"Julmat jäähyväiset", Michael Connelly, Gummerus Kustannus Oy, 2017, 400 s., suomentanut Tero Valkonen.
"Yhdysvaltalainen Michael Connelly (1956) päätti ryhtyä kirjailijaksi löydettyään Floridan yliopistossa Raymond Chandlerin tuotannon ja alkoi opiskella journalismia ja luovaa kirjoittamista. Valmistuttuaan hän työskenteli rikoksiin erikoistuneena toimittajana ja siirtyi Pulitzer-ehdokkuuden tasoittaessa tietä
Los Angeles Timesin rikostoimittajaksi. Connelly aloitti Harry Bosch -romaanien kirjoittamisen vapaa-aikanaan, tavallisesti öisin. Ura alkoi komeasti, sillä jo esikoisteos Tunnelirotta sai arvostetun Edgar-palkinnon. Connelly asuu Floridassa vaimonsa ja tyttärensä kanssa.(Kustantaja)
"Ura LAPD:ssa on ohi, mutta Harry Bosch ei lepää: hän työskentelee yksityisetsivänä käyntikorttinaan 30-vuotinen poliisikokemus. Toimeksiannon Bosch saa yhdeltä Etelä-Kalifornian vaikutusvaltaisimmalta liikemieheltä. Upporikas vanhus on vakavasti sairas, ja kuolinvuoteella mielessä kummittelee menneisyys. Nuorena hänellä oli suhde meksikolaisnaiseen, joka tuli raskaaksi mutta katosi jäljettömiin pian raskausuutisen jälkeen Synnyttikö hän lapsen? Samaan aikaan Harrya tarvitaan jäljittämään pahamaineista seksuaalirikollista." (Takakansi)
Ollako vai eiko olla? Isä, isoisä? Tällä kertaa poikkeuksellisesti kyse ei
- kuten usein IRL - ole kadonneen isän probleemasta. Sanotaan, että maailma on miesten. Mutta tässä kohtaa me naiset olemme vahvoilla: vain äiti tietää absoluuttisen varmasti olevansa lapsensa äiti ja useimmiten myös lapsensa biologisen isän....
- "Bella, luulen että sinä kyllä palaat, hän (Bosch) sanoi." "Olet hyvä poliisi, ja sinulle tulee ikävä töihin. Mieti vaikka minua: minähän suorastaan tappelen vielä tässä iässä päästäkseni hommiin. Se on veressä. Sinulla on poliisin DNA."
- Hän (Bosch) mietti vielä matkalla, mitä sanoi Loudresille poliisin verestä.
Hän todella uskoi siihen. Hän tiesi, että hänen sisäisessä maailmassaan oli salaisella kielellä kirjoitettu käsky, kuin piirros ikivanhan luolan seinällä,
ja se antoi hänen elämälleen suuntaa ja merkitystä. Sitä ei voisi muuttaa,
ja se opastaisi häntä aina oikeaan suuntaan....
Harry Bosch -romaaneista olen katsonut myös mainion tv-sarjan, jossa pääosaa esittää myös taidemaalarina kunnostautunut, Connellyn luomaan persoonaan saumattomasti istuva upean vähäeleinen ja myhäilevä Titus Welliver. Huvittavaa lukiessa oli, että sekä Kanssakulkijalla että minulla pyöri samanaikaisesti kyseinen filmatisointi kuin videolta rinnalla sivujen kääntelyn kanssa. Seikka, joka ihme kyllä ei keskittymistä tai lukuiloa vähentänyt eikä pirstaloinut.
Aiemmin postattu: Palava huone, 2015. Tuottelias Connelly suoltaa edelleen venkoilematonta perusdekkaria. Juoni etenee tutkinnaltaan selkeästi ja kirjailijan ydinajatus pitää kautta linjan, eikä hän tarvitse raflaavia yliampuvia tehosteita. Bosch on tyyppinä sopivan särmikäs ja persoonallinen. Henkilökemiat joko toimivat tai ovat uskottavasti törmäyskurssilla. Mitä parhainta sadepäiväin rattoa kaikille Harry Boschin ystäville!
Lukuiloa & sunnuntaipäivää:
Nämä sinun kirjaesittelyt on aivan loistavia! Jokainen kirja tuntuu siltä että tuo pitäisi kyllä lukea näiden esittelyjen jälkeen:) Ihanaa alkavaa syysviikkoa sinne♥
VastaaPoistaKiitos Päden paja kauniista sanoistasi! Vuoroin vieraissa: käyn puolestani silmiä ilahduttavassa blogissasi ihastelemassa, mitä kaikkea kaunista saa aikaiseksi kun on keksiliäs ja omaa käden taidot; sujuvaista ja sutjakkaa viikonjatketta:)
VastaaPoistaHarry on tuttu ja tämä kirja on varauslistalla. Kiitos mainiosta kirja-arviosta.
VastaaPoistaHarry on tuttua ja turvallista vaan ei tylsää seuraa, kun on rentoutumisen ja mukavan olon, vaan ei jännitysten ja vaaratilanteiden paikka:)
VastaaPoista