Peter Englund: "Murha sunnuntaitiellä / Söndagsvägen. Berättelsen om ett mord" - ex Libris...

"Murha Sunnuntaitiellä", Peter Englund, WSOY, 2020, 314 s., suomentanut

Kari Koski.

 

Peter Englund, (s 1957)  on ruotsalainen historioitsija, tarinallisten tietokirjojen August-palkittu mestari ja entinen Ruotsin Akatemian jäsen. 

Hänen esikoisteoksensa Pultava (1988, suom. 1989) merkitsi suoraa läpimurtoa arvostetuksi tietokirjailijaksi, jonka erityisalaa on ruotsalainen suurvalta-alan historia sekä 1900-luku. 

Häneltä on käännetty suomeksi useita teoksia, esimerkiksi Kuningatar Kristiina – tyttökuningas ja esseekokoelma Menneisyyden maisema.

Teoksessaan  Murha Sunnuntaitiellä  Englund kokeilee uutta lajia, true crime -kirjallisuutta, säilyttäen kuitenkin analyyttisen historioitsijan otteen 1960-luvulla tapahtuneeseen rikokseen." (Kustantaja) 

 

                                                             ©Thorn Ullberg
 

"Tukholman idyllisessä esikaupungissa nuori nainen läytyy kuolleena sängystään. Asunnosta ei löydy mitään jälkiä rikoksesta. Tapausta luullaan itsemurhaksi, kunnes lakanalta löytyy tippa siemennestettä. Palkitun historioitsijan vangitsevasti kerrottu true crime -kirja pureutuu Ruotsissa vuonna 1965 tapahtuneeseen naismurhaan. Miten ihmeessä psyykeltään pahasti sairas tappaja pystyi niin taitavasti salaamaan syyllisyytenä? Kirja kuvaa askel askeleelta rikoksen mutkikasta selvitystyötä, jossa umpikuja seuraa toistaan. 

Osa tarinaa ovat rikollisen hyytävät musitiinpanot, jotka avaavat pelottavasti järkkynyttä mieltä. 

Sunnuntien murhatapaus on kiinnostava muutenkin kuin karmivana tarinana. Siihen tiivistyy jännitteitä, jotka jo 60-luvun puolivälissä alkoivat antaa merkkejä itsestään, vaikka purkautuvatkin räjähtäen esille vasta vuoden 1968 mullistuksissa." (Takakansi)

 

Jahans; mitäpä arvelet lopputuloksesta, kun historioitsija ryhtyy true crime -dekkaristiksi? Syntyykö sutta ja sekundaa vai immersiivistä iloittelua?

Otetaanpa selvää. Teos sisältää kronologisesti etenevät luvut: Prologi, Rikos, Etsintä, Vangitseminen, Tutkinta, Oikeudenkäynti, Pako, Epilogi ja Jälkisanat. 

Prologissaan kirjailija esittelee Hökarängenin asuinalueen, tuon onnistuneen esimerkin kansankodin rakentamisesta, Skönstaholmeineen niin elävästi ja kiintoisasti, että lukija tempautuu huomaamattaan sisälle miljööseen, Söndagsvägenille kulkemaan suoraan  Tage Erlanderin - tahdikkaan oloiseksi intellektuelliksi Lundista - kuvatun pääministerin kauteen:

- Metsä ja kallionnyppylä muodostivat siis sekä todellisen että symbolisen esiripun Itä-Hökarängenin hyvinvoivan rivitaloalueen ja vaatimattomampien vuokratalojen välille. Ja vaikka näiden kahden alueen lapset kävivät samaa koulua ja saattoivat tunnistaa toisensa - rivitaloalueen lapset olivat aina hieman paremmin puettuja - rivitaloalueen lapset välttelivät tarkkaan Hökarängenin länsiosaa, jota pidettiin vaarallisena, sortseihin sonnustautuneiden morlokkien pesäpaikkana, jossa he saattoivat minä hetkenä hyvänsä siepata ja pistellä poskeensa jonkun Skönstaholmenin pikku eloista. 

Englund pohjaa  teoksensa Kickan Granellin  murhatutkimuksen kulkuun asiallisesti ja sujuvasti etenevästi faktoihin nojautuen. Samalla hän valottaa tekijän mielenliikkeitä tämän kirjoittamien tekstien kautta riipaisevalla tavalla. Kirjailijan otteessa on jotain aivan uutta lähestymistapaa, joka osoittautuu varsin onnistuneeksi.

GWL: - Tutkintaa johtaa kokenut rikostutkija GW Larsson, tuo pitkä laiha ja vakava ellei peräti synkkä, pitkälle keski-ikään ehtinyt mies, jolla oli kotkannenä ja pitkät kapeat kasvot. Larsson johti Ensimmäistä osastoa tai Väkivaltaa, niin kuin sitä myös kutsuttiin.  Se hoiti vakavimpia rikosjuttuja, ensisijaisesti murhia mutta myös tappoja, ryöstöjä ja vastaavia, ja sen riveistä löytyivät monet parhaimmista ja kokeneimmista rikospoliiseista. 

- Vuonna 1965 kaikki tiesivät kuka GW (Gösta William) Larsson oli. 

Hänen johdollaan Ensimmäinen osasto oli opittu tuntemaan maan parhaana ja vieläpä yhtenä koko Euroopan parhaista. He ratkaisiva 80 - 85% kaikista jutuistaan. Ratkaisemattomat jutut olivat tuolloin Tukholmassa hyvin harvinaisia. Nyt hänet on unohdettu...

- GW Larssonissa oli jotain syvästi inhimillistä, ja siksi hän pystyi vastustamaan ammatin yleisintä riskiä, sitä että ihminen kovettuu sietääkseen kaiken mitä joutui näkemään. Ehkä hän vältti sen kehittämällä kykyään unohtaa? 

Friedrich Wagnerin eli surmaajan  mielenliikkeistä ja muistiinpanoista: 

Yleisiä vaatimuksia naisille: Ensisijaisen tärkeää on vaalea ja vahva iho.

Toissijaista lantio. Kolmanneksi on oltava vaaleat hiukset ja silmät sinisestä harmaaseen kaikkina munnelmina, joskus harvoin vihreät silmät. 

Ruskeat silmät ovat ällöttävät. Samoin mustat hiukset. Valkoiset karvat ovat tärkeät. Että karvat ovat ohuita ja puhtaita. Sen lisäksi suoriksi harjatut,

 myös hyvin pitkät hiukset, mielellään letitettyinä tai muulla tavoin laitettuina tai myös luonnonkiharat.- - Hoikka ruumis on upea, mutta vahva ruumis ihanne. 

Lihavat sen sijaan muistuttavat sikaa. Siinä jotenkin aistii sian olemuksen ...

-  Wagnerin ajatusmaailmassa vuonna 1965 näyttäytyy kaikki se, mitä on havaittu myös nykyisillä incel-miehillä: katkeruus, naisviha, itsesääli, itseinho ja rasismi. Vain aika ja konteksti ovat muuttuneet...

Englundin selkeä, tyylikäs ja ilmava, tyyliasultaan ja verbaliikaltaan erinomainen kerronta yksityiskohtineen ja alaviitteineen sekä psykologisine otteineen ihastutti suuresti ja herätti minussa lukijana suurta vastakaikua; eleganttia jälkeä.

Hän käsittelee kiinnostavasti vaihtoehtoista minäämme ja hukattuja tilaisuuksia, entäpä jos olisin valinnut -vaihtoehtoja todeten, ettei tälläisissa vaeltavissa rinnakkaisuniversumeissa tai henkilökohtaisten ukronioiden eli vaihtoehtohistorioiden rakentelussa ole mitään ihmeellistä.

Teos oli myös eräänlainen omakohtainen aikamatka paitsi 1950 - 1960 lukujen vahvaan talouskasvuun ja hyvinvoinnin vuosittaiseen lisääntymiseen, ajankohtaisiin tapahtumiin kuin myös nuoruusajan hauskalle1960 -luvulle, Rollareiden ja Beatlesien tahteihin ja juuri ja juuri vesirajan peittäviin minihameisiin.  

Tuolloin ruotsalaista yhteiskuntaa häiritsevät myös Vietnamin kriisi ja Tukholman mellakat kesällä 1965, jotka aiheutuivat uudesta nuorisoilmiöstä modeista ja kahnauksista eri  nuorisoryhmien, kuten rasvisten, pitkätukkien ja nahkarotsi- motoristien kesken. Tietokoneiden ja -tekniikan esiinmarssi ja yleistyminen loivat puolestaan suuria toiveita datan elämä helpottavista mahdollisuuksista...

Tosiasioihin perustuva eksakti kirjoittamisen tapa, ilman pienintäkään puisevuuden häivää  osoittautui oivaksi tavaksi vangita lukijan rikkumaton mielenkiinto. Kari Kosken ammattitaitoinen käännös kruunasi kokonaisuuden. Jatkoa Englundin tälle uudelle aluevaltaukselle seurannee?

 

 Lukemastaan rönsyilemään intoutui: