"Kaksi totuutta", Michael Connelly. Gummerus Kustannus Oy, 422 s., suomentanut Raimo Salminen.
Amerikkalainen Michael Connelly (s.1956) päätti ryhtyä kirjailijaksi löydettyään Floridan yliopistossa Raymond Chandlerin tuotannon ja alkoi opiskella journalismia ja luovaa kirjoittamista. Valmistuttuaan hän työskenteli rikoksiin erikoistuneena toimittajana ja siirtyi Pulitzer-ehdokkuuden tasoittaessa tietä
Los Angeles Timesin rikostoimittajaksi. Connelly aloitti Harry Bosch -romaanien kirjoittamisen vapaa-aikanaan, tavallisesti öisin. " (Kustantaja)
"Harry Bosch viettää eläkepäiviään selvittämällä ratkaisemattomia tapauksia.
Kun San Fernandossa murhataan apteekkari ja tämän poika Boschin taitoja tarvitaan kipeästi syyllisten jäljittämiseen. Johtolangat viittaavat lääkereseptejä laittomasti kierrättävälle pilleritehtaalle.
Samaan aikaan kuolemantuomion kolmekymmentä vuotta aiemmin saanut murhaaja vakuuttaa syyttömyyttään ja vaatii korvauksia väärästä tuomiosta. Harryn vanhat kollegat LAPD:ssä tuntuvat tekevän kaikkensa liatakseen Harryn maineen ja vapauttaakseen kylmäverisen murhaajan.
Hyvin nopeasti Harry saa huomata, että totuudella on kaksi puolta: yksi totuus vapauttaa, toinen painaa seuraajansa pimeyteen. (Takakansi)
Hello ja hauska tavata taas Michael Connelly ja Harry Bosch!
Tämän konstailemattoman ja kiinnostavan parivaljakon kanssa on tullut viihdyttyä mm. seuraavasti : Palava huone (2015), Julmat jäähyväiset (2017) ja Yövuoro (2018) - nimisten dekkareiden tiimoilta. Viimeisimmässä päähenkilönään etsivä Renée Ballard. Connellyn tyyli on selkeälinjainen ja ydinajatuksestaan kiinni pitävä. Sama laadukkaan perusdekkarin henki ja tahti jatkuvat myös tässä uunituoreessa. Teos käsittää osat: Värvääjä, Hökkelikylä ja Väliintulo.
- "Oliko se tosiaan sinun toimistosi?" Soto kysyi. "Siis onko sinut pantu putkaan?" "Jep", Bosch sanoi, "Se on entinen juoppoputka, ja kun avaan oven aamulla, toisinaan tuntuu kuin vanhat oksennukset pistäisivät nenään. Viisi tai kuusi tyyppiä on kuulemma vetänyt itsensä kiikkuun siinä sellissä aikojen kuluessa.
Ja kuulemma siellä kummittelee. Mutta sinne nyt vain on varastoitu kaikki selvittämättömien tapausten kansiot, joten siellä minä teen hommia."
- Tultuaan elämänvaiheeseen, jossa useimmat miehet ryhtyvät harrastamaan golfia tai ostavat veneen, Boschista tuntui vahvasti siltä, ettei hän voinut vielä lopettaa. Hän oli mies, jonka oli saatettava asiat päätökseen. Hänen täytyi saada tutkia tapauksia, ja yksityisetsiväksi tai puolustusasianajajan tutkijaksi ryhtyminen ei sopisi hänelle pitkällä tähtäimellä.
- Nuorena poikana Bosch oli, selvästikin siksi että oli halunnut paeta nuorisokoti- ja sijaisperhe-elämäänsä kiinnostunut uusia maita ja kulttuureja löytäneistä suurista tutkimusmatkailijoista. Miehistä, jotka olivat jättäneet kotinsa ja asemansa löytääkseen jotain uutta tai noustakseen vastustamaan orjuutta tai jotain muuta vanhaa.
Vaihtaessaan sängystä toiseen hän oli aina kuljettanut mukanaan yhtä esinettä: kirjaa, joka kertoi skottilaisesta lähetyssaarnaajasta ja tutkimusmatkailijasta
David Livingstonesta. Bosch ei muistanut enää kirjan nimeä, mutta hän muisti monet Livingstonen noudattamat periaatteet.
Ajan mittaan hän oli muurannut niistä omalle ajattelulleen perustan, hän oli tukeutunut niihin sekä rikostutkijana että ihmisenä. Livingstone oli sanonut,
ettei myötätunto voi korvata toimintaa. Se oli olennainen osa Boschin ajatusrakennelmaa. Hän oli muovannut itsestään tekojen miehen...
Connelly jatkaa tehokkaan toimintakuvauksen hyväksi osoittautunutta linjaansa luoden monipuolisen ja piirteikkään henkilömiehityksen. Tapahtumain vauhdikas kulku etenee mutkittelevin kääntein ja nokkelin juonipoluin fokuksen säilyessä terävänä. Kerronta kulkee juoheasti ja sanainkäyttö on monipuolista.
Tuttua ja tasokasta, - kyllä! Tautologista ja jo kynnettyä sarkaa, - totisesti ei!
Eihän tästä voinut olla pitämättä! Etenkään kun sankarimme, hurjapää-Harryn karun ja päättäväisen, sitkeästi totuutta peräävän ulkokuoren sisuksissa lymyilee vaatimattomuuden viitan alla oikea oikeudenmukaisuuden ritarin kiiltävää miekkaa kantava ja ulkopuolisilta lymyilevä, kiitoksia tai kehuja vieroksuva hyväntekijä-Harry, - toiminnan mies.
Tekojen miesten puolesta liputtaa:
Kiitos tästä mielenkiintoisesta esittelystä. Tämäkin dekkaristi on minulle ihan tuntematon, eli taitaa mennä lukulistalle. Olen ollut sitä mieltä, että olen lukenut aika paljon dekkareita, mutta tosi paljon tulee esille dekkaristeja, joiden kirjoihin en ole lainkaan tutustunut. Kiitos tästäkin vinkistä Takkutukka. Olenkin saanut sinulta monia hyviä vinkkejä.
VastaaPoistaKiitos Anneli A! Dekkareissa on tosiaan runsaudenpulaa ja uusia yrittäjiä tupsahtelee koko aika niin ettei perässä pysy. Connellyn vahvuus on tasalaatuisuudessa ja siinä, ettei hän kerrontansa vahvuuden ja juonenkiepityksen tueksi tarvitse raadollisia revittelyjä. Bosch oli tv-sarjanakin kiintoisa pitkälti häntä esittävän mainion Titus Welliverin ansiosta.
PoistaVarmasti jännää luettavaa! Nyt onkin ollut niin mukavia ”riippukeinu-kesälukemis” ilmoja:) Mukavaa kesän jatkoa ja leppoisia lukuhetkiä♥
VastaaPoistaKiitos Päde! Kyllä vaan Boschin käskynkässä kelpasi aikaa viettää.
PoistaUskomattomia kesäpäiviä olemme kokeneet: "Tää pitkä kuuma kesä... Aurinkoisia päiviä ja kepeitä kesäaskelia:)
No onhan minullakin Harry jo varauslistalla mutta jono etenee tuskaisen hitaasti kesällä. Entiset Harryt on aikoinaan jokainen tarkkaan luettu. Välillä luulin jo kyllästyväni, mutta seuraava teos pelasti tilanteen:)
VastaaPoistaKiitos esittelystä, oivallisesti sanotty Harrysta ja kumppaneista!
Samoja tuntemuksia, kun sain 422 sivua Boschia hyppysiini, mutta eikös tuo velikulta kumppaneineen tarjonnut taaskin kelvollista ja kiinnostavaa kesäseuraa, joten kelpo tuokioita Sinulle tekojen miehen seurassa:)
Poista