"Pyhiä vai pahoja", Ian Rankin, Blue Moon, 2017, 380 s., suomentanut
Ulla Ekman-Salokangas.
Ian Rankin (s.1960) on kotoisin Skotlannin Fifestä ja asuu Forth-vuonon toisella puolella Edinburghissa, joka on myös hänen John Rebus -sarjansa näyttämö. Kolmentoista komisario Rebus -romaanin lisäksi Rankin on julkaissut kahdeksan muuta kirjaa, niistä kolme nimellä Jack Harvey. Ian Rankin on nykyään yksi Britannian luetuimmista ja arvostetuimmista rikoskirjailijoista.
Nyt jo kahdenkymmenenkahden romaanin mittainen Rebus-sarja muodostaa tummansävyisen panoraaman Edingburghin ja koko Skotlannin kehityksestä uudelle vuosituhannelle. Pyhiä vai pahoja on sarjan kahdeksastoista suomennos. (Kustantaja ja lievelehti)
"Kylmenneiden tapausten yksikkö on lakkautettu, mutta John Rebus on otettu töihin entiselle työpaikalleen - alemmalle vakanssille ja koeajaksi - pitkäaikaisen aisaparinsa komisario Siobhan Clarken alaisuuteen. Skotlannissa eletään itsenäisyyttä koskevan kansanäänestyksen aattoa, ja molemmat leirit keräävät irtopisteitä. Esiin nousee tapaus Rebusin untuvikkoajoilta hänen ensimmäisellä rikososastollaan, jota johti yksi toisen leirin nykyisistä keulahahmoista. Saastuttivatko hän ja hänen lähimmät alaisensa tahallaan selvän murhan todisteet? Tapausta selvittää Rebusin vanha kiusanhenki, sisäisen tutkinnan komisario Malcolm Fox, jonka työpariksi Rebus yllättäen ajautuu.
Tutkinnan edetessä Rebus joutuu tasapainoilemaan lojaaliuden ja totuuden ja oikeuden välillä. Olivatko hänen taannoiset työtoverinsa pyhiä vai pahoja?" (Takakansi)
Edellisen kerran Rebusin kanssa oltiin Toisen miehen haudassa, mutta sieltä ylöskömpiminen onnistui mallikkaasti, joten on aika miettiä syntyjä syviä eli pyhiä vai pahoja, Varjoraamatun pyhiksi itseään kutsuvia viranhaltijoita. Hauska tavata jälleen Rebus; Sinä särmikäs ja kulmikas, tuttu ja turvallinen olematta piiruakaan puiseva tai tunkkainen, omia polkujasi Camel boots-miehen tapaan mennä vinttuuttava sinnikäs vihikoiramainen, vanhan kunnon ajan rikosylikonstaapeli siitä sitkeimmästä ja peräänantamattomimmasta päästä.
- Hän, Esson ei ollut tuntenut John Rebusia kovin pitkään mutta tiesi hänen olevan hyvä tässä, kuin vainun saanut verikoira joka oli sitten jätetty tekemään sitä missä se oli parhaimmillaan. Kaavakkeiden täyttäminen, pöytäkirjat ja budjettikokoukset eivät olleet Rebusin juttu - eivät olleet koskaan olleet,
eikä niistä koskaan tulisi. Hänen internetin tuntemuksensa oli alkeellinen ja ihmissuhdetaidot surkuteltavat. Mutta hän valehtelisi Pagelle Rebusin puolesta ja ottaisi vastaan haukut, jos jäisi kiinni. Koska Rebus oli sitä poliisirotua, jota ei enää oletettu olevan olemassakaan, harvinaista ja uhanalaista rotua.
Ja Esson jäisi kaipaamaan hänenlaisiaan kun he lopulta katoaisivat maailmasta - kuten väistämättä kävisi.
- Kaikki varoittivat minua, Pagea : Rebus on riskitekijä: ylittää tai alittaa kaikki normit ja rajoitukset; häneen ei voi luottaa; hän on ohittanut viimeisen myyntipäivän. kaikki sanoivat samaa ja paljon pahempaakin. Kysypä itseltäsi tätä: kuinka monelta poliisiasemalta olisit saanut mahdollisuuden? Etkä vain toista mahdollisuutta, vaan kuudennen, seitsemännen tai kahdeksannen? Tein sen koska sisimmässäni uskoin, että sinä olit hyvä poliisi - sellainen vanhan ajan kunnon poliisi, joista olin kuullut mutta joita en koskaan todella tuntunut kohtaavan...
Tästä Rankinin luomasta hepusta ja hänen mutkat suorikisi oikovasta ja paragraafit nurkkaan puhaltavasta tyypistähän tämä tyttö tykkää, - ja kovasti! Kirjailija on luonut Rebusista tukuisan, lukuisia jatko-osia kestävän persoonan. Siobhanin, joka tällä kertaa on rikoskomisariona esimiesasemassa - seikka, joka arvon sankariamme hivenen hiertää ja kirputtaa - lisäksi myös muissa henkilöhahmoissa kuten piikkinä Rebusin lihassa olevalla Foxissa on riittävästi pontta ja ytyä.
Kukin tarina on juoneltaan itsenäinen, joten lukemisjärjestykselläkään ei niin piiruntarkkaa merkitystä. Kerrassaan mainio sarja, jonka tämänkertaista juonta ei ole syytä enemmälti avata, vaan jättää lukunautinto jokaisen omaan koriin poimittavaksi sadoksi. Musiikki on Rebusille tärkeää elämän eliksiiriä, joten kas tässä: The Saints of the shadow bible following me From bar into eternity...
Jackie Leven, "One man, One Guitar.
Pyhiä vai pahoja vaiko hitusen molempia meissä itsekussakin? Joka tapauksessa John Rebus & Siobhan Clarke & Kumpp.:
Iloisiin tapaamisiin:
Kiitos esittelystä. Sinulla on niin hyvä esittely kirjasta, että taidanpa laittaa tämän lukulistalle. Hyvät rikoskirjat ovat aina lukemisen arvoisia.
VastaaPoistaKiitos Anneli, hauska kuulla, että kiinnostuit! Rankinin dekkarit ovat sikälis mukavia luettavia, ettei hän tarvitse mitään ympäriinsä roiskuvia suolenpärskeitä tms. tehokeinoja vaan itse juonenkuljetus ja persoonat Rebus etunenässä takaavat mukavan lukutuokion. Toivottavasti pidät lukemastasi. Hyvää viikonjatketta kohti pian alkavaa adeventtiaikaa:)
VastaaPoistaKiitos loistavasta esittelystä♥ Mukavaa alkanutta viikkoa❤
VastaaPoistaOllos hyvä ja samoin Sinulle luoteikasta viikojatketta:)
PoistaOn aina kiintoisaa lukea sinun arviosi ennen kuin itse tartun kirjaan. Olen Rebusini lukenut, tämä viimeisin odottaa yöpöydälläni hyllyllä pinossa noin seitsemäntenä.
VastaaPoistaKiitos taas oivasta kuvailusta Rebusin elämää!
Cara eipä kestä; Rebus on mainio veikko, jonka seurassa viihtyy eikä aika käy pitkäksi! Antoisia lukuhetkiä Sinulle:)
Poista