"Professori", Cristovão Tezza, Aviador Kustannus, 2018, 272 s., suomentanut
Tarja Härkönen.
"Cristovão Tezza (s.1962) on yksi brasilialaisen nykykirjallisuuden suurista nimistä. Hän on kirjoittanut 17 romaania ja kaksi novellikokoelmaa sekä essee- ja kolumnikokoelmia. Hän työskentelee myös kirjallisuuden professorina.
Aviadorin keväällä 2018 julkaisema Professori -romaani on luomisvoimansa huipulla olevan kirjailijan taidonnäyte. Tezza itse pitää romaania kansainvälisestikin palkitun tuotantonsa kypsimpänä teoksena.
Romaanissaan hän rakentaa Proustin ja Faulknerin hengessä monitasoisen kertomuksen ulkoisesti menestyneestä miehestä, joka elämänsä huippukohdan hetkellä huomaakin katuvansa menneisyyttään. Tezza vierailee
Helsinki-Lit -festivaaleilla 26.5.2018. (Kustantaja)
"Romaanisen filogian professori Heliseu da Motta e Silva herää aamulla levottomasta unesta päivään, jona hänet on määrä palkita tiedemiesurastaan. Vanha professori alkaa laatia mielessään puhetta, mutta kesken sen laadinnan hän havahtuu ristiriitaisiin muistoihinsa: isän ankaruuteen, äidin hämärään kuolemaan, opiskeluaikaansa, ulkomaille muuttaneeseen poikaansa, avioliittoonsa Mônican kanssa ja intohimoiseen muistoon Therèzestä, salaperäisestä ranskattaresta. Romaanissaan Cristovão Tezza rakentaa Proustin ja Faulknerin hengessä monitasoisen kertomuksen ulkoisesti menestyneestä miehestä, joka elämänsä huippukohdassa ja julkisen palkitsemisen hetkellä huomaakin katuvansa menneisyyttään." (Takakansi)
Itselle uusi brasilialaiskirjailija on löydös, joka saa posket innosta hehkuen tarttumaan teokseen. Sujahdamme suoraan sisään professorin verkkaiseen heräilemiseen ja yhtä verkkaisiin aamutoimiin, joita huolella suorittaessaan
hän manailee tätä aamuvarhaisten vaivojen loputonta letkaa, riittailee kulunutta elämäänsä, sen tarkoitusta ja läksiäispuheensa teemoja ja aloitusta: vanhat työtoverit, hyvä herrasväki, rakkaat kuulijat - ei, ei ikipäivinä rakasta;
se näyttäisi karnevaalinaamiolta kasvoillani, Groucho Marxin naamalta;
-hyvät ystävät, - ei ystävää, se olisi tungettelevaa, en ymmärrä, miten ne tietokoneen tuijottajat onnistuvat saamaan miljoona ystävää; yksikin olisi hyvä määrä, tähän on tultu, ja hän hymyili, kenties hyvä vitsi heti kättelyssä. mutta ei, hän ei ikinä sanoisi niin, itsesäälistä siirappista mönjää; rehellisesti sanottuna olen jo päässyt tuosta ystävyyksien vaiheesta, kaikki on nykyään silkkaa olemista sen paljaimmassa muodossaan; Hyvät kollegani - ei ihan noinkaan, siinä on hitusen liian omistushaluinen ja hellä sävy; pelkkä Kollegat - ja perään hienovarainen hymy juuri oikeassa ystävyyden hengessä...
- Ja vain kaikki kuolleet ovat virrannutta vettä. Ne, jotka ovat jäljellä, pyörittävät yhä maailman myllyjä...
Puhe, kertojan ääni tulee selkeästi professorin pään sisältä, mutta tarinaa kerrotaan ikään kuin ulkopuolelta tarkkaillen sanojen kaikua ja merkitystä.
Tämä kaksitahoisuuden tuntemus on vaikeaa selittää, mutta se toimii viritteellisnä tehokeinona upeasti. Tezza sivuaa kaiken matkaa myös Brasilian historian- ja kielenkehittymisen taustoja sekä yhteiskunnallisia vaiheita:
- Vielä jokunen vuosi, ja Brasilia alkaisi tuoda maahan venäläisiä autoja, Ladoiksi kutsuttuja, itsensä Gorbatshovin sinetöimän sopimuksen mukaisesti!
Eikä siinä kaikki: luottokortin käyttäminen ulkomailla vapautettaisiin, mikä antaisi meille nykyaikaisen säväyksen! Hauska paradoksi, Ladat ja luottokortti, tämän maan muotokuva, hyvä herrasväki! Ja miten, miten ja miten monta kertaa minulle soitettiin radiosta ja televisiosta ja kysyttiin ulkomaalaisten sanojen invaasiosta portugalin kieliparkaamme! Professori Heliseu, selviämmekö me tästä leksikaalisesta ja semanttisesta atakista? juontajat kysyivät tuohtuneina malttaen tuskin odottaa suurenmoista asiantuntijan diagnoosia. Onko "deletoida" pätevä ilmaisu? Onko "software" kielen hengen mukainen? Karthago on hävitettävä! Hyvä herrasväki, se oli ammatillisen elämäni kulta-aikaa! niin, 1990-luku...
- Ei kykene ihminen hyve sana sanoa lähimmäisest, iollei hen ole ensist sanona hyve sana itzestens. Vita Christi, 1045
Tämä ikätoveri käy hikoillen ja tutisten läpi omaa elämänhistoriallista jaakobinpainiaan laatien elämänvaiheittensa tilinpäätöstä. Mielenkiintoista ja suositeltavaa puuhaa, sillä menneisyytensä kanssa sinuiksi pääseminen on hyvän loppusuoran ehdoton edellytys. Tehty on omalta osalta, - hikinen, mutta palkitseva urakka, joka on kannattanut. Lukiessa herääkin kysymys: kuinka paljon kirjailija on vuodattanut teokseensa omakohtaisuutta vai onko tarina puhtaasti fiktiota... Niin tai näin: tälle lukuelämyksen tarjonnelle teokselle tämän Brasiliaan sieluansa jättäneen tytön sydän sykki lämpimästi:)
Tezza kirjoittaa niin intensiivisesti ja elävästi, että lukiessa kuulee arvon professorin pienesti ärisevän ja narisevan jupinan. Kieliasu on rikas ja värikäs kuin itse kirjailijan kotimaakin ja ulosanti hersyvää. Tarja Härkösen suomennos on nautinnollista luettavaa ja Jonna Nisun tyylipuhdas ja sisällönmyötäinen kansi katseen vangitseva.
- Sana on kuin kolikko, vain käypä kelpaa...
Johanna: tervetuloa mukaan näille kirjallisille ja muillekin poluille kommentoimaan ja keskustelemaan, toivottavasti viihdyt mukana matkalla:)
Cristovão Tezza & Aviador Kustannus: por este livro,
Muito obrigada!
Tämä on ainoa Helsinki Lit -tapahtumaan tulevien kirjailijoiden teoksista, joita en ole lukenut. Kirja odottaa mua kirjastossa ja nyt sinun tekstisi herätti sitä kohtaan mielenkiintoa, vaikka olin jo melkein päättänyt, että annan olla tämän suhteen. Olin nimittäin toisaalta ja ns. luotettavalta taholta kuullut, että en mitään menetä, vaikka en tätä lukisi. No, katsotaan nyt, kunhan käyn kirjan hakemassa kirjastosta, että mikä fiilis sen myötä tulee.
VastaaPoistaJaa-a, se on tuo lukukokemus niin monesta tekijästä kiinni. Itselle käy usein suurella toitotuksella lanseeratun ja kehua retostellun suhteen niin, että alkaa tökkiä ennakkoon. Kiva kuulla kommenttisi tästä professorista:)
PoistaHieno postaus ilmeisen hienosta kirjailijasta ja teoksesta. Professori huomaa katuvansa menneisyyttään elämänsä huippukohdassa... Voi että tuntuu jännittävältä romaanin aiheelta ! Kaksitahoinen kerronta johon viittaat tuntuu niinikään erittäin kiinnostavalta. Jos saan tuon käsiini luulen että lukukokemusta värittävät omat muistot romaanisen filologian laitokselta :) En niitä kadu mutta olen iloinen että en jäänyt akateemiseen maailmaan vaan lähdin muualle opetushommiin. Ihania aurinkoisia toukokuun päiviä meille lisää. Ulkoilmaan kedoille kirmaamaan, ulos lukukammioista! :D
VastaaPoistaKiitos Rita A; tässä olisikin teos, joka varmasti aukeaisi Sinulle aivan toisella tasolla!
PoistaVaikka omaa kontaktipintaa - liike- ja yrityselämän puolelle kallistuneen työuran ansiosta - akateemiseen maailmaan ei ole kuin rupeaman verran tutkijoiden kanssa huseeraamisesta, niin kyllä tämän proffan mielenliikkeistä oli antoisaa lukea. Touhuilemisiin ja kirmailemisiin:)
Kiitos tästä Takkutukka! Olen varma että tämä tulee olemaan minullekin elämys.
VastaaPoistaSaattaisin hyvin kuvitella että tämä professori kutkuttelisi lukunystyröitäsi!
PoistaKiitos kommentistasi, mainiota lukutuokioita ja kesänjatkoa:)
Kiinnostava kirja sekä Brasilian että aiheensa puolesta. Eletyn elämän katumista on itsekin tullut joskus harrastettua :) Kiitos kirjan esittelystä!
VastaaPoistaJep; tuttu, joskin hedelmätön harrastus, kun emme menneisyydelle muuta voi, kuin ottaa opiksi & hyvät muistot mukaan reppuun...
PoistaBrasilia on monimuotoisuudessaan ja kaikkine ongelmineen uskomattoman kaunis ja kiinnostava maa, sen ihmiset ystävällisiä ja hymy on herkässä.
Kiitos kommentistasi ja tervetuloa lukusille, toivottavasti viihdyt mukana matkalla:)
Kerronnan selittämätön kaksitahoisuus, josta mainitset, on taas sellainen juttu, joka saa minut kiinnostumaan teoksesta!
VastaaPoistaKiitokset hienosta analyysistä, Takkutukka! <3
Ollos hyvä Kaisa Reetta; tuo kaksitahoisuus oli jännä ja erittäin harvinainen tuntemus lukiessa, - mielenkiintoinen kokemus:)
Poista