Hannu Mäkelä: "Suunnitelma loppuelämän varalle" - ex Libris...

"Suunnitelma loppuelämän varalle", Hannu Mäkelä, Kirjapaja , 2019, 175 s,

"Hannu Mäkelä  (1943)  on kirjoittanut ja toimittanut vuodesta 1965 alkaen yli kaksisataa teosta. Hänen tuotantoonsa kuuluu romaaneja, runoja, näytelmiä, kuunnelmia ja tietokirjoja. Hän on saanut työstään lukuisia tunnustuksia.
Vuonna 2016 hänet nimitettiin taiteen akateemikoksi ja keväällä 2018
Suomen Kirjailijaliitto myönsi hänelle tunnustuspalkinnon." (Kustantaja)

                                                             C Uzi Varon

"Hannu Mäkelä pohtii teoksessaan suuntimia tuleville vuosille päästyään taas uuden vuosietapin ylitse. Ajan riento on raju, sen ovat ikävuodet osoittaneet kiistatta todeksi. Millaisia ohjenuoria voi itselleen vielä asettaa? Onko elämästä vuosien myötä tullut selkeämpää vai päinvastoin, onko maailma entistä hankalampi paikka olla ja toimia?
Jos tahtoo todella elää, ajopuuna ei ainakaan parane olla. Siksi oli kirjoitettava Suunnitelma loppuelämän varalle. Oleellinen siilautuu ja kirjaan piirtyy huoneentaulu, jonka varassa jatkaa eteenpäin. Muuta suuntaa ei ole." (Takakansi)

Kukaan, joka vähääkään harrastaa kirjallisutta, ei ole voinut olla törmäämättä Hannu Mäkelän nimeen tai välttynyt pitelemästä jotain hänen teostaan hyppysissään, - ja se on mainiota. Suunnitelma puolestaan on aina hyvä olla takataskussa. Sitä voi tarpeen vaatiessa muuttaa, päivittää, sen voi kokonaan uusia tahi hylätä. Uutukaisessaan Mäkelä käy mm. läpi elämän koko kirjoa ja sen teemoja kuten mm. alkua, pelkoa, rahaa, uskoa ja toivoa sekä rakkautta ynnä häpeää ja luottamusta, iloa ja surua, maailmaa, muistoja sekä elementtejä:
vesi, tuli ja maa päätyen uneen ja toteamukseen: Varmaa elämässä on vain tämä: kaikki katoaa, aika tasii...  Tuo tasiminen on lohdullista!

-  Oltuani pessimisti 70 vuotta olen muutamat viime vuodet yrittänyt olla optimisti. Se on ollut yllättävän hankalaa. - Silti yrittää täytyy.
 - Minkä muun takia me maailmassa oikein eläisimme, ellemme uskoisi, 
että hyvä voittaa ja että tulevaisuus voi olla myös valoisa.”

Ajatuskuluistaan hän vetää johtopäätöksiään, itselleen omia ja tärkeitä kirjaten ne viimeisellä sivulla huoneentaulukseen, eräänlaisiksi 25:ksi teesiksi, lukijan makustella ja pohtia. Olikin  varsin kiintoisaa ja terveellistä jäädä miettimään, mitä oma huoneentauluni pitäisi sisällään...

Muutama poiminta Mäkelän  ylöskirjaamista:

- Kun uskot itseesi, et pelkää. 
- Rakasta enemmän, pyydä vähemmän. 
- Pysy ihmisenä.
- Silmät näyttävät tien, sanat sillan.
- Liiku, ajattele.
- Ilo on iloa itsessään. 
- Kulje ajan kanssa. Niin tutustut siihen. 
- Muista, uneksi. 
- Asu siellä missä puu puhdistaa ilmaa. 
- Maailma ei mahdu muottiin. 
- Avoimin silmin katso elämää ja kuolemaa.

Mäkelän ajatuskulun vierellä on helppoa kulkea ja ikäänkuin jutustellessaan lukijansa kanssa, hän paitsi pitää mielenkiinnon vireillä, tuntuu läheiseltä rinnallakulkijalta tällä elon taipaleella. Tekstin sävy on positiivinen, etsivä, kysyvä ja vastauksia hakeva sekä seesteinen muodostaen eräänlaisen välitilinpäätöksen ja päätyen huoneentaulua naulatessa selkeästi tyytyväiseen ja hyvätuuliseen sekä -tahtoiseen hymähdvykseen: kas näinhän se menee, näin minä sen näen ja tästä kuljen eteenpäin. Hannu Mäkelän seurassa olen aina viihtynyt ja näin somasti kävi tässä nytkin:)

-  Hannu - me olemme vanhola Ladoja. Eduard Uspeski viestissään 12.7.2016

Me kolme lounastelevaa Wanhaa konnoa olimme puolestaan  kerran
"Jaurun reppuleita" vaeltaessamme rinkat selässä lippu liehuen Savukoskella Tahvon tuvalle, Nyttemmin kaiketi  "Jaurun reppanoita", mutta vaellus jatkuu: juuri nyt malliin kaksi remmiä käteen, vimppa vedet kulauttaen tutkailemaan/nuuhkimaan polkujen lukemattomia tärkeitä emeilejä ja tarmokkaasti niitä kuittailemaan , - siis Unski & Semppu:)

Tämä tyttö puolestaan pähkii kulkiessaan, millä kepulikonstilla ja lirkuttelulla saisin taivuteltua Kanssakulkijan nakuttelemaan/poraamaan  vielä yhden ainokaisen reiän vastapaklattuihin, hiottuihin ja maalattuihin seiniin, joilla nyt roikkuvat vain muutamat harvat ja selektiivisesti pomitut taulut, ryijy ja hirvensarvet tulevaa huoneentauluani varten...

Lämminhenkistä viikonloppua: