Jarno Hietalahti: "Huumorin ja naurun filosofia" - ex Libris...

"Huumorin ja naurun filosofia", Jarno Hietalahti, Gaudeamus Oy, 2018, 315 s., kansi: Heikki Rönkkö, piirroskuvat: Harri Haarala.

"Jarno Hietalahti  (s.1984) on tutkijatohtori Jyväskylän yliopistossa ja absurdin huumorin ystävä. - Nauru on ilon ja riemun ilmaus, joka muistuttaa meitä ihmisyydestämme. Elämään kuuluu avoimuus, vapaus ja kukoistus.
Jos nämä piirteet alkavat kadota näkyvistä - olipa kyse juhlapuheista, työtehtävistä tai arkisesta kanssakäymisesta - nauru ravistelee ja herättelee." (Lievelehti)

                                                      ©Joonas Pennanen

"Huumori kietoutuu ihmiselämän kaikkiin puoliin, mutta nauru ei kaiu tyhjiössä. Huumori voi palvella vallan välineenä mutta yhtä lailla tarjota kanavan valtaapitävien arvosteluun. Pahimmillaan vitsit loukkaavat, erottavat ja aiheutettavat konflikteja. Parhaimmillaan ne ovat merkki yhteisestä näkökulmasta, jaetusta maailmasta, läheisyydestä.
Huumorin ja naurun filosofiassa tarkastellaan huumorin olemusta, historiaa ja ajankohtaisia ilmiöitä sekä aihetta käsitelleitä henkilöitä Aristoteleesta
Monty Pythoniin ja Friedrich Nietzschestä Sacha Baron Coheniin.
Filosofista näkökulmaa halkovat haastattelut, joissa tunnetut humoristit
Joonas Nordmanista ja Heli Sutelasta Petteri Summaseen kertovat, mitä huumori heille itselleen merkitsee ja mihin naurua ylipäätään tarvitaan." (Takakansi)

Ei tämän parempaa ja hauskempaa tapaa aloittaa marraskuinen lukukuosio.  Minulle huumori on aina ollut yksi oleellisista elämän kulmakivistä kirjallisuuden ja luonnon ohella, joten olikin todella kiinnostavaa tutustua tähän ihka ensimmäiseen aihepiiriä käsittelevään ja oivasti avaavaan filosofiseen teokseen, jonka mukaan huumorista on moneksi: se tarjoaa huojennusta, pohjautuu yllätykseen, sen ytimessä on ristiriita, se on poikkeama, tarkoittaa asioiden välistä yhteensopimattomuutta, on kriittistä, konservatiivista ja maallistava voima, 
siinä on jumalallisia piirteitä, se merkitsee ylemmyden tunnetta ja kytkeytyy vastarintaan, se tarkoittaa vinoa näkökulmaa, siitä löytyy suojautumismekanismi, se on alistamista ja utopiaa sekä se on asenne.


-  Huumorintajun jalostaminen ei tapahdu noin vain. Aristoteles painottaa,
että huumorintaju on luonteenopiirre, ja luonteenpiirteitä pystytään paitsi arvioimaan myös kehittämään elämän saatossa. Sekä humoristisuus että kyky nauruun ovat suotavia luonteenpiirteitä. Olennaista on tilannetaju. 
Hyveellinen suosii huumoria, joka ennemmin huvittaa kuin loukkaa kuulijaa. Tämän pohjalta Aristoteles tarjoilee käyttökelpoisen ohjeen monelle 
(omasta mielestään) ratkiriemukkaalle rääväsuulle: kaikkia mahdollisia vitsejä ei ole pakko kailottaa heti tilaisuuden tullen, koska toisen ihmisen tekeminen naurunalaiseksi voi olla erittäin loukkaavaa. Kasvatuksen näkökulmasta kunnioitus on hauskuutta tärkeämpi arvo. Vanhempien ja vaikkapa opettajien tapa suhtautua huumoriin vaikuttaa merkittävästi huumorintajun kehittymiseen...

-  Logoterapian kehittäjänä tunnettu Viktor E. Frankl (1905-1997) on sittemmin muotoillut aristoteelisesti, että huumorintajun kehittäminen ja taipumus nähdä asioita humoristisesti ovat kykyjä, jotka opitaan perehdyttäessä elämäntaitoon eli pyrittäessä kohti elämää, jossa arvostetaan oman itsen lisäksi myös muita. 
 

Mitä tiukempi mutka, sitä barskimpi huumori. Kuinka on: onko Sinulle huumorin kukka se kaunein, onko huumori elämän suola, sujuuko se huumor'pelillä? Viljelettekö muille aukeamattomia perhe- tai parisuhdevitsejä?
Onko huumorintaju aikaansaanut kummeksuvia katseita tai johtanut peräti konflikteihin kuten itsellä?

Jälkimmäisestä oiva esimerkki kohdallani on seuraava: olin Isääni saattohoitamassa sairaalassa, jossa hän vielä tuolloin oli kahden hengen huoneessa. Ominaiseen tapaansa, hän kertoi jonkun hauskoista, älyllisistä vitseistään, jolloin purskahdimme hervottomaan nauruun.
Välisermin takana ollut toinen, samalla viivalla oleva potilas yskäisi ja kysäisi varovasti: "Tuo kuulostaa hyvältä, saanko nauraa mukana?" Jolloin vedin näköesteen syrjään, Isäni kertoi vitsin uudelleen ja nauroimme makiasti ja äänekkäästi kaikki kolme. Ja eikös avoimesta ovesta käytävältä tupsahtanut vauhdilla pärstä peruslukemilla osastonhoitajahirmu riuhtaisten minut väellä ja voimalla käytävälle sekä käyden sormi sojossa tuohtuneena ripittämään ja peräämään: "Ettekö Te tiedä kuinka vakava potilaan tilanne on??"
Tuohon tyynen napakasti totesin, että kyllä vaan tasan tarkkaan ja juuri siksihän me nauramme!!

Mistä huumorissa on kysymys? Alkukiitoksensa kirjailija osoittaa vanhemmillen, joiden ansiosta ymmärrän, että huumorissa on kyse hauskuuden lisäksi ihmisyydestä. Nimenomaan ja juuri siitä!

Jos ei nauru pidentäisikään ikää, niin se tekee elämästä ainakin hauskempaa. Näin ajankohdan kunniaksi : terkkuja tuonilmaisiin; kiitos teille rakkailleni,
jotka annoitte minulle huumorin lahjan. Kynttilöitä sytytellen toivotan mitä parhainta pyhäinpäivän viikonloppua Sinulle lukijani ja blogikaverini!

- Huumorin ja naurun filosofia on kriittinen ylistys huumorille. Kirja on filosofeille, humoristeille, naurajille ja kaikille, joiden elämässä on sijaa ilolle.

Kirja Sinulle ja minulle:)