"Metsäkansan tarina", Kimmo Ohtonen, Docendo, 2017, 223 s.
"Kimmo Ohtonen (s.1981) on Yleisradion toimittaja, käsikirjoittaja ja valokuvaaja, joka on tunnettu useista luonto-ohjelmista. Viime vuosina hän on juontanut mm. Ulos luontoon- ja Katoava Pohjola -ohjelmia. Hänet tunnetaan myös useista tempauksistaan luonnon puolesta. Vuonna 2012 Kimmo tempaisi Norppauinti-ohjelmassaan saimaannorpan puolesta uimalla Suomen suurimman järven päästä päähän." (Kustantaja)
"Metsäkansan tarina on matka lukuisten metsän asukkaiden valtakuntaan:
miten niiden elinolosuhteet ovat muuttuneet ja miltä tulevaisuus näyttää.
Nämä eläinlajit heijastelevat maamme metsien todellisuutta - myös sitä,
miten luonto on kärsinyt rakennemuutosten ja metsäteollisuuden intressien sekä ilmastomuutoksen takia. jotkut aikoinaan runsaslukuiset lajit, kuten töyhtötiainen, hömötiainen ja kuukkeli, ovat vaarantuneet ja hävinneet laajoilta alueilta kokonaan. Toiset uhanalaiset lajit, kuten kettu, kanahaukka ja susi, vuorostaan osoittavat, miten sopeutuva luonto on suurempienkin muutosten edessä." (Takakansi)
Teos on viisiosainen: Prologi, Uusimaa, Itäraja, Tie Pohjoiseen ja Epilogi.
- Muistatko vielä ajat, jolloin hyytävä pohjoistuuli puhalsi maan halki ja lunta satoi taivaan täydeltä jo kauan ennen itsenäisyyspäivää? Muistatko, miten maa peittyi lumen valkeuden alle? Muistatko nuo valkoiset joulut kautta maan?
Ylläolevaan on vain yksi vastaus, ja se on painava: KYLLÄ! Ja sitten ei kuin matkaan Porkkalasta Citymetsään, Kallion kautta Villiin metsään, tutustumaan Tarinaan kolmesta pedosta ja kädestä, joka ruokkii petoa, Reviirille tapaamaan Myyttistä sutta ja kohtaamaan Petovihan sekä kurkistamaan Perintöä, josta pääsemme Uuteen alkuun lähteäksemme kiskoille kolkuttelemaan Junamatkalle tiellä pohjoiseen bongailemaan Sielunlintua, paiskaamaan kättä Vaeltajan ja Metsurin kanssa palataksemme Susirajalle tarkkailemaan Hullua metsoa, piehtaroimaan Lumelle sekä kuulemaan korvat höröllä Kahden ketun tarinaa....
Koko tämä kiehtova ja mieliinpainuva matka pysäyttävin valokuvin varustettuna. Kuvin joiden maisemissa silmä lepää ja joiden eläinhahmot puhuttelevat ilmeikkyydessään. Upeaa! Matka, jolle ehdottomasti kannattaa lähteä! Erinomainen lahjateos ja näin tonttujen kurkkiessa ikkuinain takaa mitä parhain lahjavinkki jokaisen kiltin luonnonystävän pukinkonttiin;)
Ohtosen edellinen KARHU voimaeläin (2016) kirvoitti minulta kommentin:" Ohtonen jakaa kanssamme lapsuudenkokemuksensa, kehityskaarensa tähän päivään ja luonnonrakkautensa sellaisella rehellisyydellä, ulosannilla ja intensiteetillä, että lukijana jään aivan hiljaiseksi sulatellen liki fyysistä kokemusta suuren ihastuksen vallassa." Ja, eipä tuohon niin mitään lisättävää metsäkansankaan osalta kuin : laadulla on tekijänsä ja tässä tapauksessa se on Kimmo Ohtonen.
Ohtosen relevantit kysymykset jättävät paljon pohdittavaa: Miten voimme pelastaa vuosia maamme metsissä eläneet lajit, jotka uhkaavat kadota elinaikanamme? Haluammeko tehdä niin? Ihminen muuttaa teoillaan luontoa joka päviä, mutta voiko luonto vielä muuttaa meitä?
Ymmyrkäisenä sukat makkaralla:
Muistan hyvin minäkin!
VastaaPoistaKimmo kirjoittaa kyllä mahtavaa tekstiä. Pohdin eilen juuri, että kelle ostaisin tuon kirjan lahjaksi, kun on niin mainio. Kerkisin sitä hiukan kirjastossa vilkuilla, en vielä saanut kotiin asti, tuttava vei.
Ja entä ne lapsuuden ihanat, aurinkoiset kesät jolloin juostiin jalat variksenvarpaille...
PoistaKyllä vaan mukaansatempaava teos, jossa kiehtova luku sielunkumppani kuukkelista, tuosta eloisasta lapinvaellusten seuralaisesta sekä susista, jotka voimakkasti nykyisin jakavat mielipiteitä, ja niiden laumahierarkiasta saalistuskäyttäytymisineen, jossa yhteistyö on voimaa. Ohtonen on omaa luokkaansa:)
Kiitos loistavasta esittelystä, tuo kirja kuulostaa sellaiselta että se on kyllä etsittävä käsiinsä:) Luonto on niin lähellä sydäntä ja siellä tulee paljon liikuttua..sitä niin kovin toivoisia että seuraavatkin sukupolvet saisivat nauttia puhtaasta,kauniista luonnosta♥ Leppoisaa lauantai-iltaa♥
VastaaPoistaOllos hyvä Päden paja ja samoin on laita täällä meillä luonnonrakkauden suhteen! Se on ehtymätön taiteilija ja eheyttäjä sekä anniltaan runsas, kun vaan pitää silmänsä auki.
PoistaOnneksi tuo on myös jossain määrin periytettävää, josta todisteena on meidän metsäeskarilaisemme, joka tyytyväisenä ja innoissaan on laavulla neljänä päivänä viikossa. Lupsakkaa sunnuntaipäivää Sinulle:)
Ai kun olisikin ihana aattona avata tuo teos lahjakääreistä ja alkaa sitä joulurauhan aikaan tutkia ♥️Aika tietenkin kultaa lapsuusmuistot ja niissä talvet olivat aina lumisia ja kesät lämpimän aurinkoisia, mutta hyvä olisi saada tietoa siitä mikä on oikeasti muuttunut jotta voi mahdollisesti kehitystä ohjailla ja suojella luontoa.
VastaaPoistaOsaapa olla suloinen lintunen kansikuvassa, ihan hellyttävä 💙Muodikas töyhtö. Tampereen sukulaiset muuten ovat ihmetelleet varpusten katoamista. Mikähän siinä lienee?
Jep nuo ihanat ajan kultaamat muistomme, mutta kyllähän se pakko - vaikka kuinka optimistina - on myöntää, että ilmastomuutos on oikeasti totta...
PoistaNäin yksilötasolla voi vain yrittää tehdä parhaansa kuormitusta vähentämällä.
Eikös olekin söpö töhytöpää, ihan meikäläisiä:) Tuo varpusasia on jonkinlainen arvoitus tässä yksi linkki: http://saastoliekki.loiste.fi/uutiset-2/linnut-syomaan.html Meillä näkyi muutama vuosi sitten vain vähän varpusia, mutta tänä vuonna kanta on runsaistunut. Viitisen vuotta sitten Teneriffalla paikallislehti käsitteli runsaasti aihetta ja siellä epäiltiin kadon syyksi verkkopyyntiä mm. Italiassa ja Maltalla, vaikka se lienee molemmissa maissa kielletty niin traditiot istuvat vahvassa. Mutta näin joulun alla voimme muistorikkaasti hyräillä: Varpunen pienoinen:)
Minä ihmettelen, kun en ole nähnyt yhtään tilheä. Ne tulevat yleensä parvissa syksyllä syömään käyneet pihlajanmarjat ja kekkuiloivat sitten pökkeröissään. Pensaissa on vielä runsaasti marjoja linnuille, jotka jäävät tänne talveksi. Tytölläni on Inarissa oikea lintubaari. Siellähän linnuilla on vaikeammat olot pakkasen ja lumen keskellä. Hyvin ovat linnut löytäneet lintubaarin ja pysyvät pulskina talven ajan.
VastaaPoistaOhtosen luontokirjat ovat loistavia ja kuvarikkaita lahjaideoita :)
Mai, tuo lintubaari kuulostaa mainiolta ja tuo pihapiiriin kiintoisaa tarkkailtavaa ynnä linnuille, joista ainakin hyönteissyöjät jäivät kesän aikana heikolle ravinnolle tervetullutta apetta ja pulskuutta:)
PoistaMeillä on pihapiirissä myös pihlajia, mutta tänä vuonna runsastunut rastaspopulaatio pisteli parhaat palat poskeensa ja pienehkö tilhiparvi, joka helkytteli 21.11. sai vain roippeet. Tilhillä on kiva, oma ääntelynsä.
Ohtosesta ollaan yhtä mieltä, hänen teostensa seurassa mieli lepää ja rauhoittuu ja tietopuolen anti sekä kerronta ovat laadukkaita:)