"Totta toisin", Jan Blomstedt, Tampereen aforismiyhdistys, 2018, 106 s.
Jan Blomstedt (s. 1952) on suomalainen kauno- ja tietokirjailija, esseisti, suomentaja ja kriitikko.
"Totta toisin sisältää aforismeja eri aloilta:
kirjallisuudesta, filosofiasta, tieteistä, politiikasta ja historiasta –
ja tietenkin elämästä. Läpikäyvänä teemana on näkymätön, jolla on monta
olomuotoa ja -sisältöä." (Takakansi)
Aforismit edustavat minulle kepeitä viiltoja, nopeita viuhahduksia ja säkeneitä, jotka kutkuttelevat, herättävät mielihyvää ja luovat avartavia ajatuksia.
Niitä on kätevää ja antoisaa lukaista pieninä palasina ikäänkuin koristeeksi kakun tai pisteeksi i:n päälle. Blomstedtin tyylistä olen pitänyt sen napakkuuden ja ilmaisutavan vuoksi. Aiemmat postaukset: Suun pielestä (2014) ja
Historian ironia (2016) sekä Blomstedtin suomentamana Paul Valéryn Hampaissa (2016).
- Mitä on normaali? Laajaa kannatusta saanut poikkeus.
- Mitä on uusi normaali? Suosiotaan lisäävä poikkeus.
- Totuus pitää elää. - Sen olen elänyt luissani, ovat vieläkin kippurassa.
- Totuus on matka, tosiasiat pysäkkejä.
- Ratkaisusta voit takaperin lukea ongelman.” Mene pidemmälle, ongelmasta voit lukea aiemman ratkaisun.
- Paimenidyllin kestämätön jännitys: milloin susi tulee?
- Oikeat vastustajat ovat käänteisiä ystäviä. Jokin puute puree heihin.
- Matematiikan historiaa: päivällä teimme numeron itsestämme, yöllä laskimme lampaita.
- Maltilliset? Ne joilla ei ole valtaa.
Blomstedtin skaala on laaja-alainen. Hän sivaltaa sanan säilällään herkullisen taitavasti lukijansa ajatusnystyröitä ammattitaidolla hieroen. Ikäänkuin kysyen: "Kas tässä; mitäs pidit?" Sivallukset ovat teräviäkin ja paikoin pahankurisia olematta kuitenkaan pahanilkisiä. Lukiessa pysyy pilke silmäkulmissa ja tämä pieni-suuri teos sopii upeasti myös kesäkirjastoon nautittavaksi ja rentouttavaksi matkakumppaniksi.
"Näkymätön kiehtoo ja pelottaa, noitamagiasta kybersotaan. On kysytty myös näkymätöntä hyvää. Suurin osa on. Sitten paljastui mikroelämä meissä,
uusi näkymätön. Pettymys. Löytyi pimeä aine. Avaruus ihmeitä täynnä. Etäistä! Mutta jokin vetää: kaipuu kaikkeussivullisen osaan? Minne se olisi hävinnyt? Aforismiin? Skaala ulottuu selviöiden aukoista puolinäkymättömään.
Annetaan tieteelle ja armeijalle näkymätön, aforismille jää vilahdukselta nähty.
Ja tuleehan siitä suurimmalle osalle ihmisistä taas näkymätöntä." (JB)
- Sammalpeite: raunion uusi nuorekas look. Ota, lue ja nauti! Älä sammaloidu!
Kaikkeussivullisena:
Ai miten kiva tuo matematiikan historia ! Pidän kovasti mietelauseista, ne pistävät ajatukset vaeltamaan ja mielen filosofoimaan. Tuommoiset sopisivatkin kivasti yhteen vetämääni keskusteluryhmään, joka tosin juuri jäi kesätauolle.
VastaaPoistaOlet oikeassa kun toteat että aforismit herättävät mielihyvää. ♥ Joutilaaseen kesäpäivään sopivia. Huovalla selällään maaten voi lukaista yhden kerrallaan, katsella poutapilviä taivaalla ja antaa ajatusten vaeltaa :)
Aforismit ovat napakoita pikku nipistelijöitä, etenkin Blomstedtin kynästä peräisin olevat, - ja nautinnollista palasteltavaa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja kesä helliköön viikonjatkoasi:)