keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Risto Isomäki: "Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen" - ex Libris...


"Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen", Into Kustannus Oy, 287 s.

"Risto Isomäki  (s. 1961) on laaja-alainen ja arvostettu kirjailija, kolumnisti ja ympäristöaktivisti. Hän on julkaissut yli 20 romaania ja tietokirjaa.
Sarasvatin hiekkaa (Tammi 2005) oli Finlandia-ehdokas ja voitti Tähtivaeltaja- ja Kiitos kirjasta -palkinnot. Romaanista tehty sarjakuva voitti Sarjakuva-Finlandian. Isomäen kirjoja on käännetty lähes 20 kielelle, ja hänelle on myönnetty myös European Science Fiction Associationin palkinto." (Kustantaja)

                                                                ©Nauska

"Vaikka Suomen liikenne pysäytettäisiin kokonaan, maailmanloppu siirtyisi yhdellä minuutilla. Vaikka kaikki suomalaiset muuttaisivat asumaan kylmiin telttoihin, ilmastonmuutos ei pysähtyisi.
Tällaiset Suomea ja suomalaisia vähättelevät lausunnot ovat yleistyneet julkisessa keskustelussa. Mutta miksi me suhtautuisimme asiaan näin?
Suomalaiset yritykset ja kansalaisjärjestöt ovat jo käynnistäneet kymmeniä tärkeitä ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyviä hankkeita. Monilla saattaa jatkossa olla jopa suurta maailmanlaajuista merkitystä, ainakin jos myös Suomen valtio alkaa tukea niitä eikä vie asioita toiseen suuntaan.
Pienestä koostaan huolimatta Suomi voisi nousta todelliseksi ilmastonmuutoksen torjunnan supervallaksi, sillä me olemme jo valmiiksi pieni teknologinen suurvalta. Tämä vahvistaisi suuresti myös Suomen taloutta ja työllisyyttä." (Takakansi)


Isomäki lähtee saatesanoissaan  kerimään auki ajatuksiaan lukijan kulmakarvoja kohottavalla ja mielenkiintoa entisestään vahvistavalla mallilla: Ilmastonmuutos, talvisota ja norsu. Luinko oikein? Seuraa vanha kasku, jonka mukaan ranskalainen, saksalainen ja suomalainen tutkija saavat kukin tehtäväkseen kirjoittaa kirjan norsuista. Ranskalainen kirjoittaa suppean, mutta kaunokirjallisesti korkeatasoisen teoksen norsujen sukupuolielämästä. Saksalainen laatii 40-osaisen suurteossarjan, joka käy järjestelmällisesti ja yksityiskohtaisesti läpi kaiken mahdollisen norsuihin liittyvät tiedon. 
Suomalainen kirjoittaa teoksen Talvisota ja norsu.

Ja näin alkaa lukijan huima, lennokas ja tietopohjainen taival Isomäen matkassa kohti monia etappeja kuten lämmittäviä vaatteita, sähköautoja, ruuantuotantoa, aurinkotaloutta, ennustamattomia seurauksia, hiiltä metsiin ja puihin.
Tarvotaan halki terppien, metsäsaarten, soiden ja mustien maiden kohti termogeddonia. Pyristellään irti betonista, kirotaan maakaasua ja hyväksi lopuksi istutetaan puita Saheliin, jaetaan rahaa suoraan köyhien tileille sekä viedään paranneltuja keittoliesiä Etelä-Aasiaan.

Tehdään kerrassaan huima matka läpi erilaisten visioiden ja  vaihtoehtojen. Matka, jolla tällaisen maallikon tukka välillä taipuu ja ripset vääntyvät kikkaralle, mutta matka, jolla aika ei tule pitkäksi ja jolla lukijana mieluusti vähemmälläkin asiantuntemuksella ja yrittämättäkään kaikkea ymmärtää iloisena taapertaa Isomäen turvallisissa ja innostavissa, ajatuksia avaavissa ja tuulettavissa jalanjäljissä.

Valtiovalta on siis meidän yksilöiden mikroponnistelujen lisäksi pantu  asiassa paljon vartijaksi ja mahdollistajaksi. Isomäen teos esittelee tärkeimmät suomalaiset ilmastohankkeet sekä heittää ilmaan monia skenaarioita, mahdollisuuksia, jotka odottavat vielä - toistaiseksi - tulemistaan.

Tämän kaiken Isomäki tekee tyypilliseen tapaansa positiivisessa ja avaavassa hengessä, sen sijaan että otsa rypyssä ja sormi ojossa julistaisi tuomiopäivän koittoa ja lukisi madonlukuja. Henki on juuri sitä, mitä maamme ja maailma tarvitsevat. Kiitos Risto Isomäki!
Tässä on teos, jonka soisi jokaisen suomalaisen jo yleissivistyksenkin vuoksi lukevan,  - etenkin kun siinä luvataan myös nopeaa ja tehokasta apua mahdolliseen  ilmastoahdistukseen !!

Isomäen tuotannosta olen kauttaaltaan suuresti pitänyt:  Kurganin varjot, Haudattu uhka ja Viiden meren kansa.

Henkilökohtaisesti en suostu ahdistumaan, varjoani pelkäämään, vaan suhtaudun toiveikkaasti ja ratkaisukeskeisesti tulevaan kuten myös olen monissa keskusteluissa todennut avarakatseisen, tiedonhaluisen ja optimistisen nuortemme tekevän.

Mukana talkoissa:

8 kommenttia:

  1. Suhtaudun ilmaston lämpenemiseen vakavasti, mutta ihmettelen monia niistä, jotka siitä pitävät ääntä tai heidän tekojaan, eli kulutustaan, lentomatkailua, ja esimerkkiiään. Tieteen keinoin tämä on ratkaistavissa, mutta uhkat ovat elämäntapamme, ja väestönkasvu.

    Sarasvatin hiekkaa oli loistava kirja, ja siinä tulee ilmi Isomäen ajatukset, olen lukenut myös Ydinvoima Fugushiman jälkeen,Piemeän pilven ritarit ja Jumalan pikkusormi. Terävä kaveri. Maailmassa on eräitä voimia, jotka hyötyvät nykymenosta, joten hirveän ponneekkaasti he eivät tule muuttamaan käytöstään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke ja juuri noin! Ongelmat ovat tiedossa, mutta ratkaisut antavat kiusallisesti odottaa itseään vastaisten voimien käydessä painiaan...

      Sarasvatin hiekkaa oli ensikättelyni Isomäen kanssa ja sen verran vakuuttava, että siitä pitäen olen kulkenut lukukannoilla ja sama jatkuu.

      Poista
  2. Olen samaa mieltä kuin Jokke. Ihmisluontoa on vaikea muuttaa, kun se on saanut käsiinsä tuhlaamisen taikavoimat ja toisaalta bisnesmaailma on se joka sitä taikavoimaa pyörittää. Kierrättämisestä pitäisi tehdä paljon ns. mediaseksikkäämpää ja nimekkäiden mediavaikuttajien pitäisi kiinnostua puhumaan siitä, että maapallon tukehtuminen muoviin ja ylimääräiseen tavaraan saataisiin vähenemään. Paperin käyttö saatiin vähenemään digilaitteiden myötä, mutta bisnesyrittäjät huomasivat markkinaraot ja nyt joka paikka pursuaa vanhoja digilaitteita. Ihmiset haluavat koko ajan uusia laitteita, eikä vanhoja korjata. Niistä on tullut kertakäyttöisiä. Onneksi jotakin tehdään, mutta liian pitkällä aikavälillä. Suomalaiset ovat omineet kauppakassit ja muovipussit jäävät kauppoihin. Pulloja ja tölkkejä on kierrätetty vuosikausia. Lehdet, biojätteet, muovit kierrätetään. Muovitavaroille on tulossa kieltoja, mutta silti ainakin minua hirvittävät kauhukuvat muovista, mitä löytyy lintujen ja kalojen sisältä. Enkä haluaisi sisälleni sitä mikromuovimäärää, mikä tulee veden mukana.
    Tämä ilmastonmuutos kauhistuttaa minua. Suomalaiset ovat saaneet jo tottua yli 30 asteen lämpötiloihin, mutta eläimille se on tappotuomio. Ja jopa lapin talvet ovat menettäneet lumensa. Talvi tulee myöhemmin ja kevät alkaa aikaisemmin.
    Uskon ja luotan nuorisoon ja heidän voimaan muuttaa ihmisten käytöstä.
    Tämä kirja on lukulistalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai, taitaapi olla jaettu kauhistus ja vihastus! Tämän suoranaisen hölmöyden kohdalla näen joskus punaista: tietoa ja taitoa sekä keinoja olisi, mutta tahtotila on hukassa ja intressiristiriidat estävät tarvittavat toimenpiteet. Money talks.

      Ahneus ja vallanhimo ovat kaameita syntejä. Järkikin jo sanoo, että vähemmän olisi enemmän kaikille ja takaisi laajemman yhteiskuntarauhan. Eikä niissä käärinliinoissa edelleenkään taskuja ole...

      Tämä kertakäyttökulutus tuotteiden sisäänrakennettuine hajoamispisteineen on kestämätöntä. Ei enää tule pesukoneen- eikä televisionkorjaaja. Hyvä esimerkki on äskettäin työsuhteensa irtisanonut printterimme, jonka mustetyyny olisi kaivannut vaihtoa. Hintaa tuolle operaatiolle olisi tullut vaatimattomat 190,-, jolla jo saa hyvän uuden laitteen.

      Lämpötilojen sahaaminen ja voimakkaiden tuulten lisääntyminen ovat faktaa ja tulleet jäädäkseen. Selkeästi on huomannut itsekin, että esim. perhoset ja punatulkut ovat niukentuneet, västäräkkejä on vähemmän ja toisaalta tietyt lajit ovat voimissaan. Tarvitaan toden totta resilienssiä kehiin tästä ruljanssista selviämiseen. Nuorisoon asetan minäkin toivoni ja uskoni, heillä tuntuu olevan sekä visioita että tervettä järkeä, ryhtiä ja kaukonäköisyyttä:)

      Poista
  3. Heti muistin Viiden meren kansan kun näin Risto Isomäen nimen ja kuvan. Ilmastonmuutoksesta puhutaan ja kirjoitetaan kauhean ristiriitaisesti ja myös tunneperäisesti ja mutu-hapuilemalla. Ei tiedä mihin uskoisi. Vaan taitaa olla hurja lukukokemus tämä kirja kun sinulla ripsetkin vääntyvät kikkaralle 😀 Mutta ehkä takut oikenevat. 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A! Tuo ristiriitainen tieto on sen verran voimäperäistä, että faktan ja totuuden etsiminen ja löytäminen on vaikeaa.

      Isomäen vahvuus on innovatiivisuus ja positiivisuus perusteltujen vaihtoehtojen esille tuomisessa selkeällä tavalla. Harmittaa välillä, kun ei oma tietämys mitenkään riitä kakkien asioiden ymmärtämiseen, vaan en ole antanut sen häiritä saaati lukuiloa viedä, vaan todennut että oikenevathan ainakin takut; mukavaa loppuviikkoa:)

      Poista
  4. Olen lukenut Isomäen aiemmista teoksista muutaman ja kiinnostuksella odotan tätä. Kiitos hienosta arviosta.

    Ilmastonmuutoksen ja kaiken muun siihen liittyvään pelko ei saa minua ahdistumaan. Ehkä ikä ja tieto ihmisen rajallisuudesta moiseen (enää) suuresti vaikuttaa on yksi syy. En koe myöskään minkäänlaista syyllisyyttä omista (nykyisin hyvin vähäisistä huvimatkoista) aikoinani tehdyistä lukuisista lentomatkoista. Ne kuuluivat tyhöni ja sillä hyvä.

    Näen toki tämän ihmisten välinpitämättömyyden ja kyynel melkein tulee silmään jääkarhujen pentuja katsoessa. Mutta onko tämä ristiriitaista minulta? En tiedä, mutta jotenkin en ole kauhuissani enkä pelkää, että jotain järisyttävää tapahtuu. Ehkä vauhti ilmaston mutosten suhteen kiihtyy, mutta suurta katastrofia en ole enää näkemässä, oletan.

    Sekavasti kerrottu, mutta ehkä osasit tulkita ajatukseni, huomasin olevani jotenkin samoilla linjoilla kuin sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos Cara ja kyllä Isomäki asiansa osaa ja sen kiinnostavasti esittää, ihan samoilla linjoilla ja ajatuksilla mennään!

      Syyllisyys on hukkaenergiaa, työreissut oli pakko heittää, ja nämä nykyiset harvat irtiototkaan eivät vaivaa, sillä ne voi laskea jo terveydenhoidon piikkiin pois jonoja tukkimasta...

      Tässä peräseinän jo omalla kohdalla väistämättä häämöttäessä en suostu pelkäämään, elämä kulkee omia latujaan ja jos uusia järistyksiä tulee, niin ovathan ne sitten jotain, mitä en ole ennen kokenut ja lähden siitä, että pitkässä juoksussa kaikesta on aina selvitty.

      Kyllä, tuossa jo aiemmin kommentteihin vastaillessani näin juuri samaiset jääkarhut lillumassa pikkuruisella lautallaan ja ... Mutta jatketaan harjoituksia ja nautitaan siitä hyvästä ja kauniista, mikä meille tuo iloa ja mikä ympärillä on:)

      Poista