"Kävelyretkiä Lontoon kaduilla", Charles Dickens, Basam Books Oy, 2019, 113 s., suomentanut Jussi Korhonen. Kansi Ina Majaniemi.
"Charles John Huffam Dickens (1812-1870) oli englannin viktoriaanisen kauden kirjailijoista tunnetuin. Hänen teoksensa ilmestyivät sanomalehdissä jatkokertomuksina ja julkaistiin valtavina tiiliskiviromaaneina. Hänen teoksensa ilmestyivät sanomalehdissä jatkokertomuksina ja julkaistiin valtavina tiiliskiviromaaneina. Hänet tunnetaan etenkin lasten maailman ja sen julmuuden tarkkanäköisenä kuvaajana.
Dickensin tunnetuimpia teoksia ovat Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit (1836-1837), Oliver Twist (1837-1839) ja Saiturin joulu (1843).
Kävelyretkiä Lontoon kaduilla -teoksen esseet julkaistiin alun perin sanomalehdissa ja myöhemmin muun muassa kokoelmassa The Uncommercial Traveller, ja ne ilmestyvät nyt ensi kertaa suomeksi.
Tässä teoksessa ahkerana patikoijana ja matkailijana tunnettu Charles
Dickens kuvailee kävelyretkiään kotikaupungissaan
Lontoossa. Dickens harhailee unettomana suurkaupungin kaduilla ja kohtaa
niin osattomuutta ja kodittomuutta kuin hilpeyttä ja juopumustakin.
Dickens esittäytyy mestarillisena esseistinä, ja viktoriaaninen Lontoo
piirtyy lukijan eteen tarkasti ja elävästi, kaikessa kauneudessaan ja
julmuudessaan" (Basam Books Oy)
Kokoelma sisältä kertomukset: Kuutamokävelyllä, Eksyksissä, Wappingin köyhäintalo, Pieni itäinen tähti, Harrastelijan kierros, Edesmenneiden kaupunki, Syrjäkujilla ja Öykkäri. Todettakoon heti kättelyssä, että Lontoon tunteminen olisi nähtävästi ollut eduksi, nyt liikuin ihan "ump'sukkulassa", mutta onneksi opas oli parasta mahdollista A-luokkaa.
- Joitakin vuosia sitten mieltäni vaivannut ahdistus aiheutti minussa väliaikaista unettomuutta ja lähetti minut moneksi yöksi kävelemään Lontoon katuja. Ahdistuksen parantuminen olisi varmasti kestänyt kauemmin, jos olisin yrittänyt nujertaa sen sängyssä maaten, mutta se parani nopeasti, kun lääkkeenä oli nouseminen heti maatamenon jälkeen, ulos lähteminen ja kotiinpaluu väsyneenä auringon noustessa. Noiden öiden aikana suoritin kodittomuuden perusopinnot. Tavoitteenani oli selvitä yön yli, mikä johti myötätuntoiseen suhtautumiseen ihmisiin, joiden ainoa tavoite se on vuoden jokaisena yönä...
Tirkistelemätöntä ja surkuttelematonta: Dickensin ote on empaattinen ja läsnäoleva vailla pienintäkään von oben hin -asennetta. Yllättävää kyllä teksteissä ei ollut juuri minkäänlaista vanhentuneisuuden leimaa, mikä kertonee paljon yhteiskunnan nykytilanteesta. Voisin vallan mainiosti kuvitella törmääväni vastaavanlaisiin tapahtumiin, ilmiöihin ja mietteisiin, jos talsisin esim. Helsingin katuja öitä myöten: kodittomiin, osattomiin, kaltoinkohdeltuihin lapsiin, yhteiskunnallisesti hyödyttömiin nykykielellä ongelmajätteisiin tai katuroskiin, turhan paljon mallia: jne. jne.... (Selvyyden vuoksi: ongelmajätteet ja katuroskat eivät kuulu omaan ajatusmaailmaani eivätkä liioin asennemalliini vaan sanojen käyttö saa näkemään punaista.)
Dickensin ymmärtäväisin silmin kuvattuna tästä muodostui pieni kirjallinen makoisa välipala ja jotain ihan muuta, poikkeavaa pilvisen päivän valaisevaa, tasokasta, ykkösluokan ymmärtäväistä kerrontaa ja pikapiipahdus Lontoon öihin: korkealuokkainen teos!
Ina Majaniemen sopivan synkeä kansi suorastaan viekoitellen vaatii tarttumaan tukevasti Dickensin käs´kynkkään ja lähtemään matkaan lompsimaan Lontoon öisille kaduille ja kujille.
Mielenkiintoista lukukokemusta rikkaampana:
Kokoelma sisältä kertomukset: Kuutamokävelyllä, Eksyksissä, Wappingin köyhäintalo, Pieni itäinen tähti, Harrastelijan kierros, Edesmenneiden kaupunki, Syrjäkujilla ja Öykkäri. Todettakoon heti kättelyssä, että Lontoon tunteminen olisi nähtävästi ollut eduksi, nyt liikuin ihan "ump'sukkulassa", mutta onneksi opas oli parasta mahdollista A-luokkaa.
- Joitakin vuosia sitten mieltäni vaivannut ahdistus aiheutti minussa väliaikaista unettomuutta ja lähetti minut moneksi yöksi kävelemään Lontoon katuja. Ahdistuksen parantuminen olisi varmasti kestänyt kauemmin, jos olisin yrittänyt nujertaa sen sängyssä maaten, mutta se parani nopeasti, kun lääkkeenä oli nouseminen heti maatamenon jälkeen, ulos lähteminen ja kotiinpaluu väsyneenä auringon noustessa. Noiden öiden aikana suoritin kodittomuuden perusopinnot. Tavoitteenani oli selvitä yön yli, mikä johti myötätuntoiseen suhtautumiseen ihmisiin, joiden ainoa tavoite se on vuoden jokaisena yönä...
Tirkistelemätöntä ja surkuttelematonta: Dickensin ote on empaattinen ja läsnäoleva vailla pienintäkään von oben hin -asennetta. Yllättävää kyllä teksteissä ei ollut juuri minkäänlaista vanhentuneisuuden leimaa, mikä kertonee paljon yhteiskunnan nykytilanteesta. Voisin vallan mainiosti kuvitella törmääväni vastaavanlaisiin tapahtumiin, ilmiöihin ja mietteisiin, jos talsisin esim. Helsingin katuja öitä myöten: kodittomiin, osattomiin, kaltoinkohdeltuihin lapsiin, yhteiskunnallisesti hyödyttömiin nykykielellä ongelmajätteisiin tai katuroskiin, turhan paljon mallia: jne. jne.... (Selvyyden vuoksi: ongelmajätteet ja katuroskat eivät kuulu omaan ajatusmaailmaani eivätkä liioin asennemalliini vaan sanojen käyttö saa näkemään punaista.)
Dickensin ymmärtäväisin silmin kuvattuna tästä muodostui pieni kirjallinen makoisa välipala ja jotain ihan muuta, poikkeavaa pilvisen päivän valaisevaa, tasokasta, ykkösluokan ymmärtäväistä kerrontaa ja pikapiipahdus Lontoon öihin: korkealuokkainen teos!
Ina Majaniemen sopivan synkeä kansi suorastaan viekoitellen vaatii tarttumaan tukevasti Dickensin käs´kynkkään ja lähtemään matkaan lompsimaan Lontoon öisille kaduille ja kujille.
Mielenkiintoista lukukokemusta rikkaampana:
Tämä oli minulle aivan uutta, hienoa, että bloggasit.
VastaaPoistaVaikka Dickens ei ole muodissa, olen pitänyt Dickensin teoksista, ja niissä on tosiaan ymmärtävä ote. Perheellä oli paljon rahahuolia. Olen lukenutkin juuri mainitsemasi Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit ja Oliver Twistin, sekä Suuria odotuksia, Kolean talon ja David Copperfieldin. Herrallahan on paljon vielä kirjoitettuna, suurin osa ilmestyi kaiketi sanomalehdissä.
Kiitos Jokke! On todella hienoa, että näitä vanhoja klassikkoja ja mestareita nostetaan uudelleen esiin, jolloin tulee itsekin aivan toisessa elämänvaiheessa uusin silmin luettua näitä helmiä ja aarteita. Kirjallisuuden maailma on rikas.
PoistaKylläpä laitoit esille kirjan, jota ei voi lukematta ohittaa. Mielenkiintoinen yökävelijä.
VastaaPoistaKävelen, mutta muina vuorokaudenaikoina kuin öisin. Rohkea kirjailija, kun uskalsi öisin kulkea.
Kävin Oulussa ja keskusta pyörii nykyisin Valkean edessä, jossa sijaitsee myös Pihlajalinna. Kyseisellä aukiolla istuu ja viettää aikaansa ihmiset laidasta laitaan. Ilmeisesti Pihlajalinnan toimitusjohtaja katseli ikkunastaan kyseisiä henkilöitä ja nimitti heitä puheissaan rumasti. En hyväksy ihmisten nimittelyä, en edes poliittisessa mielessä.
Valitettavasti kaikesta yhteiskunnan auttamisesta huolimatta, ihmiset voivat joutua mm. asumaan ja elämään taivasalla, on kodittomia ym. tänäkin päivänä. Minusta se on huolestuttavaa ja eriarvoistavaa.
Kiitos Mai, kyllä: huolestuttavaa ja eriarvoistavaa! Hyvinvointiyhteiskuntako??
PoistaJuu, kävelijä olen minäkin luonnoltani, mutta ei tulisi pieneen mieleenkään lähteä yöaikaan taapertelemaan esim. Hesan kaduille ottamaan tietoista riskiä.
Dickensin ote ja asenne puhuttelivat, eikähän tuossa kerronnassakaan puutteita löytynyt:)
Oi, tämähän olisi ihana kirja! Olen suuri Lontoon rakastaja ja Dickenskin kiinnostaa, kirjalla tuntuu olevan vielä tärkeä sanoma. ♥
VastaaPoistaKiitos Katja! No sittenhän tämä pieni suuri kirja saattaisi olla juuri Sinulle etenkin, kun Dickensin asenne on kohdillaan eikä tekstissa ei ole hyväntahtoista huumorinpikettäkään vallan unohdettu:)
PoistaTämän luin jo viime viikolla ahmien, nautiskellen huolimatta aiheesta. Lontoo on niin tuttu kaupunki ja lukiessa tosiaan tuntui, että aivan kuin nykypäivää olisi eletty.
VastaaPoistaKiitos Cara! Eikö ollutkin erikoista, etteivät lukiessa tarttuneet hämähäkin seitit silmiin eikä pöly lentänyt?
PoistaTämä oli varsinainen lukunautinto ja varmasti avautui Sinulle, lontoontuntijalle vielä apposellemmiin.
Keveitä kesäaskelia:)
No voi sun! Onko Dickensiltä tuollainenkin aarre olemassa? Meillä oli englantia opiskellessani kirjallisuusosioissa "pakko-Dickensiä" joka ei ankeudessaan silloin paljon houkuttanut.
VastaaPoistaTuon lukisin mieluusti koska rakastuin Lontooseen kieliharjoittelu-aikoinani ❤️ Pieni pelko kylläkin sääliä herättävistä ihmiskohtaloista joita muistan hänen tuotannostaan. Niihin on kurja eläytyä. Samainen pelko on varmaankin estänyt minua katsomasta Nicholas Nickleby - DVD:täni vaikka olen sen jo ajat sitten hankkinut (ehkä kirpparilta, en muista).
Hienoa että esittelit tämän. Teki vaikutuksen 🌹
Kiitos Rita A! Nuo "pakko"-jutut koulussa ja opiskellessa eivät kyllä innostaneet vaan käänsivät lukuhalut pikemminkin toiseen suuntaan.
PoistaJos näitä ihmiskohtaloita ja olosuhteita olisi kuvattu rääpien, repien ja säälitellen, olisi jäänyt lukematta, mutta Dickensin havainnoiva kirjoitustyyli ei aiheuta pelkoa eikä negatiivisia väristyksiä, joten noin Lontoon ystävänä saattaisit viihtyäkin näillä kaduilla ja kujilla vaikka varuiksi käpertyen siippasi viekkuun. Hyväntuulista viikonloppua Sinulle:)