"Roberto Arlt (1900-1942) on yksi Argentiinan kiistellyimmisstä kirjailijoista,
joka jakaa mielipiteet vielä tänäkin päivänä - häntä joko ylistetään maan ensimmäiseksi moderniksi kirjailijaksi tai parjataan kirjoitustaidottomaksi, ainoastaan sosiaalisin eikä niinkään taiteellisin perustein kirjottavaksi vasemmistolaiseen Boedo-leiriin kallellaan olevaksi militantiksi.
Raivokkaan leikkikalun Buenos Aires on juuri tällainen monikasvoinen hybridi: kielten ja kulttuurien sekoitus, urbaani ympäristö, joka on toisaalta modernisoituva ja uusimpia luksustuotteita rikkaimmille ja onnekkaimmille tarjoava ja toisaalta taas vihamielinen ja kasvoton, vähäosaisemmat unohtava betoniviidakko." (Esipuhe)
"Raivokas leikkikalu sijoittuu sadan vuoden takaiseen modernisoituvaan ja siirtolaisten värittämään Buenos Airesiin. Silvio Astier on köyhä nuorukainen,
joka pakenee arkipäivän todellisuutta ahmimalla kirjallisuutta ja samastumalla kirjojen sankareihin. Yrittäessään seurata ihailemiensa sankarihahmojen esimerkkiä Astier kiinnostuu keksinnöistä ja ajautuu pikkurikolliseksi.
Hän haluaa ”tulla muiden ihailemaksi, tärkeäksi henkilöksi” loputtomien mahdollisuuksien kaupungissa." (Takakansi)
Oma sattumanvarainen Mexikosta Jufresan Umamin myötä alkanut taival jatkuu yhä etelämmäksi tangon syntysijoille Argentiinaan. Argentiinalaista kirjallisuutta ei kovin paljoa ole suomeksi ollut tarjolla, mutta muutamia kohdalle osuneita:
Julio Cortázar: Tuli on kaikki tulet, Federico Axat: Viimeinen mahdollisuus ja Césare Aira: Todiste/Illallinen.
Tämä Arltin teos on nelilukuinen: Varkaat, Työt ja päivät, Raivokas leikkikalu ja Juudas Iskariot ja se on omistettu Arltin mentorinakin toimineelle Florida-leirin kirjailijalle, Jorge Luis Borgesin ystävälle, Ricardo Güiraldesille, joka julkaisi samoihin aikoihin yhden gaucho-kirjallisuuden merkkiteoksista, Don Segundo Sombran.
Arlt herättää monenlaisia tuntemuksia, leikitellessään lukijansa kanssa:
- hellästi ja hyväntahtoisesti - Astierin tavoitteita ja kyseenalaisia, mutta kekeseliäitä sosiaalisen nousun keinoja peraten, sydän sykkien kiivaaseen
Buenos Airesin tahtiin. On kuin olisi katsellut kaleidoskooppiin ja sen käsistä laskettuaan joutuisi hetkosen silmiään räpyttelemään näkemänsä johdosta paikallistaakseen itsensä omaan reaalitilaansa. Teos, jonka antia oli vaikea pukea sanoiksi; tämä leikkikalu imaisi mukaansa.
Raha: - Setelit vaikuttivat merkittävimmiltä värillisine kuvineen, nikkeliset kolikot kilisivät iloisesti käsissä, jotka jongleerasivat niillä. Kyllä, petkutusten tuloksena hankittu raha vaikutti olevan meille paljon arvokkaampaa ja hienompaa, se teki meihin vaikutuksen, sillä se edusti maksimaalista arvoa. Tuntui kuin se olisi kuiskinut korviimme hymyileviä ylistyksiä ja yllyttäviä paheellisuuksia.
Se ei ollut halveksittavaa ja vastenmielistä rahaa, jota inhotaan, koska sitä on ansaittava piinallisia töitä tekemällä, vaan mitä ketterintä rahaa, narrimaista ja tanssivaa rahaa, jonka sulotuksu oli kuin täyteläinen viini, joka vetää perässään jumalaisiin syöminkeihin...
Äiti: - Hän oli istuutunut ompelukoneen ääreen ja hänen profiilissaan kapean kulmakarvan alla silmä oli kuin pimeä luola, jossa näkyi surullinen valkoinen kipinä. Hänen hartiansa olivat surkeasti kumarassa ja sininen valo hänen sileillä hiuksillaan muistutti jäävuoren kirkkautta.
Arltin oma ääni, maahanmuuttajien jälkeläisenä, koulusta toivottomana tapauksena erotettuna ja ilman mahdollisuuksia, kuten hän kokee, luoda omaa varsinaista tyyliään toisin kuin oli laita useiden aikakauden Florida-ryhmän eliittikirjailijoiden, vaikuttaa eriasteisena vireenä ja sävytteenä kerronnan taustalla positiivisesti. Rehevä ja rikaskielinen teos, jossa on monia elementtejä ja sateenkaaren koko kirjo tarjottuna. Tähän kompaktiin, velmuilevaan kokonaisuuteen hyppäsin mielikseni epäröimättä mukaan nauttien matkasta. Anna-Leea Häkliltä riemastuttava käännös!
- Haluan olla muiden ihailema, muiden ylistämä. Mitä sitten, vaikka olisinkin paheellinen boheemi. Sillä ei ole minulle väliä... Mutta tämä keskinkertainen elämä... Tulla unohdetuksi kuoleman jälkeen on kauheaa...
Lukiessa en tiennyt välillä itkeä vai nauraako, joten loppupäätelmäksi käynee:
Don't Cry For Me Argentina tulkitsijana Nicole Scherzinger.
Leikitellen:
Kiinnostava nimi kirjalla. Viime aikoina olen ihmetellyt kovasti, että kirjojen nimet ja kirjojen tarina ei oikein sovi yhteen. Tai sitten kansikuva ei sovi. Luin tässä tanskalaisen trillerin ja sen nimi ei vastannut mitenkään kirjan sisältöä. Ei silti ihan laatutrilleri muuten ja postaus tulossa, kunhan tervehdyn flunssasta.
VastaaPoistaVaikka sanotaan, jottei nimi miestä/kirjaa pahenna, niin kyllähän se niin menee, että kirjailijan ohella sekä teoksen nimi että kansi ovat "käyntikortteja". Joskus etenkin nimien suomennokset herättävät kummastusta.
PoistaMielenkiinnolla mainitsemaasi postausta odotellessa kiitän kommentistasi ja toivotan Sinulle pikaista toipumista:)
Wau, tämä heti muistiin! Kiitos, Takkutukka!
VastaaPoistaOlen just miettimässä, josko suuntaisin seuraavat kirjalliset teemaviikkoni Latinalaiseen Amerikkaan,tarkemmin ns. Ibero-Amerikkaan, ja tämä kirja osuis siihen suunnitelmaan paremmin kuin hyvin. 'Lattarikirjallisuus' kiinnostaa minua kovasti, mutta jostain systä kirjoihin tarttuminen vain jää ja jää. Teemaviikot ois hyvä tekosyy korjata asia :)
<3
Ollos hyvä Kaisa Reetta! Sinulla onkin mielenkiintoinen reissusuunta noin kirjallisesti.
PoistaOma sydänhän sykkii lämpimästi yhden ainokaisen kuukauden matkan jälkeen Brasilialle ja sitä myöten koko alueelle. Joitakin mielenkiintoisia ja ehdottomasti erilaisia tuttavuuksia on tullut vastaan siltä rintamalta. joten buen viaje:)
No ohho, tulipas tuosta nyt perin puhekielinen kommentti! :)
VastaaPoistaPuhekielellä ja slangilla on sijansa; de nada:)
Poista