"Koiratkin irrallaan", Ian Rankin, Blue Moon, 2019, 387 s., suomentanut
Ulla Ekman-Salokangas.
"Ian Rankin (s.1960) on kotoisin Skotlannin Fifestä ja asuu Forth-vuonon toisella puolella Edinburghissa, joka on myös hänen John Rebus -sarjansa näyttämö. Kolmentoista komisario Rebus -romaanin lisäksi Rankin on julkaissut kahdeksan muuta kirjaa, niistä kolme nimellä Jack Harvey. Ian Rankin on nykyään yksi Britannian luetuimmista ja arvostetuimmista rikoskirjailijoista." (Kustantaja)
"Tunnettu lakimies on tapettu, ja myös uhkauskirje löytyy. Toisaalla Edinburghissa veteraanigangsteri Iso Ger Cafferty saa luodin ikkunansa läpi.
John Rebus on eläkkeellä, mutta kun vanha aisapari komisario Siobhan Clarke pyytää apua saadakseen puheyhteyden Rebusin arkkiviholliseen, eläkeläiskomisario ei epäröi vastata myöntävästi. Samaan aikaan komisario Malcolm Fox joutuu yhdyshenkilöksi, kun kaupunkiin tulee sikäläistä rikollisperhettä jahtaava Glasgowin rikospoliisin ryhmä. Rebusin ja kumppaneiden tutkinta johtaa kuohuttaviin menneisyyden tapahtumiin.
Ja kun kaikkeen liittyy rikollispomojen keskinäinen kädenvääntö, käänteitä riittää. Entä millä tavalla koirat liittyvät asiaan?" (Takakansi)
Edellisessä suomennoksessa Rankin pohti Rebusin avustuksella eräänlaista iäisyyskysymystä: Pyhiä vai pahoja (2017), ja pohdinta kirvoitti toteamuksen: Tästä Rankinin luomasta hepusta ja hänen mutkat suorikisi oikovasta ja paragraafit nurkkaan puhaltavasta tyypistähän tämä tyttö tykkää, - ja kovasti! Kirjailija on luonut Rebusista tukuisan, lukuisia jatko-osia kestävän persoonan...
Tässä uutukaisessa Rebus toimii Skotlannin poliisin, jonka motto on "Semper vigilo", konsulttina, kun taas Fox puolestaan kipristelee puun ja kuoren välissä yhdyshenkilönä taiteillessaan. Rebus sen sijaan on ihka oma särmäinen itsensä ja dialogit Siobhanin kanssa sen mukaista kepeää herjanheittoa, nasevaa naljailua ja verbaalista nuorallatanssia.
© The Scotsman 18.10.2013
Siobhan houkuttelee Rebusia jopa kutsuvasti myös kanssaan telttailemaan pähkittäessä kollegiaalisella tasolla, pitäisikö Rebus kytkeä juttuun vai ei, jolloin viljellään vanhaa sanontaa, jonka mukaan kannattaa jonkun mieluummin kusta ulos teltasta kuin ulkoa sinne sisälle... Ja pestausneuvottelut kulkevatkin näin juoheasti:
- "Niin Siobhan?" Rebus sanoi vastatessaan. "Page haluaa sinut mieluummin telttaan kuin ulkopuolelle." "Onko se edes mahdollista?" "Toimit neuvonantajan ominaisuudessa." "Niin kuin Scherlock Holmes? Pitääkö minun tehdä laskuja ja sellaista. Tarvitsenko taloudenhoitajan ja avustajan?" "Kiinnostaako vai ei?"
"Hän oikeasti haluaa minut koska minä olen kanava Caffertyyn?" "Niin." "Pidetäänkö Caffertyn saama viesti poissa julkisuudesta?" "Toistaiseksi" "Virallinen kuulustelu hänen kotonaan?" "Page arvelee voivansa sopia siitä Shina Mac Bryerin kanssa." "Mitä tehtävää minulle sitten jää?" "Arvaan että keksit jotakin." "Olenko havaitsevinani innostuksen puutetta, komisario Clark."
"Vain koska minä tiedän millainen sinä olet - kun sinut panee telttaan.
Alat yrittää hakata tukipaaluja nurin." "Se on kuitenkin parempi kuin että pissaisin päälle ulkopuolelta, vai?"
Rankinin luomassa Rebusissa vaikkakin on jotain hyvin tuttua ja turvallista, ei persoona kulu eikä ummehdu, vaan kirjailija kuljettaa vaivatta kehityskaarta virkauralta neuvonantajaksi, joka teeman mukaisesti - mihin's koira kirpuistaan? - sooloilee, vikuroi ja lompsuttelee omia kiemuraisilta vaikuttavia, mutta tutkinnallisesti tuloksiin johtavia uriaan, - iloksemme.
Tämä sarja pitää hyvin pintansa edelleen tasalaatuisena ja juonikuvioiltaan vaihtelevana moton mukaisesti aina valppaana olevana Rebuseineen ja toteamuksineen, että Pirun kanssa asioidessa tarvitaan pitkä lusikka.
Niin, jottei unhettuisi: Haluaisitko koiran?
Hyväksi lopuksi sävelten siivin, ollos hyvä : Dogs in the Wild & Ian Rankin discusses Even Dogs in the Wild youtube-videona.
P.S. Selvyyden vuoksi: postauksissani löytyy yleensäkin klikkaamalla lihavoitujen sanojen alta lisätietoa ko asiasta.
Irtokoiria rapsutteli:
Rebus kuuluu suosikkeihini ja irtonaiset koiratkin olen jo saanut kiinni, siis lukenut. Kiitos oivaltavasta arviosta.
VastaaPoistaSkotit ovat myös suosikkejani, asuessani Britteinsaarilla pari vuotta kävin muutaman kerran siellä pohjoisessa ja tykästyin paikkoihin.
Kiitos Cara; näitä irtokoiria mielikseen houkutteli luokseen pantoihin kytkettäviksi.
PoistaSkoteissa ja Skotlannissa on jotain selittämätöntä lämpöä ja luontaista mieltymystä herättävää näin etänäkin ja on helppo uskoa, että tykästyit:)
Tulin taas katsomaan kirjailijan kuvaa ja kun ei ollut googlasin sen. Sen verran olen utelias, että tarkistan aina kirjailijan kuvan.
VastaaPoistaRebusta seurasin telkkarista, mutta en ole vielä lukenut kirjailijan kirjoja.
Kiitos Mai, sama on tapa itselläkin, kuva ja kirjailijan tiedot ovat hyvä taustoite ennen lukemista.
PoistaTuota lihavoitua kirjailijan nimeä klikkaamalla pääsee Rankinin kotisivuille kuvineen ja yleensäkin postauksieni lihavoitu sana tai teksti kätkee klikkauksen päähän lisämateriaalia ko. asiasta tai henkilöstä:) Mukavaa viikonjatketta!
Jahas, taas olis tarjolla sarja, johon pitäisi tutustua!! Tapasi kirjoittaa kirjoista on niin mukaansatempaava, että haluaisin ne aina heti kaikki tänne nyt! :)
VastaaPoistaPistän irtokoirat korvan taa! (toivottavasti niissä ei ole kirppuja;)
<3
Ollos huoleti Kaisa Reetta: näissä mainion Rankinin kaikenlkarvaisissa EI ole kirppuja:)
PoistaVeteraanigansteri ja eläkeläiskomissario nousevat tuolta kivoina känttyröinä mielikuvitukseeni ja rikollisperhe plus poliisin ryhmä tuovat oman lisänsä 🙂 Nummet kuhisevat ja koirat haukkuvat.
VastaaPoistaLähdenpä tästä googlaamaan Scotland Yardia samalla kun tätä kaikkea kääntelen mielessäni 😎
Rita A; ihanaa: nummet kuhisevat ja koirat haukkuvat, eläköön vilkas mielikuvitus nyt ja aina:)
PoistaJuu, ei se enää ikäsidonnaista tämä toimeliaisuus, hyvisten eikä pahistenkaan, mutta pysyköön Sinun viikkosi sillä hyvällä puolella!
Ihan on tuntematon sarja minulle. Kuvaat tätä niin mielenkiintoisesti, että lukulistalle ehdottomasti menee.
VastaaPoistaKiitos Anneli A ja mukavaa, jos löysit jotain uutta! Rankinin vahvuus on paitsi herkullisissa dialogeissa ja kuvauksissa myös dekkaristina siinä, että rikokset rikoksina eikä hänen tarvitse lukijansa silmille suolenpärskeitä ryöpäyttää lukunautintoa tuottaakseen.
Poista