"Kiintymyssuhteet elämänkaaressa", Jari Sinkkonen, Duodecim, 2018, 223 s.
"Jari Sinkkonen (s. 1951) on lääketieteen tohtori, Turun yliopiston lastenpsykiatrian dosentti ja lasten- ja nuorisopsykoterapeutti, Hän työskentelee terapeuttina, työnohjaajana ja kouluttajana. Hän on kirjoittanut useita kirjoja lapsen kasvusta ja kehityksestä. Tutkimustyön painopistealueita ovat olleet kuurouden vaikutus kehitykseen, sijoitetun lapsen ja nuorten haasteet sekä adoptiot." (Lievelehti)
"Jari Sinkkosen uusin teos vie lukija kiintymyssuhteiden suuremmoisen kiehtovaan aiheeseen. Mikä on kiintymyssuhteiden merkitys lapsen ja nuoren kehitykselle, vanhemmuudelle ja ystävyys- ja seurustelusuhteille? Miten kiintymyssuhteet kehittyvät elämänkaaressa?
Ihmisen tarve saada läheisyyttä, turvaa ja lohdutusta ei rajoitu vauvaikään eikä edes lapsuuteen vaan jatkuu aina kuolemaan saakka. Vauva suojautuu vaaroilta pysyttelemässä hoivaajan lähellä. Tätä välttämätöntä suhdetta kutsutaan kiintymyssuhteeksi. Psykiatri John Bowlbyn ja psykologi Mary Ainsworthin työstä on versonut satoja tutkimuksia, joiden perusteella on ymmärretty erokokemusten kauaskantoisia seurauksia.
Varhain omaksutut sisäistetyt kiintymissuhdemallit ovat psyykkisiä rakenteita, joilla on taipumus pysyä samanlaisina silloin, kun olosuhteetkin ovat samanlaiset. Turvallinen kiintymys voi muuttua turvattomaksi, jos elämä muuttuu epävakaaksi. Onneksi päinvastainenkin suunta on mahdollinen: turvattomasti kiintynyt ihminen voi löytää korjaavan suhteen jostakusta läheisestä - tai toisinaan terapeutista." (Takakansi)
Kiintymyssuhdeteoriasta (klik).
Sinkkonen käy kirjassaan läpi kiintymissuhteiden teoriaa ja syntyä, teorian vanhempia, suhteiden moniaineksista rakennelmaa ja eri-ikäisten ihmisten elämänkaaren aikaisia kiintymyssuhteita, kiintymyssuhdehäiriöiden yhteyksiä psykopatologiaan ja niiden neurobiologiaa sekä tukemismahdollisuuksia eri elämäntilanteissa ja vielä lopuksi avaa tutkimusmenetelmiä.
Jari Sinkkosen löysin aikanaan tuntemani alan ammattilaisen vinkistä, siispä hän oli ennestään tuttu teostensa kautta tähän uutuuteen tarttuessani.
Olen aina arvostanut Sinkkosta lasten, nuorten ja etenkin poikien puolestapuhujana ja ymmärtäjänä sekä yleensä ottaen "tolkun" ammattilaisena.
Teos on varsin mielenkiintoinen näin puhtaasti maallikkonäkökulmastakin, ja noin sievästi ilmaistuna "jo enemmän elämää nähneenä"; tässä vaiheessa puolisona, äitinä ja isoäitinä eli ihmisenä ihmisten joukossa ...
Lapsuusiän kiintymyssuhteilla on vaikutusta läpi koko elämämme käyttäytymisen ja reagoinnin pohjavireenä ja tapana, mutta erittäin lohdullista oli lukea, että niitä voi myös matkan varrella justeerata, oppia ja omaksua uusia ajatus-, asenne- ja toimintamalleja, jos olosuhteet ovat muuttuneet, suotuisat ja oikeat.
Elikkä se surullisen kuuluisa Reipas-poika voi hypätä ulos virttyneistä polvihousuistaan ja oppia pukemaan sanoiksi tunteitaan, itkemään ja hellimään ynnä se Kiltti-tyttö voi huoleti repiä punaisen rusetin hiuksistaan ja viskata sen jorpakkoon ja tokaista en halua - kiitos ei ilman, että maailma kaatuu tahi lakkaa pyörimästä.
Rusetilla/polvihousuilla tai ilman,
leppoisaa viikonloppua:
Kiintoisa kirja ja bloggaus. Pidän Sinkkosta asiantuntevana ns. terveen järjen ammattilaisena.
VastaaPoistaKiitos Jokke ja kuin myös:) leppoisaa viikonlopun jatkoa ja huomista isäinpäivää!
PoistaSuomessa voimme olla yhdestä jos toisestakin järjen sanasta kiitollisia Jari Sinkkoselle kasvatuksen alueella. Hän on semmoisia hyviä vaikuttajia, ei mikään lässyttäjä. Olen joskus lukenut yhden poikia käsittelevän kirjan häneltä.
VastaaPoistaKiintymyssuhteista olen tänä syksynä yhä selvemmin huomannut että maahanmuuttajat suomen kurssillani ovat minuun kovin kiintyneitä ja tarvitsevat minua kuin jotakin lähisukulaisen korviketta. Esimerkiksi tänään retkellä käydessämme yksi 10 lapsen äiti (somali) piti minua kädestä kadulla kävellessämme. Tuntuu mukavalta :)
Nimenomaan; Sinkkonen on järkevä ja selkeäsanainen asiantuntija, joita meillä on ihan liian vähän. Olisiko tuo lukemasi ollut omakin ensituttavuuteni Sinkkosen kanssa eli mainio,konkreettistakin hyötyä tarjoava "Pienistä pojista kunnon miehiä", 1990?
PoistaHyvä ja mukava esimerkki kiintymyksen tarpeesta tuo käsi-kädessä kulkeminen:) Itse lupauduin varovaisesti kysyttäessä lennosta toimimaan tietoa-antavana Suomi-Mummina n. nelikymppiselle kampaajalleni, joka on Kosovon albaani. Kaikille lisää, ei niin keltään pois; mukavaa viikonloppua Sinulle:)
Tuota Sinkkosen kirjaa en ole lukenut, se oli joku uudempi pojista kertova kirja.
PoistaMukava juttu tuo kampaajan avustaminen 🙂 Minulla on uusi kampaaja joka on virolainen. Kaksi kertaa olen käynyt ja tykkään. (Entinen kampaajani jäi eläkkeelle.)
Hyvä kampaaja on mainio luottohenkilö, jonka pallille voit vaikka reporankana sanaa sanomatta istua tömpsähtää ja lopputulos on taattu; iloista ja yritteliästä ihmistä on ilo avittaa:)
PoistaOlen samaa mieltä kanssasi, että Sinkkonen on paikallaan lasten puolestapuhujana. Hän on itse kasvanut ilman isää, joten uskoisin hänen peilaavan omia kokemuksiaan työssään.
VastaaPoistaBen Furmania lainatakseni "Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus". Omaa lapsuuttaan voi siis työstää jokainen.
Arvostan lasten parissa tehtyä työtä ja asiantuntijoita tarvitaan siihen, ettei mene liian lujaa asiassa kuin asiassa. Sinkkosella on jalat maassa ja paljon tervettä järkeä ja uskallusta tuoda omia mielipiteitä esille.
Peppi Pitkätossullakin oli rusettinauhat, vai oliko?
Hyvää viikonloppua täältä sumuisesta Turusta :)
Varmasti on oma lapsuus luonut vankkaa pohjaa Sinkkosen työlle, jota myös minä suuresti arvostan kaiken norsunluutorneissa vornimisen ja sänahelinällä kikkailun sijaan. Sinkkonen puhuu ja kirjoittaa asiaa.
PoistaOnneksi tuota omaa lapsuuttaankin on voinut ja edelleen voi työstää, jos ei nyt vallan onnelliseksi niin kutoa se kuitenkin siedettävään ja hyväksyttävään muotoon.
Mai, Peppi & rusettinauhat: upea veto!! Naureskellen jään aprikoimaan, mitä johtopäätöksiä siitä voimme vetää... Hyvän mielen viikonloppua Sinulle myös sumun keskeltä!
Olen aina inhonnut kiristäviä rusetteja, jotain vapaudenkaipuuta sekin. Juu omaa lapsuuttani ja nuoruuttani olen minäkin työstänyt aika paljon. Aina löytyy heitä, joilla asiat ovat olleet paljon pahemmin, valitettavasti.
PoistaTyössä joudun tekemisiin maahanmuuttajalasten kanssa, jotka tulevat sodan keskeltä. Voiko enää lapsuus olla traagisempi kuin heillä??? Jo katse kertoo paljon...
Mai; kyllä oli hauskaa, kun niistä silmät vinoiksi kirraavista ruseteista pääsi eroon, ja sai itse kiepauttaa hiukset ponnarille iloisesti heilumaan:)
PoistaTotta: Vaativaa ja haasteellista työtä teet. Traagisempaa on vaikea lapsen kohdalle kuvitella. Vastaava koskee niitä 80 000 lasta, jotka meiltä sodan jaloista Pohjoismaihin lähetettiin.
Onneksi ihminen pääsääntöisesti on selviytyjä perusolemukseltaan ja elämä voittaa...