz on koulutkseltaan toimittaja ja hän on vuodesta 2001 lähtien toiminut vapaana kirjoittajana. Verikuu on Chastity Riley -dekkarisarjan kolmas suomennettu romaani."(Takalehti)
 

                                                           ©Achim Multhaupt
 
 
"On epätavallisen lämmin syyskuinen aamu Hampurin Sankt Paulissa, kun suuren kustantamorakennuksen edestä löytyy häkkiin teljettynä yrityksen henkilöstöpäällikkö - alastomana, tiedottomana ja pahoinpideltynä.
Pian samassa paikassa on jälleen häkki, ja tällä kertaa sisällä on kustantamon sanomalehtiosaston johtaja. Chastity Riley ja hänen uusi, arvoituksellinen työparinsa Ivo Stepanovic uskova, että kyse on jonkun kaltoinkohteluun kyllästyneen työntekijän kostosta. Pian kuitenkin selviää, että uhreja yhdistää muukin kuin työpaikka, ja samassa yrityksen hallituksen puheenjohtaja katoaa..." (Etulehti)
 
 

 

Omantunnon kysymys: Oletko koskaan toivonut, että pomosi olisi suljettu häkkiin?? Hmm-m...  Ainakin toisinpäin mahdollista kyllä;)
Buchholz oli uusi tuttavuus ja vaikka verikuuta on tullut joskus tähyiltyä, 
niin  yhdistelmä kiehtoi kuin myös Taina Värrin paljonpuhuva kansi.  
Teos sisältää lyhyitä, pienimmillään vain sivun mittaisia, kekseliäästi nimettyjä lukuja: Syljeksitty, Pääasia, että etupiha on tiptop,  Johtohenkilöt (Fuck all of you), Savumerkkejä sekä väliin kursiivilla Shadowrunner jne.
 
Teoksen teemana on kaksi vahvaa, negatiivista, mutta kantavaa voimaa: kiusaaminen ja kostonhimo. Miksi ja miten ne syntyvät, muodostuvat johtoajatuksiksi, kuningasideoiksi, koko elämäksi on suuri kysymysmerkki kuin myös se, kuinka niiden idean tuottama energia kantaa läpi elämän.
Sanotaan, että kosto ja viha ovat yhtä voimakkaita tunnetiloja kuin rakkaus, 
en epäile...

Dekkarin voimakaksikon muodostavat syyttäjä Chastity Riley, mustien aukkojen erikoisnainen, jonka ydinosaamista eivät valitettavasti ole rohkaisevat katseet  ja osavaltion poliisin LKS44:n vakavien rikosten tutkinnan  Ivo "Stepi" Stepanovic. 

Buchholz suoltaa varsin vaivattoman oloisesti omantakeista ja suorasanaista tekstiä ja dialogia värikkäine virityksineen malliin: innottomat, mustat nahkatuolit, kaikki ovat jäykkiä kuin parsakaali, katsoa jotakuta munaa mittaavalla tavalla, pienimuotoinen ihminen, joka saa tilan pullistelemaan liitoksistaan ja hän oikaisee leveäsankaisia silmälasejaan keskusta-oikeistolaiseen tapaan...

Napakasti nakuttavaa ja sanakäänteillä ilottelevaa, herkullista tekstiä, joka ei turhiin jorinoihin taivu. Buchholzin näppärä sanaruletti riemastutti kuin myös Anne Kilven käännös. Uudenoloinen teos, joka oli silkka ilo lukea. 


Taivas on harmaa,
Talot vielä harmaampii,
Lämpimästi tervetuloa surun kauhuihin,
Katseet mulle huutaa: "Sä et tänne kuulu, et" 
 
(Albumilta Advanced Chemistry, 2016)

 

Verikuuta on katseltu myös Kirsin kirjanurkassa, millaisin aatoksin, selviää klikkaamalla;)

Harmaudessa hyrisi:

12 kommenttia:

  1. Kamalan ahdistava tuo häkkiin teljetyksi tulemisen ajatus. Mutta ahdistus alkaa hälvetä kun mieleen nousee että mitä jos häkkiin onkin teljetty vaarallinen peto ihmiseksi... Nytpä kiinnostaa tietää enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A! Iskee klaustrofobia tuon aatoksen häivästäkin. Kostonhimo on pelottava, kantava voima: harras toive: sitä varokaamme ja siltä välttykäämme.

      Mukavaa ja toimeliasta fobiavapaata alkanutta viikkoa Sinulle:)

      Poista
  2. Kiinnostava esittely tästä kirjasta. Minulle kirjailija on ihan uusi tuttavuus, eli lukulistalle menee. Siispä kiitos lukuvinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli A! Kannattaa antaa tälle kirjallisellekin verikuulle mahdollisuus. Saksalaiselta kielialueelta tulee vähemmän käännöksiä, mutta tämä oli kivasti uudenoloista luettavaa.

      Hyvänmielen alkanutta viikkoa sinne:)

      Poista
  3. Tämä rikoskirja toisaalta vetää puoleensa, mutta toisaalta kammottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ristiriitaisten tunteiden valtaan ei ollut tarkoitus Sinua saattaa. Ei tämä kuitenkaan inhorealismin, joka ei ole ominta aluetta meikätytöllekään, puolelle painottuva ole. Lukukokemuksesta päällimmäiseksi jäi kerronnan ja verbaliikan uudenoloinen, raikkkaan tunsas tapa, joka ihastutti.

      Kommentistasi kiitos & keveitä askeleita uuteen viikkoon ja sen seikkailuihin:)

      Poista
  4. Ehkä tämä jää kirjaston häkkiin. Hyvä bloggaus. En koskaan ole halunnut pomoille pahaa. Olen pari kertaa kieltäytynyt työtarjouksesta, kun olen katsonut firman arvot poikkeaa omistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke:) Kunnioitettava ja hyvä asenne Sinulla!

      Ei näin IRL:ssa ole vaikuttanut kovin onnistuneelta tuollaisen kostonhimon vallassa olevan persoonan elämä eikä katkeroituneena saapuminen viimeiselle maaliviivalle. Ei aukea moinen elämänasenne eivätkä häkitykset minulle. Elämä on liian mielenkiintoinen ja lyhyt moiseen; kuuluvat sarjaan "tikulla pihalle".

      Mutta Buchholzin ote ja verbaliikka purivat ja riemastuttivat, joten kirjaston häkissä on sillä hyvä paikka.

      Poista
    2. Sinuhen suurin oivallus on se, että kosto ei lopulta kannata, samaa uskon katkeruuden kyllästämästä kateudesta. Kirjoissa on monia tasoja, ja jotkut kirjat lukee mielellään aivan jonkin muun kuin rikoksen tai juonen takia.

      Poista
    3. Kiitos Jokke! "Sinuhe, hän joka on yksinäinen"...

      Teos, joka on tullut luettua kaikkein useimmin eri elämänvaiheissa ja jonka aion lukea vielä kertaalleen. Waltari itse kuuluu arvelleen, että se olisi hänen paras teoksensa, jota hän ei sen valmistumisen jälkeen enää pystynyt ylittämään...

      Totta,useimmat hyvät kirjat ovat monitasoisia, paljon on kulloisestakin lukuvireestä ja omasta elämäntilanteesta kiinni se, mitä niistä kulloinkin löytää. Lukemisiin;)

      Poista
  5. Vaikuttaa kiinnostavalta, ihan uusi tuttavuus tämä Simone minulle! Vaikka kyseessä on sarja, ei ilmeisesti tarvitse lukea kahta ensimmäistä tajutakseen tätä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elegia, Buchholzin tyylissä on napakkuutta ja raikkautta!

      Hän on kirjoittanut Riley -sarjassa kaikkiaan yhdeksän teosta, joista suomeksi on julkaistu ensimmäinen "Revolverisydän", kuudes "Krokotiilikuu" ja nyt tämä seitsemäs eli "Verikuu". Ei haitannut tahtia lainkaan Buchholzin kelkkaan hypääminen näin epäjärjestyksessä, sen verran tomera tyyppi Chastity on:)

      Poista