"Meribiologi Irina Tšerkassova on miehensä Alexin kanssa arkeologisilla kaivauksilla Rostovin lähistöllä. Alex tutkii muinaisia mahtavia hautakumpuja, kurganeja, ja on vakuuttunut siitä, että alueella on vielä koskematon hauta. Pian Irina saa kuitenkin hätäviestin kollegaltaan Jurilta: "Callaon maalari on tullut kylään." Mustallamerellä on tapahtumassa äärimmäinen ja nopea ekologinen muutos, vaikka tieteellisten laskelmien mukaan sellainen ei voisi olla mahdollista. Pahimmassa tapauksessa miljoonat ihmiset ovat välittömässä hengenvaarassa. Mikä sen on käynnistänyt - ja miten sen voisi estää?" (Takakansi)Risto Isomäki on merkittävä kirjailija jo sikälikin, että hänen tuotantonsa käsittelee mahdollisia maapalloomme kohdistuvia ekologisia uhkia, niiden ennakoimista ja hidastamis- tai estämismahdollisuuksia. Kaikki tämä perustuen vankkaan pohjatyöhön ja tapahtuu asiallisen kiihkottomasti ilman kauhunlietsontaa. Pisteet siitä.
Tulevaisuustutkimus tuloksinensa tuntuu jotenkin yhteiskunnassamme olevan yhdessä sovittu tabu, vaiettua tietoisuutta... Varautuminen ja visionti puolestaan ovat vahvuutta ja viisautta!
Kirja alkaa 1680-luvulta Bosborinsalmelta ja välinäytöksessä Wienissä poiketaan 1683 sekä Cassisissa 1726. Jahka sai langat kootuksi käsiinsä ja näiden historiapoikkeamien yhteys kerrontaan nivoutui ja aukeni, osoittautui kirja mainioksi kombinaatioksi historiaa ja tulevaisuutta. Valotetuksi tuli myös Cavalli-Sforzan teoria Suomen väestöpohjasta, genettisestä perimästä ja kielen muodostumisesta. Kerrassaan intressantti osio!
Se mikä auttamatta ontui on henkilökuvaus, joka jää ohueksi. Seikka, jolla teeman ja sen vahvan kerronnan huomioonottaen ei olisi niinkään suurta painoarvoa, jos ei se korostuisi esim. kun Irina Constantan satamassa Mixoparthenosilla pidettävien juhlien yhteydessä alkaa kiivaaseen tahtiin kumota kuppia ja päätyy hauskuuspäissään laivanomistaja Mithenin punkkaan, - irrelevantti istutus muutoin asiapitoiseen ja itsessään riittävään tekstiin. Kaikkinensa kiehtovaa ja tanakkaa jälkeä Isomäeltä, - jälleen kerran!!
Nyt Kurganin varjoista komean syyspäivän poluille, ruskanihailuun &
auringonvaloon:
Juuri kuuntelin äänikirjana Kurganin varjot. Kyllä oli mukaansa tempaava tarina. Mielenkiintoista faktaa ja fiktiota. Vähän liian pitkästi kerrottiin Irinan pakomatkaa autolla. Ja myrskyävällä merellä olo ja tekemiset eivät oikein vastanneet todellisuutta tuollaisessa tilanteessa. Summa summarum: hyvä teos.
VastaaPoistaPientä tiivistämistä peliin ja turhat "viihteelliset" henkilörönsyilyt karsintaan, niin jälki vielä entisestään paranee. Isomäki on eittämättä taitava omassa lajissaan ja mielenkiinnolla jää odottamaan hänen tuotannolleen ja aihevalinnoilleen jatkoa!
VastaaPoista