perjantai 11. toukokuuta 2018
Matt Haig: " Kuinka aika pysäytetään/How to Stop Time" - ex Libris...
"Kuinka aika pysäytetään", Matt Haig, Aula & Co. 2018, 363 s., suomentanut Sarianna Silvonen. Kansi Tuomo Parikka.
"Matt Haig (s. 1975) on tämän hetken suosituimpia brittiläisiä kirjailijoita.
Hän on kirjoittanut sekä tietokirjoja että romaaneja aikuisille ja lapsille.
Haig on saanut kirjoistaan lukuisia palkintoja ja niitä on käännetty yli 30 kielelle." (Lievelehti)
©Kan Lailey
"Tom Hazardilla on salaisuus. Hän näyttää tavalliselta 41-vuotiaalta mieheltä, mutta on harvinaisen tilansa vuoksi elänyt jo vuosisatoja. Tom on nähnyt Elisabetin aikaisen Englannin ja jazz-ajan Pariisin, maailmaa Etelämereltä
New Yorkiin. Nyt hän janoaa tavallista elämää. Selvitäkseen hengissä Tomin on jatkuvasti vaihdettava identiteettiään. Nyt hänellä on täydellinen ammatti: historianopettaja lontoolaisessa koulussa. Opettajana hän voi kertoa lapsille sodista ja noitavainoista kuin ei olisi ollut itse todistamassa niitä. Hän voi kesyttää historian, joka saavuttaa häntä kovaa tahtia. Tärkeintä on kuitenkin muistaa,
että rakastua ei saa." (Lievelehti)
Jahans; neuvo se on tuokin ja uteliaana tartuinkin tähän ensituttavuuteen Haigin kanssa. Aikahan on mitä mielenkiintoisin käsite, ja se on ollut lukuisten intensiivisten keskustelujen inspiroija vuosien varrella. Wikipedia määrittelee ajan näin: Aika on olemassaolon ja tapahtumien jatkuvaa näennäisesti peruuttamatonta etenemistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta. Aika on fysiikan perussuure, jonka yksikkö on sekunti.
Teos on viisilukuinen: Menneisyys, Elämä päiväkorentojen seassa, Mies joka oli Amerikka, Rose, Pianisti ja Paluu. Aikamatka läpi vuosisaton alkakoon Tomin, jolla on ei sairaus vaan vaiva, jonka arvostettu lääkäri joskus 1890-luvulla nimesi anageriaksi, jalanjäljillä. Vaivanhaltijat kyllä ikääntyvät normaalisti joskin verkkaisemmin kuin muut, mutta vanhenemisnopeus vaihtelee suhteen ollessa 1:15, mutteivat ole kuolemattomia.
- Ajattelen usein sitä, mitä Hendrich sanoi minulle yli sata vuotta sitten asunnossaan New Yorkissa. "Ensimmäinen sääntö on se, ettei saa rakastua",
hän sanoi. "On muitakin sääntöjä, mutta se on tärkein. Ei rakastumista.
Ei rakastamista. Ei rakkaudesta haaveileimista. Jos pidät tästä kiinni, pärjäät luultavasti ihan hyvin." Tuijotin hänen sikarinsa savukiehkuroiden läpi
Central Parkiin, jossa hirmumyrskyn juuriltaan kiskomat puut lojuivat maassa.
"En taida enää ikinä rakasta ketään", sanoin. Hendrich hymyisi pirullisesti,
olihan hän varsinainen piru mieheksi. "Hyvä. Saat tietenkin rakastaa ruokaa, musiikkia, samppanjaa ja lokakuun harvoja aurinkoisia iltapäivä. Saat rakastaa vesiputousten katselua ja vanhojen kirjojen tuoksua, mutta ihmisten rakastaminen on kiellettyä. Ymmärrätkö? Älä kiinny kehenkään ja yritä tuntea mahdollisimman vähän tapaamisia ihmisiä kohtaan. Muuten menetät vähitellen järkesi...
Vuosikymmenten ja -satojen varrella joka kahdeksas vuosi eri puolille maapalloa asuinpaikkaansa vaihtava Tom ehtii mm. seurustella Shakespearen kanssa ja toimia luuttupoikana, siemailla Bloody Maryja Zelda ja Scott Fitzgeraldin kanssa Pariisissa ja istuskella samassa ravintolassa Charlie Chaplinin kanssa ja kuunnella Spotifysta Don Henleyn "The Boys of Summeria". Entä kuinka käy Hendrichin neuvon kanssa?
- Mutta viime aikoina, nyt, minusta on alkanut tuntua siltä, ettei tunteisiin voinut suhtautua matemaattisesti. Jos yritti suojautua tuskalta, saattoi aiheuttaa itselleen uudenlaista, hienovaraisempaa tuskaa. Se on aikamoinen pulma.
En aio ratkaista sitä tänä yönä. Elämä on hämmentävää....
Entäpä mitä kummaa tapahtui, kun nappasin Haigin kädestä kiinni:
no kirjailijahan vei, enkä minä edes vikissyt! Tässä ajan pysäytyksessä sivut kääntyivät ja kellon viisarit pysähtyivät pitkälle yli Mummoliiton suositteleman nukkumahetken. Kaikki inhimillisen elämän tekijät löysivät paikkansa kerronnassa, joka oli rytmiikaltaan, verbaliikaltaan ja sanankäänteiltään sekä kiinnostavilta yhtymäkohdiltaan historian siipien havinoihin piirulleen kohdillansa. Elämän mielekkyyttä tarkasteltaessa ja sen merkityksen etsinnässä käytiin läpi koko ihmiselon tunne- ja kokemuskirjon sateenkaari ja kuinka kauniina sen spektri lukijalle avautuikaan.
Sarianna Silvoselta herkullinen ja laadukas suomennos. Tuomo Parikalta tyylikäs ja teoksen henkeen istuva kansi. Mukaansatempaava laatuteos, jossa oli jotain vanhan ajan kunnon tarinan iskennän makua!
- On kummallista, miten lähellä menneisyys on, vaikka sen kuvitteleekin olevan kaukana. On kummallista, miten se voi hypätä esiin keskellä lausetta ja iskeä kasvoihin. On kummallista, miten aaveet voivat lymyillä missä tahansa esineessä tai sanassa. ..
- On vain nykyhetki. Aivan kuten maapallon jokainen esine koostuu samanlaisista, vaihtuvista atomeista, niin myös ajan sirpale koostuu jokaisen muun osista. - Ymmärrän, että voin olla vapaa. Ymmärrän, että aika pysäytetään siten, että lakataan antamasta sen määrätä. Enää en huku menneisyyteeni tai pelkää tulevaisuuttani. Miten voisinkaan. Sinä olet tulevaisuus.
Niinpä vilkkaiden ja tapahtumarikkaiden viime viikkojen, tallattujen metsäpolkujen kiemurtelujen, luonnon vehreytyvyyden, valkovuokkojen hohtavien mattojen, lämmön, valon ja linnunlaulun voimaannuttamana ja ilahduttamana, päätin antautua kevälle ja antaa sen viedä mennessään...
Viikonloppua:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihan uusi tuttavuus minullekin, onhan sitä kokeiltava kun noin hienosti suositit.
VastaaPoistaAurinkoista ja helteistä(kin) viikonloppua!
Aina joskus uudet tuttavuudet iloisesti yllättävät kuten tämä! Kiitos Cara; aurinko paistakoon yllesi ynnä elämä hymyilköön:)
PoistaOlen lukenut Haigilta Radleyn perheen ja kuullut kehuja hänen joulu-kirjoistaan, tähänkin voisi tutustua. Tuosta rakastumiskiellosta tuli mieleen Mathias Malzieun Sydämen mekaniikka.
VastaaPoistaTämä ajan pysäytys kyllä houkuttelee tutustumaan Haigin muuhunkin tuotantoon. Tuo Sydämen mekaniikka ja Jack kukkuvine käkikelloineen kuulosti kivalta idealta kesälukemistoon, joten kiitos vinkistä ja aurinkoista viikonloppua Sinulle:)
VastaaPoistaKiitos erinomaisesta kirjan esittelystä. Haig on ihan uusi tuttavuus minulle, mutta on varmasti tutustumisen arvoinen. Hyvää äitienpäivää!
VastaaPoistaMukavaa, että kiinnostuit! Suhtauduin itse alkuun tilkan varovaisesti, kun ei aiheen huomioon ottaen tiedä, josko heittää scifin tapaisesti ulkoavaruuteen, mutta eipä montaakaan sivua, kun kerronta vei mennessään.
PoistaKiitos Anneli A ja samoin Sinulle aurinkoista ja lämminhenkistä äitienpäivää:)
Kirjan nimi oli jo kovasti mainoksissa ehtinyt minua mietityttää. Kiva että esittelit. Aika ja ajankäyttö ja ajanhallinta ovat jo vuosia muutenkin kiinnostaneet. Keväistä viikonloppua kalenteriajatuksin. Ihanaa äitienpäivää!
VastaaPoistaAika on mielenkiintoinen ja vekkuli tapaus; ajanhallinta priorisoimisineen, aikaa ei voi hallita - kiirettä voi, kiire on nippu vääriä valintoja, ja oppaitakin piisaa joka lähtöön, ken niitä halajaa. Elämä kuitenkin on tässä ja nyt. Näen asian niin, että tänään on avain eiliseen ja eväät huomiseen...
PoistaKiitos toivotuksesta; Sinulle aurinkoisia ja kesänlämpöisiä ajatuksia:)
Lähetin sinulle meilin... jos et sattunut huomaamaan :)
PoistaKiitos Rita A ja vastaus matkalla:)
PoistaAi että minä tykkäsin tästä historia/nykyaikapaketista. Haigilla on hommat kätösissä ja ajatuksissa, kun kirjoittaa näin mainiosti :)
VastaaPoistaMukavaa aurinkoista viikonloppua <3
Mai; kuin myös ja lukiessa kävi ns. vanhanaikaisesti eli ajasta kun oli kysymys, se menetti Haigin matkassa tyystin merkityksensä.
PoistaPääskypari kaarsi taivaaalla toissapäivänä, se on siis totta: aurinkoisia ja luonnonläheisiä kesäpäiviä Sinulle:)