Ingar Johnsrud: "Metsästäjä / Kalypso" - ex Libris...

"Metsästäjä", Ingar Johnsrud, Like Kustannus Oy, 2017, 424 s., suomentanut
Arja Kantele.

"Ingar Johnsrud (s. 1974) on norjalainen kirjailija. Hänen esikoisromaaninsa Wieniläisveljeskunta avasi uuden dekkarisarjan ja nousi välittömästi huimaan kansainväliseen suosioon; sen käännösoikeudet on myyty yli 20 maahan." (Lievelehti)

"Oslon poliisi on ymmällään. Juuri löytynyt ruumis näyttää kuuluvan miehelle, joka on julistettu kuolleeksi jo kaksikymmentä vuotta aiemmin. Samaan aikaan nuori poika menehtyy virustautiin, joka on kadonnut maapallolta vuosikymmeniä sitten. Liittyvätkö tapaukset toisiinsa. Pian paljastuu, että vyyhdin ytimessä on norjalainen erikoismerijääkäreiden joukko, joka teki 1990-luvulla karmivan löydön venäläisestä laboratoriosta. Ylikomisario Fredrik Beier ja rikostutkija Kafa Iqbal ymmärtävät jahtaavansa murhaajaa, jolla on mielessään mittava kosto ja käsissään hirvittävän vaarallinen ase." (Takakansi)

Jos tykästyit Johnsrudin wieniläispoppooseen (2016)  ja hänen kärpänketterään kirjoitustyyliinsä, niin tämä napakka- ja lyhytlukuinen uusimmainenkin saattaisi hyvinkin osoittautua lukemisen väärtiksi. Kuriositeettina mainittakoon, että teoksessa kohtaamme myös ruotsalaisen  Staffan Häyhän mukanaan tarkkusase PSG 90, liekö jotain "sukua" meidän kuuluisalle Simo Häyhällemme....
Osansa juonenkulussa on myös säihkyvällä medaljongilla,  Le Coeur de Canardilla, Ankansydämellä.

Miljööstä: - Matka keskustasta oli hujahtanut nopeasti, auto ei ollut ehtinyt kunnolla lämmetä, kun näkymää jo alkoivat hallita pikkukadut omakotitaloineen. 
Täällä asui muutamia maan isoimmista porhoista, jotka pitivät elämänsä autuutta näytteillä asuinkiinteistöjensä muodossa. Käkikellotaloja oli pystytetty ritirinnan funkisrakennusten kanssa. Steroideilla pullistettua Sørlandin idylliä, vanhan rahan patologian tutkielmaa, käsistä karanneita öljymiljoonia.
Pastellinsävyistä väkeä, luisevia koiria ja ylisuuria pelejä. Kyynikoita ja onnenmyyriä...

Erikoismerijääkärin elämään kuului yhtä ja toista, mitä voi tippaakaan liioittelematta sanoa pirulliseksi. Ihan pahimpia rasteja oli tämä, kun kiemurreltiin tönkköön kuivapukuun, puettiin painovyö, venyteltiin maski naamalle ja kiristettiin hengitysregulaattori paikalleen, kiinnitettiin pikasoljilla MP-5-konepistooli ja ahtauduttiin kahden miehen nostamana kapeaan - halkaisijaltaan viisisataakolmekymmentäkolmesenttiseen teräslieriöön.

                                                              ©Jarli&Jordan

Johnsrudin kerronta on vauhdikasta ja käännerikasta sekä runsailla elementeillä maustettua. Hän tuntuu herkuttelevan kuljettaessaan juonta hiuksenhienosti murtumisriskin ottaen, mutta kieputtaa kuin kieputtaakin dekkarinsa kuin lukijaansa epäröinnin kustannuksella leikkimielisesti irvaillen  siististi kansien väliin. Henkilökuvauksissa on rittävästi särmää ja syvyyttä.
Beierin ja Iqbalin yhteistyö kehittyy vaihtelevalla menestyksellä ja henkilökemiaa on kuvattu luonteikkaasti. Wieniläisveljeskunnan aiheuttamasta lievästä skeptisyydestä huolimatta tuottaa silkkaa mielihyvää nyt todeta, että tässähän olemme saaneet varteenotettavan norjalaisdekkaristin, jonka jatkotuotantoa sopii sillä silmällä seurata!

Kafan sanoin: Missä koti, siellä sielu... Tuo on niin totta myös vice versa.

Esikoinen & Kumpp. & Keijutyttö  ovat hövelisti luvanneet vetää tänään pöydän pitkäksi lounaan merkeissä, matkalta poimimme kyytiin Tähtisilmän.
Toivottavasti Amigo - toivottavasti kera Tyttöystävän - cruzeilee paikalle ominensa; paljon toivoa ja toivotuksia, halauksia, hauskaa yhdessäoloa, hälinää ja iloista naurua siis luvassa:)

Isosti onnea kaikille isille ja isoisille niin tuonpuoleisessa kuin olevaisessakin sekä tuleville ja muutoin vain isänmielisille tasapuolisesti: pitäkää hyvää huolta itsestänne ja olkaa - ei vain paikalla - vaan läsnä lastenne ja läheistenne elämässä!

T: