Roslund: "Kolme tuntia / Tre timmar" - ex Libris...

"Kolme tuntia", Roslund, WSOY, 2018, 431 s., suomentanut Veijo Kiuru.

Anders Roslund (s.1961) on ruotsalainen journalisti ja kirjailija, joka tuli tunnetuksi erityisesti kirjoittajakaksikko Roslund & Hellströmin toisena osapuolena. Anders Roslund oli työskennellyt mm. kulttuuritoimittajana ja
Börge Hellström oli entinen rikollinen. Yhdessä he loivat dekkareita jotka yhteiskunnallisessa tarkkanäköisyydessään ja realistisuudessaan jatkoivat ansiokkaasti Sjöwall& Wahlöön luomaa ruotsalaisen dekkarin parasta perinnettä.

Kaksikon yhdessä luomat teokset keräsivät lukuisia kirjallisia palkintoja ja ehdokkuuksia. Kansainvälisen läpimurron he tekivät jännärillään Kolme sekuntia (Tre sekunder, suom. 2011). Jännäri sai jatkoa v. 2016 kun Kolme minuuttia ilmestyi. Börge Hellström menehtyi 2017, ja  Anders Roslund kirjoitti yksinään kaksikon aloittamaan sarjaan itsenäisen jatko-osan Kolme tuntia (Tre timmar, 2018)." (Kustantaja)

                                                        ©Emil Eiman-Roslund
 
"Värtanin satamasta löytyy kontillinen hapenpuutteeseen kuolleiden ruumiita. Uudesta elämästä haaveilleiden ihmisten elämä on katkaistu, kontti on tilkitty ilmatiiviiksi jossain matkan varrella. Ewert Grens pakottaa avukseen vanhan tuttunsa, rikollisesta elämästä luopuneen Piet Hoffmanin.
Tämä soluttautuu pakolaisia salakuljettavaan järjestöön, jonka lonkerot ulottuvat Pohjois-Euroopasta Länsi-Afrikkaan asti. Piet tutkii juttua Nigerissä ja Libyassa. Ewert Tukholmassa. Nälkää ja köyhyyttä pakenevien ihmisten häikäilemätön hyväksikäyttö liikevoiton maksimoimiseksi saa kummankin sapen kiehumaan,
ja tutkimukset johtavat kovaa vauhtia vaarallisiin tilanteisiin pakolaisvirran molemmissa päissä." (Takakansi)

Tämä kirjailija ja hänen aiemmat Hellströmin kanssa kirjaittamansa dekkarit olivat jostain kumman syystä jääneet minulta tyystin katveeseen, mutta tämä kättely oikaisi tilannetta ja totta vie kannatti!! Roslund lähtee reippaasti liikkeelle ja  tihentää tunnelmaa sekä tiivistää poljentoa loppua kohden kappaleita lyhentämällä ja kahden sektorin kerrontakulmaa lennosta  vaihtamalla saaden lukijansa sopivasti hengästymään.

Matkan varrella selviää mitä kaikkea mysteeristä pitää sisällään mielenkiintoinen cirrata caput, jonka lonkeroiden tuusannuuskaksi murskaamiseksi  Ewert -komisario, joka kuuntelee Siw Malmqvistin nuoruusnostalgiaan vievää kappaletta: "Tunna skivor" -  ja kaidalle polulle itsensä kammennut, soluttautujamestari Piet urakalla huhkivat.

Ihmiskauppa ja  -salakuljetus ovat varsin tuottoisia busineksiä, joiden tarkkaa taloudellista arvoa ei tiedetä ja sen volyymia voidaan vain arvailla.
Vaikka  opiskeluaikaisen kauppiksen liiketaloustieteen proffan  mukaan yrityksen tehtävänä onkin voiton maksimointi pitkällä tähtäimellä, ei tätä kirjassa sovellettua toimialaa eikä metodia käy hyväksyminen. Ei edes tässä globaalissa markkinataloudessa, eikä ikuna missään. Ihmisarvon pitäisi mielestäni olla ohittamaton itseisarvo, vaan kun ei....
Tämä itsestäänselvästi myös, vaikkakin  teoksessa keljukojootit tarjoavatkin asiakkailleen de-luxe -mallista kokonaispakettia  pisteestä A pisteeseen B runsaasti lievästi ilmaisten  epävarmuustekijöitä sisällään pitävän yhden ainokaisen meren ylityksen varteenotettavana vaihtoehtona.

-   Aikaisemmissa tutkimuksissa oli käynyt joskus niin, että hän (Ewert) oli kokenut kuolleiden tarkastelevan häntä hänen tarkastellessaan heitä. Nyt ei ollut niin, 
ei tällä kertaa. Ennemminkin kuin hän olisi tuntenut jonkinlaista vastuuta nuoresta miehestä, joka oli piilotettu ruumishuoneeseen väärällä nimilapulla varustettuna. Ja hänen viipyessään vielä kasvojen ääressä, jotka eivät kyenneet vastaamaan kysymykseen, kenelle ne kuuluivat tai miten ne olivat sinne tulleet, hän oli tajunnut, että oli olemassa rangaistus siitä, että riistettiin ihmiseltä elämä, mutta että sen sijaan oli jotensakin riskitöntä riistää tältä elämän jälkeinen kuolema. Että niin ei pitäisi olla. Ja että rikoskomisarion vastuulla oli antaa nuorelle miehelle kuolema takaisin...

Mitä ajankohtaisin aihe plus vahva dekkarillinen panos tuottivat mukaansatempaavan ja hyvin tahdistetun jännärin, joka valjuutta vieroksuen tarjosi täyslaidallisen toimintaa, käänteitä, henkilöhahmoja tunteineen ja tuntemuksineen sekä ripotteli rinnalle eettisiä ja moraalisia peruskysymyksiä. Kompaktit ja oivasti kasassa pysyvät tiheätunnelmaiset kolme tuntia!

-  Minähän toivon edelleen: ehkä vielä on joku, joka ei ole antanut periksi... 

Neljättä vartoillen ja sen nimeä ounastellen: