"Meren aaveet", Heine Bakkeid, Into Kustannus Oy, 2019, 335 s., suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry.
"Heine Bakkeid (s.1974) on kotoisin Pohjois-Norjasta, jonka jylhistä maisemista ja vimmaisista tyrskyistä hän ammentaa myös kirjoitustyössään.
Meren aaveet on aiemmin nuorille kirjoittaneen Bakkeidin ylistetty debyytti rikoskirjailijana. Bakkeidin lahjakkuus on pantu laajalti merkille ja hänen tuotantoaan on julkaistu jo yli 15 maassa." (Lievelehti/Into)
"Talvimyrskyt tekevät tuloaan, kun Thorkild Aske vapautuu vankilasta.
Kärsittyään rangaistuksen taposta hän on kollegoidensa silmissä alinta mahdollista kastia: pahan puolelle päätynyt poliisi.
Syyllisyyden riivaama ja mieleltään järkkynyt Aske ottaa vastaan erikoisen tehtävän ja lähtee Pohjois-Norjan perukoille etsimään kadonnutta nuorta yrittäjää, Rasmus Moritzenia. Haparoivat tutkimukset johtavat vanhalle majakalle, ja lopulta aallot tuovat rantaan ruumiin joka ei ole Rasmus." (Takakansi)
A vot: tässä meillä on virkaheitto - a cop gone bad - suisidinen ja pakkomielteinen, syyllisyyttä poteva ja Leonard Cohenia kuunteleva poliisi,
joka milloin keikkuu köydenpäässä, milloin lilluu lautalla ja napsii pillereitä kuin nallekarkkeja pitäen tiukasti kiinni kadonneesta Freistään ja harrastaen harhaista aatoksenrientoa. Myrsky riepottelee ja velloo, salaperäinen sydvestimies hiippailee ja se pakollinen ruumis lillii rantavedessä - kadotakseen.
Tietopuolella tutustutaan standardoituun KREATIV-kuulustelutekniikkaan ja selaillaan KUBARK-käsikirjan sivuja sekä päästään aitiopaikalta perehtymään obduktion saloihin.
- "Olenko kertonut minun ja Frein jälleennäkemisestä?" "Monesti, Thorkild. Monesti." "Hän vain yhtäkkiä seisoi siinä suihkuavan veden keskellä."
Alkaa naurattaa, vaikka tärisen vilusta. Jokin liikahtaa sisälläni. Solmut aukenevat. Hermosäikeet ja lihakset venyvät täyteen pituuteensa johdattajinaan pienet valkoiset lumihiutaleet, jotka tanssahtelevat vatsassani, nappaavat oksikodonin ja lähtevät kuljettamaan sitä suonia pitkin aivojen kipureseptoreihin.
Töpselit loksahtelevat reikiinsä ja rakentavat minut ehjäksi. "Se oli Frei, mutta ei kuitenkaan, tajuatko? Sellainen kuin hän on nyt. Siitä tiesin, ettei se ollut unta."
- Nainen on pukeutunut minun kauluspaitaani ja sipsuttelee paljain varpain lämpimällä puulattialla kuin jossain kornissa jogurttimainoksessa.
Tämä haavekuva on niin todentuntuinen ja intensiivinen, että kun herään,
tai putoan todellisuuteen, on kuin olisin astunut väärään huoneeseen ja joudun paniikkiin. Käännyn ja hapuilen kahva, mutta ovea ei enää ole. Olen vain minä, ypöyksin jossain kylmässä odotustilassa.
Ei siis vallan perinteinen eikä kolmetoista tusinaan dekkari rakenteeltaan! Pohjois-Norja on kaunista ja uljasta aluetta, jonka rannikkoa on tullut kierrettyä Varangin vuonon kautta kaloja Jäämerestä narraten useita - mutta liian harvoja - kertoja. Miljöö vähintäinkin kohillaan!
Bakkeidin luontokuvaukset karunkauniista seudusta ja säiden haltijan nopealiikkeisestä voimasta ovat tehokkaita ja vahvoja. Henkilöhahmoissa on särmää ja potentiaalia. Kirjailija tasapainottelee taitavasti todellisuuden ja kuvitelmien, mystiikan välimaastossa aiheuttaen aika ajoin eteeristä tuntemusta lukijansa todellisuudentajun äärirajoja hipoen.
Itse kerronta on kauttaaltaan tiivistä ja otteessaan pitävää ilman löysiä turhanaikaisia välirönsyilyjä ja sanankäytöltään laadukasta.
Bakkeid onnistui herättämään uteliaisuuteni paitsi jatkonsa myös mahdollisen Aske- jatko-osien suhteen, sillä niillekin tämä esikoisdekkari avaa ovensa ammolleen.
Myrskyjä on väistelty ja meren aaveiden kanssa tuttavuutta tehty myös blogeissa: Kirja Vieköön ja Kirsin kirjanurkka:)
- On päiviä joina ei huomaa, että vuoret ovat yhä pystyssä. On tunteja joina kaikki on pelkkää mustien rantojen roskaa. Hetkiä joina ei tunne ketään.
Herbjørg Wassmo
Kuolleet eivät koskaan palaa, - vai palaavatko?
Vastapainoksi ja päivän kunniaksi Eino Leinot hyllystä kehiin ja
rattoisaa viikonloppua:
Tämä on aivan uusi tuttavuus. Menee varaukseen juuri sen takia, että on jotain erilaista. Kiitos vinkistä, jälleen kerran.
VastaaPoistaKiitos Cara! Erilaisuus nostaa jo sinänsä lukuvirettä ja ainahan voi näpsäyttää kannet kiinni, jos ei miellytä. Seikka, joka on tullut opittua pitkän kaavan kautta;)
PoistaVau, on sulla sana hallussa Takkutukka! Tuo ensimmäinen yhteenvetokappaleesi on mainio :))Tosiaan erilainenn ja Pohjois-Norjan kuvaus oli loistavaa. Melkoisen hyytävä se vedenalainen kohtaus! Sarjan kakkososa on jo ilmestynyt norjaksi ja kolmaskin kuulemma tuloillaan. Eiköhän me ne suomeksikin saada.
VastaaPoistaVaikkei kovin ihanalta suvelta näytä, rattoisaa Leinon ja runon ja suven päivää!
Kiitos mieltä lämmittävistä sanoistasi riitta k!
PoistaOmaleimaisuus on jo itsessään plussaa. Hiukka tosiaan ahisti siellä vesiosiossa, mutta muutoin noissa ympyröissä viihtyi vaivatta:) Kiitos myös jatko-osaa koskevasta tiedosta.
Arvaa vaan onko mulla tämä odottamassa lukuvuoroa! :D Täytyy lukea piakkoin koska on varauksia. (Kahdeksantoista on vielä kesken.) Mitäs sitten luettais? Taipuuko ruotsi, olen aloittelemassa Håkan Nesserin teosta Eugen Kallmans ögon :)
VastaaPoistaKiitos Henna, samoja kirjallisia polkuja käymme!
PoistaJaa-a, varauksia on vino pino syksylle ja kyllähän se ruotsikin - joskin ruosteisena - taipuu, mutta taidan jäädä odottelemaan postaustasi ja suomennosta...
Säidenhaltijakin tuntuu olevan meidän sivujenkääntelijöiden puolella, joten antoisia lukukotvasia ja kesänjatkoa Sinulle:)
Juuri Pohjois-Norjan takia tämä kiinnostaa minuakin! Norja ja Tanska ovat molemmat jääneet lukemisissani liian vähälle (no niin on kyllä Islantikin), joten niiden maiden kirjallisuuteen haluan tutustua. Itsekin olen joskus liikkunut Varanginvuonon rannoilla. Nimittäin eikös se ole se vuono, jonka rantaa pitkin mennään Kirkkoniemeen? Siellä kävimme yhtenä kesänä.
VastaaPoistaKiitos Kirjarakkautta ja kyllä vaan, niillä seuduin juuri! Sieltä itselläni oli tapana matkata Båtsfjordiin ja Hamingbergiin ja palailla Pohjois-Norjan rannikoita pitkin etelään päin; hulppeita seutuja ja näkymiä:)
PoistaHerätä kiinnostukseni, vaikka päähenkilöllä näyttää olevan genretuttuja. Pohjoinen maisema kiehtoo, joten: lukulistalle!
VastaaPoistaKiitos Tuija! Napapiirin paremmalta puolen ne omimmat ja avarimmat maisemat alkavat... Toivottavasti viihdyt Bakkeidin seurassa ja nautit luontokuvauksistakin:)
Poista