"Yövuoro", Michael Connelly, Gummerus Kustannus Oy, 2018, 390 s., suomentanut Tero Valkonen.
Michael Connelly (s.1956) on Yhdysvaltojen ja koko maailman arvostetuimpia ja myydyimpiä kirjailijoita. Aikaisemmin hän oli rikosreportteri ja toimittaja,
mikä toi hänelle Pulitzer-ehdokkuuden. Lukijat ovat ottaneet Renée Ballardin avosylin vastaan, ja Yövuoro ampaisi Yhdysvalloissa myyntilistojen kärkeen. Lisäksi kirja päätyi useille vuoden parhaiden kirojen listauksille.
Connelly tunnetaan Harry Boschista ja Mickey Hallerista kertovista kirjoistaan." (Lievelehti)
"Etsivä Renée Ballard tekee töitä yövuorossa
Hollywoodissa. Hän käynnistää rikostutkintoja mutta ei saa viedä niistä
yhtäkään päätökseen, sillä aamuisin hänen kuuluu luovuttaa tapaukset
päivävuorolaisille. Yövuoroon joutuminen on rangaistus siitä, että
Ballard on syyttänyt työnohjaajaansa seksuaalisesta ahdistelusta. Ballard
törmää kahteen tapaukseen, joiden uhreille hän haluaa itse hakea
oikeutta. Toinen on henkitoreihinsa hakattu prostituoitu ja toinen nuori
nainen, joka on saanut surmansa yökerhoammuskelussa.
Sääntöjä ja työpariaan uhmaten Ballard ryhtyy selvittämään rikoksia ja joutuu kohtaamaan oman pimeän puolensa. Ei ole sattumaa, että hän ei koskaan anna periksi, vaikka kohtaisi työssä millaisia hankaluuksia tahansa. (Takakansi)
Harry Bosch-dekkarien Palava huone ja Julmat jäähyväiset tiimoilta totesin: konstailematon ja selkeä sekä viihdyttävä vaan ei puiseva perusdekkari ja tämänhän Connelly, jos kuka osaa ja taitaa. Horjumattomaan tyyliinsä hän tässä uutukaisessaan esittelee meille kovin miesvaltaiselle dekkaririntamalle kiilaa lyövän, eläväpiirteisen, "veikeitä" työvuoroja paiskivan, sisukkaan, omapäisen ja räväkän Renée Ballardin työparinaan toppuutteleva John Jenkis; tervetullutta ja virkistävää vaihtelua genreen. Ajankohtaisuuttakin on ilmassa äskettäisen
Me Too-kampanjan hengessä...
John Jenkins: - oli tehnyt poliisin hommia 25 vuotta, ja Ballard tiesi,
ettei miehellä ollut riittänyt enää pitkään aikaan myötätuntoa oikein kenellekään. Poliisina hän oli kyllä hyvä - halutessaan. Häneen oli kuitenkin pesiytynyt konkarille ominainen leipääntyneisyys, joka vaivasi monia muitakin miehiä. Hän halusi yksinkertaisesti rauhaa tehdä työnsä kunnolla.
Ballardin: - aiemmin tuntema adrenaliini muuttui melkeinpä jyrääväksi vaikutelmaksi suonissa. Trent ei ollut hänen mielestään enää pelkkä mielenkiinnon herättänyt henkilö. Se vaihe oli jo ohitettu.
Hän uskoi, että Trent oli hänen etsimänsä mies, eikä mikään muu vastannut sitä tietämisen tunnetta. Juuri se oli poliisin työn täyttymys. Sillä ei ollut mitään tekemistä todisteiden, lakiteknisten koukeroiden tai todennäköisten syiden kanssa. Kysymys oli puhtaasta perstuntumasta. Mikään Ballardin elämässä ei päihittänyt sitä.
Connellyn taustat ja pitkä kirjailijanura takaavat reipasotteisen kerronnan ja tapahtumapaletin alusta loppuun. Hän ei tarvitse lukijansa mielenkiinnon ylläpitämiseen tai lukukokemuksen nautittavuuden luomiseen loppuunkaluttuja, raflaavia kikkailuja roikkuvine silmineen tai repsottavine sisuskaluineen.
Ballard on ytyisä, sopivasti kimuranttiluonteinen ja hahmona edelleen kehittämiskelpoinen persoonallisuus, jolle kollegoineen ja sidosryhmineen toivoo menestystä, pitkää uraa ja ikää kaikissa vuoroissa! Napakka stoori & hyvärytminen dekkari, jonka seurassa mainiosti viihdyin. Konnat kuriin!
Klikkaamalla selviää kuinka Kirjasähkökäyrän Mai yövuorossa viihtyi:)
Järjestys se olla pitää:
Sääntöjä ja työpariaan uhmaten Ballard ryhtyy selvittämään rikoksia ja joutuu kohtaamaan oman pimeän puolensa. Ei ole sattumaa, että hän ei koskaan anna periksi, vaikka kohtaisi työssä millaisia hankaluuksia tahansa. (Takakansi)
Harry Bosch-dekkarien Palava huone ja Julmat jäähyväiset tiimoilta totesin: konstailematon ja selkeä sekä viihdyttävä vaan ei puiseva perusdekkari ja tämänhän Connelly, jos kuka osaa ja taitaa. Horjumattomaan tyyliinsä hän tässä uutukaisessaan esittelee meille kovin miesvaltaiselle dekkaririntamalle kiilaa lyövän, eläväpiirteisen, "veikeitä" työvuoroja paiskivan, sisukkaan, omapäisen ja räväkän Renée Ballardin työparinaan toppuutteleva John Jenkis; tervetullutta ja virkistävää vaihtelua genreen. Ajankohtaisuuttakin on ilmassa äskettäisen
Me Too-kampanjan hengessä...
John Jenkins: - oli tehnyt poliisin hommia 25 vuotta, ja Ballard tiesi,
ettei miehellä ollut riittänyt enää pitkään aikaan myötätuntoa oikein kenellekään. Poliisina hän oli kyllä hyvä - halutessaan. Häneen oli kuitenkin pesiytynyt konkarille ominainen leipääntyneisyys, joka vaivasi monia muitakin miehiä. Hän halusi yksinkertaisesti rauhaa tehdä työnsä kunnolla.
Ballardin: - aiemmin tuntema adrenaliini muuttui melkeinpä jyrääväksi vaikutelmaksi suonissa. Trent ei ollut hänen mielestään enää pelkkä mielenkiinnon herättänyt henkilö. Se vaihe oli jo ohitettu.
Hän uskoi, että Trent oli hänen etsimänsä mies, eikä mikään muu vastannut sitä tietämisen tunnetta. Juuri se oli poliisin työn täyttymys. Sillä ei ollut mitään tekemistä todisteiden, lakiteknisten koukeroiden tai todennäköisten syiden kanssa. Kysymys oli puhtaasta perstuntumasta. Mikään Ballardin elämässä ei päihittänyt sitä.
Connellyn taustat ja pitkä kirjailijanura takaavat reipasotteisen kerronnan ja tapahtumapaletin alusta loppuun. Hän ei tarvitse lukijansa mielenkiinnon ylläpitämiseen tai lukukokemuksen nautittavuuden luomiseen loppuunkaluttuja, raflaavia kikkailuja roikkuvine silmineen tai repsottavine sisuskaluineen.
Ballard on ytyisä, sopivasti kimuranttiluonteinen ja hahmona edelleen kehittämiskelpoinen persoonallisuus, jolle kollegoineen ja sidosryhmineen toivoo menestystä, pitkää uraa ja ikää kaikissa vuoroissa! Napakka stoori & hyvärytminen dekkari, jonka seurassa mainiosti viihdyin. Konnat kuriin!
Klikkaamalla selviää kuinka Kirjasähkökäyrän Mai yövuorossa viihtyi:)
Järjestys se olla pitää:
Jännältä tämäkin kirja kuulosti! Kiitos esittelystä, Leppoisaa viikkoa❤
VastaaPoistaConnellylta hyvä avaus uudelle sarjalle ja erityispisteet naispäähenkilöstä. Aurinkoista loppuviikkoa:)
PoistaSamoilla mennään, minulla odottaa Yövuoro pinossa yöpöydälläni :)
VastaaPoistaNyt on meneillään islantilainen kausi: Yrsa Sigurdardottir ja hänen kaksi uusinta suomennostaan, Perimä ja uusin Pyörre.
Kiitos Cara islantilaisista: Perimän olen lukenut, mutta Pyörre olisi mennyt sivu suun sekä seikkailurikasta yövuoroa Sinulle:)
PoistaOn se vaan niin makiaa, kun sai lukea näin mainiosta poliisista. Oli muuten ihan uskottava dekkari ja päähenkilö oli älykäs ja sinnikäs puurtaja, joka vapaa-ajalla antoi tuulen viedä. Tykkäsin siitä, että Renée ei ryypiskellyt vapaa-ajalla. Melkein joka dekkarin päähenkilöllä on joku riippuvuusongelma! Tosi raikasta lukea urheilullisesta poliisista.
VastaaPoistaPitää paikkansa, samasta pidin minäkin. Joka jampalla on normisti joku ihme häröilyjuttu meneillään tai traumakummajainen hiertämässä- jälkimmäisiä yhtään väheksymättä -, mutta tämä Renée oli kuin raikas merituulahdus suppailuineen:)
PoistaKiitos kirjan hyvästä esittelystä. Connellya en ole lainkaan lukenut. Uudet dekkarivinkit ovat aina tervetulleita, eli kiitos tästä.
VastaaPoistaConnellyyn tykästyin Harry Bosch-sarjan myötä, joka oli myös tv-versiona kiitos Titus Wellierin esittämän Boschin mitä mainioin.
PoistaOlen huono suosittelemaan, mutta ehkä Sinun kannattaisi johonkin Connellyn teokseen ihan jo niiden tasalaatuisuuden ja viihdyttävyyden vuoksi tutustua:)
p.o. Titus Welliverin; vaikka sormet käyvät silmät taitavat vielä olla uniset huolimatta maastonakin kanssa hienossa kelissä ja lintujen laulussa käydystä metsälenkistä...
PoistaTätä kirjaa ja kirjailijaa voisinkin suositella tämäntyyppisistä dekkareista pitävälle ystävälleni. Kiitos mukavasta esittelystä, Takkutukka! <3
VastaaPoistaNäkisin, että Connelly hyvinkin tasalaatuisena ja varmaotteisena dekkaristina suosittelut kestää:)
PoistaKevättuulahduksia ja mustarastaiden huilun sointia:)