ovat olleet sekä elämä että huusholli vimoisen reilun kuukauden ajan. Kaatolupien riittävästä määrästä sekä Sempan, tuon mäykkyjunnun ja
peura-ajurin koulutustarpeesta johtuen on jahtipäiviä kertynyt ennätysmäärä. Kanssakulkija on aarteineen ja rensseleineen mennyt tullakseen ja tullut mennäkseen. Muutamina kotipäivinä on pesumasiina hurrannut täyskierroksilla ja pyykkitupa ollut ahkerassa käytössä. Vakiruokakauppamme levittänee kohta punaisen maton ja torvisoittokunta päräyttää fanfaarin saapuessamme. Perusväriltään punaisen pirssimme oletusväriä on etsitty taannehtivasti ruskeanharmaan mönjäkerroksen alta. Ja onhan se ollut turvallista vaikkakaan ei lainsäädännöllisesti suotavaa eikä suorastaan suositeltavaa, jotta ruokapöydällä rojottaa kuivumassa kivääri...
Mutta jahti on sujunut hyvin johdetusti ja organisoidusti sekä tyylipuhtaasti kaatoineen. Sempulta (7.5 kk) on kaadettu yksi peura plus ajaminen komealla haukulla sujuu erinomaisen sinnikkääseen malliin; tämä hyvä. Nykytekniikasta on tässäkin harrastuksessa paljon iloa ja hyötyä: koirilla on tutkapannat, kaikki metsästäjät tietävät koko ajan toistensa sijainnit ja näkevät palikoista kartalta, missä ajo kulkee. Oli varsin hullunoloista taannoisen luistelunaytöksen tauolla, kun Kuopuksen palikka alkoi suureksi hämäännyksekseni haukkua ja hän esitteli kartalta, kuinka ajo etenee. Oma whatsapp-ryhmäkin peuraporukalla toimii vilkkaasti; ei siis mitään pelkkiä huru-ukkoja, vaan seurueen jatkuvuuskin on nuorilla jäsenillä mainiosti turvattu. Kuriositeettina mainittakoon, että yksi ainoa sateeton päivä on hellinyt näitä punanuttuja. Muutama eläin on vielä ylhäällä, joten jahti jatkuu päiväsellaisena kotoa käsin operoiden; huh-huh & hellurei & hellät tunteet...
Karhu vai kivi?
Omasta ajasta olen toki edelleen nauttinut suuresti. Vallinneet kelit eivät kuitenkaan valitettavasti ole suuremmin suosineet tähän ajankohtaan normisti kuuluvaa jokapäiväistä lenkkeilyä, joten omat kertyneet kilometrit ovat puolestaan jääneet ennätysvähäisiksi, mutta kuitenkin. Lukuilmoissa sen sijaan on riittänyt, ei valittamista.
Edellissyksynä passipaikalle unohtunut, sammaloitunut:
Pakkasarkku alkaa natista liitoksissaan ja hipoa rajojaan, silti iloiseksi(?) yllätyksekseni Kanssakulkija kuin ohimennen suupielestään lohkaista livautti ostaneensa villisian, SIAN!! Tähän rävähti minulta pari riviä painokelvotonta tekstiä ennen kuin metsienmies sai suunvuoroltaan täsmennetyksi, jotta siis Kuopuksen kanssa puoliksi suoraan kasvattajalta joulukuun alkuun. Ja ei, EI : tämä sika kuulemma tule olkapäällä kannettuna röhnöttäen puolikas hammasrivi ironisesti irvistäen tämähtämään tiskipöydällemme kuten kerran pääsi pihapiirin koko lapsilauman suureksi iloksi ja ihmetykseksi tapahtumaan vaan joko kasvattaja tai arvoisa jahtiparimme hoitaa sen siisteihin, hygieenisiin ja somiin suorastaan sieviin pikku paketteihin hirvilahtivajallaan, kuten on laita hirvenlihankin. Ja joulukin tiettävästi tulla jolkottaa...
Telkkien mahtimuuttolautta:
Tämä jokasyksyinen ruljanssi ja revohka huipentuu tulevan viikon tiiviiseen pinkomiseen erilaisista tapahtumista ja terveydenhoidollisista käynneistä useampien siviilitapaamisten kautta sunnuntaisiin Pikku-Iten, meidän metsäeskarilaisemme oletettavsti hilpeänvilleihin 6-vuotissynttäreihin; bueno:)
Tämän jälkeen toivottavasti elämä palailee uomiinsa, normaaliksi, mitä sillä nyt sitten tarkoitetaankaan...
Ex-luuskaleskenä uumoilee:
Kuulostaa hyvältä, että metsästäminen on nykyään noin turvallista ja kaikki tekniikka käytössä. On teillä kovasti touhua sen ympärillä syksyisin :)
VastaaPoistaTäällä sisällä lukuilmassa myös aikaa viettävä, räntäsadetta ja pimeyttä katseleva, hiukan kateellisena pakastintasi ajatteleva kanssakulkija.
Tämähän on harrastus,joka jakaa mielipiteitä ja herättää tunteita, mutta se tarkoittaa paitsi riistanhoidollisia toimenpiteitä myös ulkoilua, liikuntaa, luonnon elämyksiä ja rentoa yhdessäoloa vuosikymmenten aikana tutuksi tulleessa kaveriporukassa. Eipähän ole meidänkään kaksikko pahanteossa eikä mummoja potkiskelemassa;)
VastaaPoistaLiha suoraan luonnosta on myös toki tervetullutta ja siitä saavat osansa niin Esikoinen kuin myös muutama hyvä ystävä, eikä meidänkään tarvitse juuri lihatiskeillä norkoilla vuoden mittaan. Ja minulle jahtisesonki on ihka omaa, tervetullutta aikaa.
Kohta tässä pimeydessä vissiin tarvitsee kokoäiväisen otsalampun, mutta oivaa alkavaa viikkoa kynttiläntuikkein ja ulkoroihuin Sinulle!
Minä katsoin että tosiaankos siinä kivellä joku kököttää...loistavassa maastoutumispuvussa:) Harmi tosiaan että nämä kelit ovat olleet mitä ovat..saisi tuo ainainen sade loppua! Meidän pappa on innokas hirvimies ja tämä aika on sitä aikaa kun saadaan kuulla vanhojakin jahtitarinoita:) Mukavaa alkanutta viikkoa sinne teille♥
VastaaPoistaKiitos päden paja; hauska kuva, onneksi Kanssakulkija kuitenkin kotiutui ennen moista:) Tarinat, vanhatkin ja juuri ne ovat kiintoista kuultavaa ja luovat perspektiiviä menneeseen, muistoihin.
PoistaJep: tuo avoinna oleva yläkerran vaesihana on... Olisikos mitään sellaista antisadetanssia niin hoituisi kuntoilukin samalla? Iloisesti loiskutellen viikkoa etiäpäin:)
Velipojat ovat innokkaita hirvimiehiä. Tyttöni emännöi porotilaa, joten nämä ovat tuttuja puuhia, vaikka en juuri itse syö lihaa. Omia valintoja ja elämäntyylejä, harrastuksia, joista on monenmoista hyötyä, hyvinvointia ja jopa elinkeinoja.
VastaaPoistaÄidin vanhimmalla siskolla oli vanhana joka vuosi sika, jonka hän kasvatti vuoden aikana isoksi ja pisti sitten lihoiksi jouluksi. Joka kesä kävimme vierailulla aina uuden sian luona ja ei minusta olisi syömään sitten sitä sikaa. Minähän rakastuin joka kerta, kun näin hyvinvoivan ja hellityn sian navetassa.
Toista se on tuo myyrä, joka juoksentelee tuolla meidän välikatossa. Minä käytän välillä Ozzya vintillä, että myyrä ymmärtäisi muuttaa pois... ennen kuin siellä on suurperhe.
Niin että eläimet on sydämen asia <3
Kiitos Mai ja sittenhän Sinä sisarustesi myötä olet ihan kartalla tässä osiossa:) Vaikka postauksesta muuta voisi luulla, niin tosiasiassa omakin lihansyöntimme vähäistyy koko ajan kääntyen kuin itsekseen kasvispuolelle.
PoistaRe: Äidin siskon sika: ymmärrän paremmin kuin hyvin! Itse lomailin pikkulikkana Ukkini siskon luona Kuopion liepeillä ja heillä oli joka kesä lammas, Pikku-Päkä rakas leikkikaverini. Mummini sai sitten syksymmällä odotetun paketin maalta ja ei kun pataa kokkaamaan. Kun hän sitten rehellisenä ihmisenä udeltuani kertoi paketin sisällöstä, jotta kah pikku-Päkähän se siellä, vietiin minua tulistuneena pyhää raivoa pullollaan, silmät leimuten leimuten suoraan sängyn alle vihaa pitämään. No, viha lauhtui, mutta lammasta en silloin syönyt enkä ole sen koommin suuhuni palaakaan laittanut enkä laita...
Ozzylle onnea matkaan myyrälle murinoille, jottei teillä yläkerran populaatio räjähtäisi käsiin, sillä rajansa se on eläinrakkaudellakin vaikkapa välikaton tienoilla:)
Erittäin hyvät kuvat aiheen oheen 💚Kyllä tuo metsä vaan näyttää jännittävältä ja kutsuvalta. Minulla ei pienintäkään kokemusta metsästyksestä, eli kaikki kertomasi on ihmeellistä. Kerran muistan lapsena nähneeni hirven aika läheltä kun olimme marjametsässä. Ja yksi englannin opiskelijani oli innokas metsästäjä. Häneltä kuulin eurooppalaisen ja amerikkalaisen hirven eroista ja lapiosarvisen hirven taisi kerran mainita.
VastaaPoistaJos teillä nyt ruvetaan urakalla itse kaadettuja saaliita syömään se vakiokauppanne saakin pistää punaisen maton takaisin rullalle 😀
Sateessa kökkinyt, vaan ei onneksi tyystin sammaloitunut kuvaaja kiittää kehuista:) Luonto nyt vaan on oma lukunsa ja siellä tavatut eläimet jäävät visusti mieliin. Olen kerran vaelluksella nähnyt karhun; onneksi oli kurun toisella laidalla.
PoistaJep: puotipuksun matto joutaa rullalle ja lihamestari saa puolestamme nuokkua rauhassa. Harvakseltaan liharuokia meille kahdelle, useasti ruokavieraille ja aina runsain vihanneksin ja juureksin somistettuna. Lupsakkaa viikonjatketta:)
Hienoa, että liian isoksi kasvanutta peurakantaa karsitaan. Täällä Turussakin on annettu metsästysseuralle kaatolupa, mutta harvennus on ollut liian maltillista. Ilmeisesti myös Ruissalossa on sekä peuraongelma, että espanjansiruetana ongelma ...
VastaaPoistaKiitos Jokke; parempi peura/hirvi pakastearkussa kuin auton nokkapellillä:)
Poista