Pasi Klemettinen: "Hätäkös tässä matalassa kaivossa! Sananparsia ja sutkauksia - ex Libris...

"Hätäkös tässä matalassa kaivossa! Sutkauksia ja sananparsia", Pasi Klemettinen, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2019, 200 s.

"Pasi Klemettinen on tietokirjailija ja perinteentutkija, joka on julkaissut sananparsia arkiaamujen ratoksi sosiaalisessa mediassa jo yli viiden vuoden ajan. Mellastavista piruista väitellyt Klemettinen tunnetaan myös 2018 ilmestyneestä Karjalan räyhähenget -kirjastaan.

                                                         ©Marjo Tynkkynen


Laiska töitään luettelee. Ei kukko käskien laula. Suomen kieli on täynnä vanhoja riemastuttavia sananparsia, joiden aiheet kattavat koko elämän sen iloineen ja suruineen. Hätäkös tässä matalassa kaivossa! sisältää suomalaisten viljelemiä lyhyitä sutkauksia ja sanontoja 1880-luvulta 1930-luvulle. Kirjaan on valittu erityisesti hauskoja ja kielellisesti nokkelia sananparsia. Oman vivahteensa teksteihin tuo vanha murre- ja perinnesanasto. Vakaville asioille saa ja pitää pystyä tarvittaessa nauramaan. Pasi Klemettisen uusin teos ilahduttaa kaikkia perinteestä ja historiasta sekä herkullisesta kielestä ja huumorista kiinnostuneita." (Kustantaja)

Esipuheessaan Kielen ja mielen maisemia Klemettinen taustoittaa kokoelmaansa ja myös tekstin sisältä löytyy tarvittavia selvennöksiä itse  lausahduksiin.
Teos on mukavasti jaettu 21:een aihepiiriin kuten esim:  Sukupuolista sukupolviin, Hulluus ja tyhmyys, Järjestys ja moraali, Ruoka ja juoma jne. 

Sananparret jaetaan kolmeen pääryhmään: puheenparret, sananlaskut ja sutkaukset. Fraasi eli puheenparsi tarkoittaa kielelle ominaista, kiteytynyttä ja vakiintunutta ilmausta, joka on lyhyt osa tekstiä. Puheenparsia ovat muun muassa vertaukset ja kiertoilmaukset, jotka epäyhtenäisinä osasina mukautuvat asia- ja lauseyhteyteensä.  Esimerkkinä vertauksesta mainittakoon ruma kuin synti ja kiertoilmauksesta kasvaa koiranputkea (kuollut).  
Vertauksella tarkoitetaan kielellistä ilmaisua, joka kuvailee asiaa rinnastamalla sen johonkin toiseen. Sananlaskut ovat muodoltaan suhteellisen kiinteitä ja sisältävät itsenäisen ajatuksen tai viisauden, kuten aika parantaa haavat ja hätä ei lue lakia. Sutkaukset ovat nokkelia tai leikillisiä lausumia eli sukkeluuksia, joilla höystetään ja piristetään keskusteluja ja tilanteita.

Ollaan hilpeällä ja ratevalla alustalla. Meillä on suvussa karjalaisittain aina viljety runsaasti kaikkia yllämainittuja kannustukseksi, muistutukseksi ja ihan vaan yleiseksi riemuksi. Sananparret ja sutkaukset ovat olleet myös merkittävä ylisukupolvinen voimavara tiukoissa tilanteissa ja vauhdittaneet entisestään elon lentoa laveilla suorilla.  Vaikkei turhan naurajasta miestä tule, niin nauru pidentää ikää, - sanotaan...

Mutta nyt maistiaisia Klemettisen tarjoamista makupaloista:

- Leskimiehen rakkaus on ku lämmitetty kahvi,

- Kerran miehenä, kahesti lapsena.

- Nuorena joukossa, vanhana lahkossa.

- Ei muoto kaunis vaan mutkat mukavat.

- Kun yhtä sormea leikkaa, niin kaikkia se koskee.

- Vie mennessäsi, tuo tullessasi, ettet laiskana kulje.

- Moni on rikas köyhyydessä, mutta köyhä rikkaudessa.

- Paljon nähny, vaikka vaa nälkää.

- Kotiteollisuutta, sano Kiulu-Mikko, kun viinaa poltti.

- Antaapa olla akan yötä järvessä,  eikö tuo opi uimaan.

- Kruuna vai klaava, sano ukko, kun akka lauteilta putosi.

- Huuto on hädän veli.

- Hyvästi paska maailma, täti menee taivaaseen.

- Onni ei pure, eikä puske, se potkasoo.

- Yksin on hyvä olla, mutta kaksin on kaunis maata panna.

Omassa suvussa viljeltyjä tokaisuja: Ennen mies maansa myös kun sanansa syö. Ei köyhän velka kauas kanna. Ei kaik´ oo kultaa mikä kiiltää. A kaik` on mänt' mittää ei jäänt. Vähä aikaa kestää vaikk' aian vitsaksena. Ilo pintaa, vaikk' syän märkänis. Jos ei maailmas' muuta opi ni hiljaa kulkemaa.  Milloin maa jäässä, milloin kärsä kipiä...
(Jääsken seudun murresanonnoista löytyy antoisa Toivo Lyyran toimittama pikkuteos: Tiijät sie mitä!, SKS, 2002.)


Klemettisen eri puolelta Suomea koottu teos on kerrassaan mainiota kesäluettavaa, nautittavaksi vaikka pieninä napostelupaloina.
Hervottoman hauskoja sutkauksia, välillä ruokottoman reheviäkin lausahduksia ja elämänohjeita, joita lukiessa ei suu pysy taatusti mutrullaan vaan syttyy hilpeä pilke silmänurkkiin.

- Siitä mullon hyvä miel, jotta mullei ou paha miel... 

Sadekelin ratoksi: